Pitääkö kosinnasta tehdä kamalan iso numero? Eikö voi vaan päättää, että mennään naimisiin?

Jotkut vissiin nauttii semmoisesta " hulinasta" .

meillä ei olla kosittu eikä mitään muutakaan.

Kunhan on puhuttu vaan, ja sit en tiedä todellakaan kumpi on edes maininnut eka kertaa asiasta kun alettiin puhua.



Joskus on kaivannut jotain piristävää lemmen leiskuntaa ja romanttista tuisketta, arkipäiväisyyden sijasta, mutta kylä sitä sitten on järjestetty.

Yhessä myös 12v...

kaikki eivät tee asioita samalla tavalla. En minä ainakaan asunut miehen kanssa ennen naimisiinmenoa, eikä oltu oltu sängyssäkään. Kai se on vähän eri asia, jos on jo lapsiakin yhdessä kuin, että todella vasta aloittaa elämää yhdessä.

Käveltiin sitten kultasepänliikkeen ohi niin sanoin ukolle että nyt mennään ostaa kihlat.. ja ukko sano että aha ja niin mentiin :) Naimisiin mentiin melkein samalla tyylillä :) Yhessä ollaan oltu 18 vuotta ja naimissakin 14v.



eipä siihen suuria numeroita tarvita.

Meitä on niin erilaisia. Joku romantikko pettyy pahasti arkiseen kosintaan ja joku taas purskahtaa nauruun, jos mies menee polvilleen ja ojentaa ruusun tms.



Meillä mies kysyi lumisateisena lauantai-iltapäivänä Tiimarin ikkunan edessä: " Mentäiskö kihloihin" . Ja mentiin.

Me ollaan aina juteltu asioista ja täytyy sanoa etten edes muista kumpi otti puheeksi naimisiin menon. Ollaan oltu onnellisesti samaa mieltä ja siitä on juteltu niinkuin kaikesta muustakin.



Yhdessä ollaan oltu toistakymmentä vuotta ja edelleen onnellisia. Tuntuu jotenkin että ne ystävämme jotka ovat tarkkaan kertoneet miten ja missä (tosi tärkeitä juttuja..) kosinta on tapahtunut, ovat menneet myös mahdollisimman mahtipontisesti naimisiin suuren (puolet melkein tuntemattomia, mutta tärkeää että on paljon paljon..) väkijoukon saattelemana ja morsiamella on ollut tärkeintä kaikki mahdollinen materia, avioliiton vihkiminen on ollut toisarvoista.



Nämä liitot ovat sitten kariutuneet pian ja uusi heila on ollut kierroksessa tosi pian. Tämä on silkkaa yleistystä, tiedän, mulla on vain kaveripiirissä näin tapahtunut pariin otteeseen.

ööh , ei siihen sikiämiseen sitä aamenta tarvita. Ja aika monet kumminkin harastavat seksiä ennen avioliittoa niin miksi ei voisi lapsia tehdä?



Taidat olla jotenkin pipipää, jos pidät lapsentekoa irstaana ennen papin aamenta.

Jos mä olisin ollut Carrie mä oisin lähtenyt heti lenskarilla sinne Vegasiin. Kuinka romanttista! Intohimoista karata naimisiin kun rakstaa toista niin kovin.



Ex kosi exäänsä niin suureellisesti, että mua oikeasti yökötti. Eukko oli juuri eronnut, joten ehkä se pelkäsi pakkeja ja ajatteli pistää vähän överiksi.

Niin ja me emme asuneet yhdessä ennen avioliittoa ja lapsetkin syntyi vasta naimisiinmenon jälkeen (esikoinen 2v. kuluttua tästä).



Kun me aloimme seurustella, niin aika pian oli itsestäänselvää, että molemmat on löytäneet sen oikean. Aika nopeasti alettiin puhua siitä, että " sitten kun me mennään naimisiin" , " sitten kun meillä on lapsia" . Ei jossittelua.



Hääpäivä lyötiin lukkoon kun oltiin seurusteltu 2,5 vuotta. Minä olin silloin 19v. ja mies 18v. :) Käytiin sitten silloin ostamassa kihlat ja kerrottiin suvulle ja ystäville, milloin kellot soittaa... Häihin oli tuolloin 1,5v. aikaa.



Nyt siis naimisissa ollaan oltu pian 6v. ja yhdessä 10v.

-5-

ukolle se on aika kova paikka, mutta taidan olla liian itsenäinen ja itsekäs.

heh..

Mitä se muita liikuttaa, jos parin kosinta tapahtui Katmandussa, niin korkealla vuoristossa, että olivat kirjaimellisesti " pää pilvissä" sillä hetkellä tms?



Mua ainakin vähän harmittaisi, jos kosinta tapahtuisi kakkavaipan vaihdon yhteydessä tms. Pieniä, kauniita muistoja tarvitsen minä ainakin elääkseni.

no ehkä nälänhädän, avaruusmatkailun ja sotien jälkeen, mutta käsittämätöntä silti!

Yhdessä ollaan silti oltu jo lähes kymmenen vuotta. Ei kai se romanttinen kosinta voi olla estekään onnistuneelle avioliitolle. Kaikille sellainen ei sovi, eikä tarvitsekaan.



Minä olen kyllä edelleenkin superrakastunut romanttiseen mieheeni!

jos kaikki asutaan saman katon alla onnellisesti yhdessä, niin miten se on?

- jos isä kuolee, ei saa sitä " eläkettä" minkä avioliitossa olevien vanhempien lapset saa

- äiti joutuu maksamaan enemmän perintöveroa isän kuollessa, voi mennä katto pään päältä jos ei ole vara maksaa

- on tunnustettava isyys, avioliitossa on suoraan papereissa isänä äidin aviomies



jne jne

jos kaikilla on yksi ainut käsitys miten voisi kosia romanttisesti.



Mä ainakin lankesin Adamin tyyliin Rimakauhua ja rakkatta -sarjassa.

Oletko ollut koskaan kunnolla rakastunut?



Ei minua ainakaan nolottanut yhtään, kun komea, seksikäs ja muutenkin upea mies halusi mennä naimisiin kanssani. Minähän leijuin pilvissä ensimmäistä kertaa elämässäni. Vieläkin olen ihan älyttömän rakastunut.



" Se polvillaan kosittu"

orvoneläkkeen, hän myös perii isänsä ihan siinä missä avioliitto lapsikin sillä erotuksella että avioliitossa puoliso saa osan. au lapsi saa kaiken. Äiti ei mitään.... Tuo on vanhaa tietoa asioista. avoliitossa lapsella on yhtälaiset oikeudet isänsä /äitinsä omaisuutee kuin avioliitossa. Puoliso siinä on huonommassa asemassa.



sateenkaariperheissä taas lapsi ei voi periä kuin biologisen vanhempansa. ja siinä tullaa ongelman eteen, jos boi vanhempi kuolee saattaa yhteiskunta sijoittaa " orvon" koska toinen vanhempi ei olekkaan " oikeasti" vanhempi jne...





eli Heterosuhteessa ja isän tunustama lapsi on ihan lainvoimaisesti oikeus omaisuuteen ja eläkkeeseen.