Lapsi puree - mikä neuvoksi?

Meidänkin poika kokeili hampaitaan eräässä vaiheessa, yleensä äitiin. Se meni ohi, kun systemaattisesti ilmoitin, että ei saa tehdä niin ja kerroin, että äitiin sattui. Samalla pyysin poikaa puhaltamaan purukohtaa. En päästänyt häntä tilanteesta ennen kuin jonkinlainen puhallus tuli tai ymmärrys siitä, että äitiä sattui.



Jos olisi osannut puhua ja ymmärrystä olisi ollut enemmän, olisin koettanut saada pyytämään anteeksi.



Mupsi

P.S. Pieni lapsi ei ymmärrä takaisin puremista. Hän vain huomaa, että äiti satuttaa, mutta ei ymmärrä tehneesä itse samaa.

Joka kerran tiukka ei ja jos mahdollista puremisen esto (eli jos vaikka sylissä ollessaan puree). Alussa pureminen on liittynyt ihan kaikkeen, myös hellyyden osotukseen ja vähitellen sitä on alkanut esiintyä vain vihan osotuksissa.



Mennyt itsestään ohi. Puremisesta olen aina tiukasti sanonut ei etukäteen mutta mihinkään ns rankaisutoimiin en ole ryhtynyt, koska lapsi ei luultavatsi osaisi yhdistää puremiseen.



Kauankohan pahin vaihe on kestänyt, ehkä jonkun kuukauden. Kuopuksemme on nyt hitusen vajaa 2v ja raivostuessaanjoskus vielä avaa suunsa niin että olis tulossa puremaan mutta nämä olen saanut estettyä. Kolmevuotiaamma (tai 7-vuotiaamme...) eivät enää käytä puremista ollenkaan.

Varsinkin kuopuksen kansa mulla oli viime kesänä käsivarsi älyttömillä mustelmilla kun hän vaan yhtäkkiä haukkasi. Noloa oli kun kaikki ohikulkijat tuijottivat, näytti just siltä että mua on pahoipidelty kotona.... Tyttö oli tuolloin 1v3kk.

tosi kova puremisvaihe. Se oli kyllä kauheaa, sen muistan elävästi. Tyttö puri nimenomaan kilttejä ja rauhallisia kavereitaan, kun tuli jotain kinaa. Pureminen kesti meillä aika kauan. Kieltäminen kuului asiaan, mutta totesin puremisesta jankuttamisen vain lisäävän sitä. Olin kaveritilanteissa koko ajan vieressä, minkä mahdollisti kotona oloni tuolloin.



Meillä toimi parhaiten se, että muutettuamme tyttö sai kaverin, joka oli vieläkin napakampi kuin lapsemme. Naapurin neiti antoi samalla mitalla takaisin (ei tosin purrut) ja siihen loppui pikku hiljaa meidän neidin puremiset.



Huh - toivottavasti teillä menee helpommalla ohi. Ihan hiki nousee otsalle, kun muistelen muiden äitien paheksuvia ilmeitä ja kommentteja purevasta lapsesta. Parhaiten asian ymmärsivät ne, joilla itsellään oli useampi lapsi ja oli nähty jo kaikenlaista riitelyn muotoa.

Yleensä tulee huudahdettua aika kovasti, kun yhtäkkiä on hampaat ihossa. Yritän kyllä olla huutamatta lapselle.



Kiellän. Ja sitten lasken lapsen pois sylistä tai jos on jo valmiiksi lattialla, siirryn kauemmas. Meillä tämä taitaa lapsesta tuntua rangaistukselta, sillä on kova sylissäolija. Eipä paljon puruja ole enää tullut. Toivottavasti päästäisi tällä, eikä alkaisi purra kavereita myöhemmin...