Ateisti-uskotko ihmisen oikeuteen kysyä kysymyksiä hengellisistä asioista vaikket itse usko Jumalaan?

Jokainen uskokoot, mihin haluaa. Äitini on uskovainen kristitty ja vaimoni uskovainen buddhalainen. Ei tuossa ole minulle mitään ongelmaa, kunhan eivät minulle uskoaan tuputa.

Mitä on ateisti-uskominen?

Saa kysyä, tietenkin. Saa vaikka toivottaa siunausta minulle. Vaikkei se itselleni sinänsä mitään tarkoita, niin tiedostan, että sanojalta se on positiivinen kommentti minulle. Samaten jos joku toivoo, että palan helvetissä, niin vaikken helvettiin usko niin tiedän, että sanojalle se on tapa sanoa pahasti. En loukkaannu, mutta pidän epäsovinnaisena. En yleensä hauku ketään itse.

Asioiden, isojenkin asioiden kuten koko elämän merkityksen ja synnyn pohtiminen on osa ihmisen luontoa. Siitä kaikki uskonnotkin ovat syntyneet. Olisi hullua paheksua jotain siitä, että hän on etsinyt ja löytänyt omalle kohdalleen sopivia ratkaisuja.

Vasta siinä kohtaa alan protestoida, jos joku uskonsa varjolla puuttuu toisten elämään, esimerkiksi yrittämällä rullata aborttioikeuksia taaksepäin tai kertomalla että oma tapani elää on jollain tavalla syntiä ja väärin.

Monet kysymykset ovat ihmiselle vaikeita. Kiva, jos joku osaa kertoa vastauksia ja sanoa, mitä tehdään.

Saan kai mä kysyä mitä vaan, keneltä vaan.

Hihhulit ovat toisaalta huvittavia, toisaalta ärsyttäviä.

Pidän silti mielipiteeni omana tietonani jos minulle ei aleta tuputtaa satuja totena.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ateisti-uskominen?

Missään kohtaa aloitusta ei puhuta Ateismi-uskovaisuudesta. Hae apua lukihäriöösi.