Oli riita siskon kanssa ja nyt hänen lapset kuulemma pelkäävät minua 😞
Sisarukseni ovat vuosia jättäneet minua tekemistensä ulkopuolelle. Se on ihan ok, ei minun tarvitse olla kaikkialla mukana. Nyt toissa keväänä kysyin lukuisia kertoja kesälomasuunnitelmista, eikä kukaan heistä vastannut mitään. Kesällä sitten tuli tunne, että nyt on jotenkin outoa hiljaisuutta ollut yhteisessä chätissä. Päädyin soittamaan sisarelleni. Osoittautui, että nämä olivat kaikki perheineen toisen sisaruksen kanssa reissussa. Raivostuin pettymyksestä ja huusin hänelle totuuksia. He olivat ilmeisesti autossa ja kaikki muutkin sen kuulivat. Välimme eivät ole olleet sen jälkeen entisellään.
Osa heistä on ollut melko happaman oloisia, kun nähdään. Viimeksi kysyin sitten että mikä vaivaa, että mistä kyse. Sisareni sanoi, että lapsensa pelkäävät minua. Kyse siis 11-19 vuotiaista. En ole ikinä käyttäytynyt huonosti lapsia kohtaan. Ollut lahja/raha automaatti, jota ei edes kiitetä. Nämä lapset ovat kuulleet äitinsä ja minun erimielisyydet puhelimen kautta, ja ne tilanteet ovat johtuneet sisarestani itsestään. Hän ei näe itsessään mitään vikaa, koska olenhan ollut reissussa erään toisen sisaruksen kanssa ilman häntä. Masentuneena olin ja reissu oli sen mukainen. Ketään ei jätetty varta vasten ulkopuolelle. En järjestänyt reissua.
Sisareni on tyyppi joka kommentoi tyyliin muiden naisten käyttämiä topattuja rintaliivejä halveksivaan sävyyn. (Ketä kiinnostaa millä joku rintansa verhoaa...)Hän myös voivottelee kuinka kuukautiset sen kun vaan tulee vaikka ikää on ja vieressä on nuorempi lapsettomuudesta vuosia kärsinyt henkilö, jolla kuukautiset ovat jo loppuneet.
Tässä on jotakin kummallista, että lapset voivat pelätä minua jonkun sisareni ja minun välisen riidan vuoksi, jossa sisareni aiheutti tilanteen.
Mitä tässä voisi tehdä?
Mietin josko kirjoitan lapsille lyhyen kirjeen, jossa selvitän ettei sisareni ja minun erimielisyydet liity heihin, vaan asia on minun ja hänen kesken oleva harmillinen juttu. Ettei lasten kannata minua pelätä tai ottaa puolia. Tuoda myös ilmi sitä, että asioilla on aina kaksi puolta. Kirjettä ajattelin, tai sanon lyhyesti kaikille heille, kun tavataan.
Lapset yleensä pitävät minusta ja kokevat luottamusta. En ole koskaan tahtonut tai sanonut mitään pahaa yhdellekään lapselle. Sisareni sanat tuntuivat todella pahalta.
Itse jäin lapsettomaksi. Kärsin vuosia masennuksesta. Nyt kun olen tervehtynyt, tuntuu, että sisarukseni eivät sitä halua. Tuntuu, että sisartani ärsyttää myös joku siinä, että tullaan hyvin juttuun tämän lasten kanssa, kun tavataan.
Miten tässä tulisi mielestäni toimia?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Emme kyllä vietä lomia yhdessä lapsuuden perheittemme kanssa. Sisaruksilla ja itsellämme ikää jo 50+. Emme silti riitele toistemme kanssa.
Nyt kun mietin, niin ei meilläkään sisarusten kanssa lomilla käydä, mutta nähdään aina joskus lapsuudenkodissamme esim kesäisin, kun kaikki on levinneet ympäri Suomea niin muuten ei nähtäisi oikeastaan ollenkaan.. Lomilla ollaan ja käydään sen oman perheen kanssa , siis omat lapset ja mies ja nyt, kun lapset on aikusia ja heilläkin puolisoita, niin myös heitä on mukana. Ei lasten tädit/täti ole reissussa mukana.
Kaikilla on oma elämä ja niin se tahtoo mennä. Yksinäinen sisarus ehkä helpommin jää roikkumaan lapsuuden perheeseen, kuin se, jolla on oma perhe.
Mutta ei ketään voi pakottaa olemaan kanssaan, jos toiset ei halua tai vaatia, että pitää päästä yhteiselle lomalle mukaan. Se voi tuntua kurjalle, mutta et voi pakottaa ihmisiä pitämään sinusta.
Typerä provo, vai muka jäit "lapsettomaksi"! Mutta fe ma kot yleensä väärätkin, sillä kukaan normaali mies ei heihin sekaannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti sanotaan mahdollisimman nätisti suoraan, jos joku ei mahdu mukaan suunnitelmaan.
Jos ne sisarukset ei uskaltaneet sanoa suoraan, kun tiesivät mikä sota siitä syntyy?
Ei kyse ollut siitä.
Tietysti jälkeenpäin näin voi niin sanoa varsinkin, jos muut ovat kuulemassa ja tarve valkopestä omaa toimintaansa.
Sisarellani saattaa olla jotakin hampaankolossa ja siksi hänen sanat tai teot eivät minua kohtaan ole reiluja aina. Hän puhuu kuinka muut ovat hänelle kateellisia, mutta olen havainnut hänen puheessaan siihen viittaavaa, että itse kokisi näin joitakin kohtaan. Milloin se on kaveri rikkaalla puolisolla, milloin kaverin työ, jossa paljon etuuksia jne.
Ap
Sä olet ahdistelija. Toivon, että sisaruksesi tajuu hakee sulle lähestymiskiellon.
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo, vai muka jäit "lapsettomaksi"! Mutta fe ma kot yleensä väärätkin, sillä kukaan normaali mies ei heihin sekaannut.
Aloittaja ei saa muijaa koska on mt-ongelmainen
Vierailija kirjoitti:
Tää aloittaja on setä ei täti.
Veljet ovat harvemmin noin kiinni siskoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se usein niin on, etteivät lapsetkaan halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa oma vanhempi on riidoissa. Tässä tapauksessa vielä valitettavasti ovat ilmeisesti kuulleet tätinsä huutavan äidilleen (vaikkakin aiheesta).
Meillä kävi niin, että oma tyttäreni teki hyvin selväksi yhdelle sukulaiselle, ettei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, kun oli kuullut, miten tämä henkilö oli minua haukkunut. Väänsi rautalangasta, että on turha tulla hänelle lässyttämään ystävyyttä sen jälkeen miten on minua haukkunut. Tässä tapauksessa ei ole lapsista kysymys, tyttärenikin on jo aikuinen.
Minulle eräs lapsi kertoi, että kaikki vihaavat heidän perhettään ja kuinka olen lapsen paras kaveri.
Koitin siinä sitten lapselle kertoa ettei kukaan häntä tai muita lapsia vihaa ja kuinka ovat juuri hyviä sellaisena kuin ovat.
Sanoin myös, että aikuisilla saattaa olla erimielisyyksiä, jotka saattavat kuulostaa ikävältä, mutta ne eivät ole koskaan lasten syy ja lapsista tykätään aina. Lapselle näytti jutustelumme pohjalta tulevan parempi mieli.
Ja nyt sitten sisareni mukaan heidän lapset pelkäävät minua. En usko, että lapsilla on mitään oikeata syytä siihen. Toivon, että sisareni valehteli, vaikka se olisi pettymys.
Ap
Miksi ihmeessä haluat tuppautua seuraan, jonne sinua ei haluta? Lue signaaleja! Etsi uusia ystäviä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti sanotaan mahdollisimman nätisti suoraan, jos joku ei mahdu mukaan suunnitelmaan.
Jos ne sisarukset ei uskaltaneet sanoa suoraan, kun tiesivät mikä sota siitä syntyy?
Ei kyse ollut siitä.
Tietysti jälkeenpäin näin voi niin sanoa varsinkin, jos muut ovat kuulemassa ja tarve valkopestä omaa toimintaansa.
Sisarellani saattaa olla jotakin hampaankolossa ja siksi hänen sanat tai teot eivät minua kohtaan ole reiluja aina. Hän puhuu kuinka muut ovat hänelle kateellisia, mutta olen havainnut hänen puheessaan siihen viittaavaa, että itse kokisi näin joitakin kohtaan. Milloin se on kaveri rikkaalla puolisolla, milloin kaverin työ, jossa paljon etuuksia jne.
Ap
Sä ol
Olet tyhmä tai trolli. Lol.
Ehkä he eivät olleet vielä päättäneet, mitä tehdä? Aikuisena pitää tajuta, että jos jotkut suunnitelmat on auki kun vastaan tulee joku kiinnostava vaihtoehtoinen suunnitelma, niin kannattaa tarttua siihen vaihtoehtoiseen. Auki olevat suunnitelmat pitää ottaa niin, että suunnitelmaa ei ole.
Mun siskot on aivan mahdottomia tekemään mitään suunnitelmia tai sitoutumaan mihinkään, siksi en oleta, että heidän kanssaan toteutuisi mikään vaan teen omat suunnitelmani perheen ja/tai ystävien kanssa. Jos jokin onnistuu siskojen kanssa, se on iloinen yllätys, mutta en oleta mitään. He eivät tee tätä pahantahtoisesti, se vaan on heidän tyyli. Molemmilla on myös vain 1 lapsi ja yhteishuoltajuus, joten ovat vapaampia tekemään suunnitelmia lapsettomalle ajalle kuin minä jolla on 3 lasta ja puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen saa olla tai saa olla olematta muiden kanssa tekemisissä. Sukulaisuussuhde ei muuta asiaa. Ikävää toki on, mutta anna olla. Kyllä he ottavat sinuun itse sitten yhteyttä, jos/kun haluavat.
Aikuiset voivat. Eikö kuitenkin olisi reilumpaa sanoa, että ovat suunnitelleet keskenään reissua ja haluavat tehdä sen keskenään. Huonoa käytöstä tuollainen välttely. Suoraan sanomalla välttyy tuollaisiita pettymyksen tuottamilta riidoilta.
Miksi heidän olisi pitänyt raportoida sinulle reissusuunnitelmistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen saa olla tai saa olla olematta muiden kanssa tekemisissä. Sukulaisuussuhde ei muuta asiaa. Ikävää toki on, mutta anna olla. Kyllä he ottavat sinuun itse sitten yhteyttä, jos/kun haluavat.
Aikuiset voivat. Eikö kuitenkin olisi reilumpaa sanoa, että ovat suunnitelleet keskenään reissua ja haluavat tehdä sen keskenään. Huonoa käytöstä tuollainen välttely. Suoraan sanomalla välttyy tuollaisiita pettymyksen tuottamilta riidoilta.
Miksi heidän olisi pitänyt raportoida sinulle reissusuunnitelmistaan?
Jos joku kysyy, on kohteliasta sanoa edes, että suunnitelmat on jo tehty ja porukka päätetty. Siitä jokainen ymmärtää tehdä omat suunnitelmat, eikä jää odottamaan mukaan pääsyä.
Tässä tapauksessa näyttää siltä, että on vältelty vastaamasta ja lopulta menty salaa. Nyt vielä uhria syyllistetään sillä että lapset pelkää. Aika paksua!
Vierailija kirjoitti:
Emme kyllä vietä lomia yhdessä lapsuuden perheittemme kanssa. Sisaruksilla ja itsellämme ikää jo 50+. Emme silti riitele toistemme kanssa.
Minä tunnen 50+ sisaruksia jotka viettävät lomia yhdessä, ihan normaalia. Kaikilla lapsia ja osalla lapsenlapsiakin.
Minä pysyttelen kaukana kaikista ihmistä, jotka saavat raivokohtauksia ja huutavat ihmisille. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa pitää olla jatkuvasti varpaillaan. Pidän tasapainoisista ihmisistä, jotka hallitsevat käyttäytymisistään.
Jos joku kysyy, on kohteliasta sanoa edes, että suunnitelmat on jo tehty ja porukka päätetty. Siitä jokainen ymmärtää tehdä omat suunnitelmat, eikä jää odottamaan mukaan pääsyä.
Tässä tapauksessa näyttää siltä, että on vältelty vastaamasta ja lopulta menty salaa. Nyt vielä uhria syyllistetään sillä että lapset pelkää. Aika paksua!
Varmaan pelkäsivät, että ap saa raivokohtaisen, jos häntä ei haluta mukaan. Näin tapahtuikin, joten he eivät olleet väärässä. Minäkin välttelisin tällaista draamahenkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Minä pysyttelen kaukana kaikista ihmistä, jotka saavat raivokohtauksia ja huutavat ihmisille. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa pitää olla jatkuvasti varpaillaan. Pidän tasapainoisista ihmisistä, jotka hallitsevat käyttäytymisistään.
Minusta kieroilijat ovat pahimpia. Työpaikallakin näkee kuinka narsistiset tyypit alkavat toisten oksaa sahaamaan ja hiekottamaan näyttääkseen itse paremmalta ja saadakseen pitää paikan yt neuvotteluiden jälkeen. Ovat mielinkielin johtoporrasta ja henkilöstöosaston työntekijöitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku lomareissu on viimeksi mennyt masentuneen seuraa katsoen, niin en ihmettelen miksi eivät kutsu seuraavalle reissulle mukaan. Ehkä hekin haluavat viettää LASTEN takia kivan loman.
-masentuneen lapsi
En ole ollut masentunut enää. Ehkä onnellisuuteni häiritsee?
Ap
Vaikutat tämän ketjun perusteella kadehdittavan onnelliselta.
En taida vaikuttaa. Mutta onnellisuus tuntuu vakavan masennuksen jälkeen todella hyvältä. Olisi ollut ihanaa luoda sisarusten kanssa onnellisenakin muistoja. Mutta näin kävi. Pettymys oli suuri, mutta ei auta kuin jättää toiveet sikseen heidän suhteen ja keskittyä kaikkeen muuhun hyvään.
Täältä sai hyviä ajatuksia miten toimia. Keskityn siihen, että ne hetket jolloin kohtaan näitä lapsia, on hyviä, kuten aina ennenkin. Voivat sitten itse muodostaa mielikuvansa minusta jatkossakin.
AP
Hyvä, järkevä AP :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minunkin äidilleni olisi 'raivottu ja huudettu totuuksia' noin tyhjästä asiasta niin välttäisin todella tapaamasta tuollaista raivoajaa.
Vasta jos omat sisaruksesi tekisi sinulle noin, tajuaisit. Sisarussuhde on ihan yhtä voimakas kuin äiti-lapsi suhde, jopa pidempi, ja läheisempikin.
Ei ikinä ole.
Kyllä on. En itsekään tajunnut tätä aiemmin, ennen kun aloin ajattelemaan tarkemmin oman tätini ja äitini suhdetta.En aluksi tykännyt miten täti suhtautui äitiini. Mutta, sitten aloin ajattelemaan HÄNEN kannaltaan sitä tilannetta, hän eli samassa perheessä, kasvoivat kasvinkumppaneina kauan kauan ennen kun äitini sai omia lapsia. Heillä on pitkä läheinen historia, josta sinä et voi tietää yhtään mitään.Jopa 30 vuotta! Se on todella pitkä aika. Samat vanhemmat, samat kokemukset, ja tädit on voineet olla hyvin lähellä siskoa kun hän sai lapsia. Näistä vuosista sinä (silloin pikkulapsi) et tiedä mitään. Täti on voinut olla jopa sinun vara-äitinä. Vaihtanut vaippasi, syöttänyt juottanut, pukenut. Ota kiitoksella vastaan tädin tuoma tuki ja turva, se on rakkautta, joskus omaa äitiä parempaa huolta. Siitäkin huolimatta että äiti ja sisar voi ola jostain eri mieltä. Sisaruksien välillä voi kiehua tunteet niin kuin missä tahansa läheisessä ihmissuhteessa. Hän voi jopa olla oikeassa, äitinne ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme kyllä vietä lomia yhdessä lapsuuden perheittemme kanssa. Sisaruksilla ja itsellämme ikää jo 50+. Emme silti riitele toistemme kanssa.
Minä tunnen 50+ sisaruksia jotka viettävät lomia yhdessä, ihan normaalia. Kaikilla lapsia ja osalla lapsenlapsiakin.
Harva pystyy sopimaan loma-aikojaan aikuisten sisarusten lomia vastaaviksi. Aina ei onnistu edes puolison lomien kanssa.
Aloittajan patoutunut pettymys on varmaankin purkautunut siinä puhelussa sisarukselle.
Sellaista sattuu, mutta se ei ole tämän ongelman ydin, että on tapahtunut suuttumuksen purkaus.
Sisarusdynamiikka ei vain toimi tässä tapauksessa ystävyyssuhteen lailla. Joko ollaan liian erilaisia tai on joitain tekijöitä yhteisessä taustassa, jotka vaikuttavat siihen ettei homma pelaa. Syntyy monenlaista hankausta ja pahaa mieltä. Silloin kannattaa ottaa etäisyyttä. Väkisin ei suhteet toimi tai parane, joskin ne kannattaa säilyttää edes kohteliaina. On myös jokaisesta itsestään kiinni, suostuuko lahja-tai raha-automaatiksi.
Toinen vaihtoehto olisi avoin ja rauhallinen keskustelu, jonka tavoitteena olisi korjata välejä. Se taas riippuu siitä, suostuvatko sisarukset siihen.