Lue keskustelun säännöt.
Kysyttekö te puolisoltanne luvan?
26.09.2025 |
Minua ihmetyttävät parisuhteet, joissa puolisoiden pitää kysyä toiselta lupa iltamenoihin, uuden harrastuksen aloittamiseen, jonkin asian ostamiseen (omilla rahoilla)... naureskellaan, että "saas katsoa heltiääkö lupa" ja "täytyy kysyä lupaa hallitukselta..."
Yhtä outoa ja yllä olevaan liittyvää on, että nämä ihmiset sitten välillä ostavat uuden mekon / golfmailan / läppärin / milloin mitäkin ja piilottelevat sitä puolisoltaan jossain sängyn alla tai suoraan valehtelevat asiasta, että juu golfmaila on oikeasti Repen säilytän sitä vain väliaikaisesti.
Mitkä ovat oudoimpia luvan kysymysiä tai salattuja ostoksia, joista sinä olet kuullut?
Kommentit (77)
Kyllä meillä neuvotellaan menoista ja rahankäytöstä. En nyt sitä kuitenkaan luvaksi kutsuisi. Kyllä meillä molemmilla on lupa omille menoille, mutta pakkohan se on sopia, milloin niihin mennään, ettei toiselle tule hankaluuksia siitä, että toinen on pois.
Rahankäytöstä on pakko neuvotella myös. On meillä omat tilit, mutta koska ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, kaikki menee pakollisiin kuluihin, niin ei silloin voi ostaa yhtään mitään ominpäin sopimatta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NO riippuu aika paljon onko perheessä pieniä lapsia
Perustele.
En minä kysele mieheltä, voinko mennä salille tai ostaa auton. Oli pieniä lapsia tai ei.
No, otat varmaan sittten lapset mukaan salille vai yksinkö meinasit jättää ne kotiin? Meinaan että jos miehesi ajattelee samon kuin sinä, ja sopii vaikka Padelit kaverinsa kanssa.
Meillä on lapsille 5 tuttua hoitajaa ja isovanhemmat siihen lisäksi, joten lapsille saa hoitajan max kolmella puhelinsoitolla. Ei ole ongelma ja suosittelen ihan kaikille muillekin luomaan verkostoja sen verran, että lasten takia ei jää elämä elämättä. Kun junaliikenne takkuaa, taksia ei saa ja lapset pitää hakea hoidosta, on hyvä tietää, että apua on aina tarjolla eikä iso sähkökatko tarkoita sitä, että lapset otetaan huostaan.
Normaalissa parisuhteessa otetaan huomioon myös se toinen osapuoli ja sen takia isommista ostoksista sovitaan yhdessä ja omista menoista sovitaan puolison kanssa. En ymmärrä, miten joku tällaista käytäntöä ihmettelee.
Meillä ainakin vietetään mieluusti vapaa-aikaa yhdessä. Jos miehellä joku oma meno, niin kiva niistä on tietää aina ihan oman ajankäytönkin osalta. Samoin rahat ja lainat on yhteisiä, niin ihan reilua miettiä yhdessä isoja ostoksia, milloin niitä tehdään, jos tehdään. En itsekään ostaisi mitään isompaa puhumatta ensin miehen kanssa. Kyse on ihan toisen kunnioittamisesta.
Miehet varsinkin käyttävät tätä tosi paljon silloin, kun eivät oikeasti jaksaisi eikä huvittaisi lähteä jätkien saunailtaan / mökkireissulle / muuttoavuksi / juomaan kaljaa ja heittelemään frisbee-golfia...
"Hallitukselta ei tullut nyt lupaa, loma-anomukselle näytettiin punaista valoa kun meillä kuulemma oli jo muuta suunniteltu sille viikonlopulle, vaimo ei oikein tykkää näistä mökkireissuista niin en nyt viitsi ruveta vääntämään... heh heh heh"
Olen jopa joskus kuullut tällaisia perusteluja ja jutellut sitten asiasta sen "hallituksen" kanssa jossain törmätessäni, eikä vaimoparka ole tiennyt asiasta mitään, mutta niin vaan hänen syykseen on laitettu joku saunaillan peruminen :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Av, kysyn mieheltä" facebookin kirppisryhmässä jonkun pöytälampun myynti-ilmoituksessa.
Minulla ei ole autoa, joten joudun kysymään mieheltä, pääseekö hän ostosta hakemaan.
Kuinka usein hän kieltäytyy? Joudutko anelemaan? Miksi et voi kirjoittaa vaan "av"? Miksi on niin tärkeää mainita kommentissa mies?
Ja mitäs se A siinä edes tekee. Tuote on joko varattu tai ei.
En tiedä. Itse ainakin kirjoitan suoraan, että ostan. En tee alustavia tai muitakaan varauksia. (Enkä kysele mieheltä lupia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysy lupaa, mutta tiedustelen hänen suunnitelmista. Ettei mene ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NO riippuu aika paljon onko perheessä pieniä lapsia
Perustele.
En minä kysele mieheltä, voinko mennä salille tai ostaa auton. Oli pieniä lapsia tai ei.
No, otat varmaan sittten lapset mukaan salille vai yksinkö meinasit jättää ne kotiin? Meinaan että jos miehesi ajattelee samon kuin sinä, ja sopii vaikka Padelit kaverinsa kanssa.
Meillä on lapsille 5 tuttua hoitajaa ja isovanhemmat siihen lisäksi, joten lapsille saa hoitajan max kolmella puhelinsoitolla. Ei ole ongelma ja suosittelen ihan kaikille muillekin luomaan verkostoja sen verran, että lasten takia ei jää elämä elämättä. Kun junaliikenne takkuaa, taksia ei saa ja lapset pitää hakea hoidosta, on hyvä tietää, että apua on aina tarjolla eikä iso sähkökatko tarko
Joo, meilläkin oli lapsille tuttuja hoitajia, kun niitä tarvittiin. Ensisijainen lapsissa vastuussa oleva henkilö on kuitenkin se lasten toinen vanhempi. Siitähän tässä oli kyse: sovitaanko menoista puolison kanssa vai ei. Mun mielestä on aika erikoista, että ei kysytä puolisolta, onko tämä kotona illalla, vaan aletaan sopia hoitoa jonkin muun tahon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä harrastuksista ja menoista keskustellaan, vaikken pidä sitä minään luvan kysymisenä - se vaikuttaa yhteiseen aikaan joten miksi siitä ei keskusteltaisi? Jos toinen vaikka lähtee viikonlopuksi kaverien kanssa jonnekin, niin kyllähän siitä voi keskustella, ettei osu joku muu asia samaan aikaan jonka vaikka toinen on unohtanut (unohdin miehen kummisedän synttärit kun suunniteltiin viikonloppumatkaa ystävättärien kanssa - tämä voi siis sattua kummalle puoliskolle vaan. Mentiin sitten seuraavana viikonloppuna likkojen kanssa matkalle.) Ihan normaalia parisuhten vuorovaikutusta. Kohteliasta on ilmoittaa eikä vaan mennä keskustelematta. Kellä noita pirttihirmuja (ei sukupuolikysymys) on jotka määrää mitä saa tehdä?
Ostoksista ei kysellä tai keskustella ellei kyseessä ole molempiin vaikuttava iso investointi. Niin kauan OK, kun se ei vaikuta yhteiseen budjettiin.
Kysyn kyllä että onhan ok, että meen tyttöjen kanssa syömään tms. Mutta se on oikeasti retorinen kysymys, koska tiedän jo valmiiksi mitä kumppanini siitä ajattelee. Eli en sinänsä tarvitse hänen lupaansa, mutta kunnioitan häntä sillä, että kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon menossa mökille, mies jäi lapsien kanssa kotiin, jos hänellä olisi ollut jotain tälle viikonlopulle, niin olisi jouduttu hankkimaan lastenvahti siksi aikaa. Onneksi ei ollut. Nyt ei olisi pystynyt edes viemään mummolaan mökille mennessä.
Mitään ei kysellä vaan ilmoitetaan ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan tarvinnut pyytää lupaa mutta aina puolin ja toisin kysytään sopiiko joku iltameno tai reissu jos ollaan lähdössä yksin. Se on kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta kun kuitenkin yhteistaloudessa eletään ja yhteisiä menojakin on.
Sama hankintojen kanssa, kumpikaan ei varaile esim lento- tai konserttilippuja tai ostele kalliita hankintoja keskustelematta toisen kanssa.
Kommunikaatiota
Toki kumppani saa ostaa itselleen uusia vaatteita, kännykän jne., mutta esimerkiksi suurista huonekaluostoista, kuten sängystä tai sohvasta, sovitaan yhdessä. Samoin harrastuksen voi toki aloittaa itsekseen, mutta sekin vaikuttaa tietenkin siihen, haluaako harrastaa esimerkiksi juoksemista vai syvämeren sukellusta. Jälkimmäinen vaatisi todennäköisesti myös järjestelyjä minun osaltani.
Samoin illanviettoja sopiessa otetaan toinen huomioon eikä mennä ihan minne lystää eikä milloin vaan, vaan asioista pyritään sopimaan etukäteen. En myöskään haluaisi sellaista kumppania, joka katoaa milloin minnekin ja aamun koittaessa joutuisi miettimään, että missä se mies tällä kertaa pyörii. Toisen kunnioittamista on myös se, että näistä asioista sovitaan yhdessä ja toinen tietää suurinpiirtein milloin toinen on tulossa kotiin ja missäpäin liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen sellainen pirttihirmu että sanoin miehelleni ettei ole ok että hän lähtee kaverinsa kanssa kiertämään Eurooppaa. Syy oli se, että meidän pienet lapset eivät olisi saaneet pitää yhtään kesälomaa, koska itselläni ei uutena työntekijänä ollut lomaa ollenkaan. Jostain syystä mieheni ei muistanut etten ollut enää kotiäiti. Jotenkin vaan oletti että asiat hoituu itsestään ilman hänen panostusta.
Seurustelin miehen kanssa (hänellä lapsia, yksinhuoltaja) ja hän alkoikin tekemään kaikenmaailman reissuja, ei kysellyt mitään, laittoi vaan kalenteriin. Ja OLETTI että minä hoidan tottakai lapset. Minä kävin enemmän töissä kun hän, ja muuten hän täytti elämänsä reissuilla, matkoilla, tapahtumilla. Jos hän olisi edes viitsinyt kysyä että mahtaako sopia minulle että hän on jokaikinen viikonloppu sekä arki-illat/joskus aamut muualla (lähes kaikkeen liittyi juhliminen) ja hoidanko hänen lapsensa (alakouluikäiset) niin olisimme voineet yhdessä päättää asioista. Mutta hän päätti nämä aivan yksin ilmoittautumalla ties mihin kissanristiäisiin ja tapahtumiin ja tekemällä oletuksia ettei minulla edes voinut olla omia suunnitelmia.
Eli mielestäni aikuiseen parisuhteeseen kuuluu että menoista keskustellaan ja yhdessä sovitaan mitä on milloinkin. Oli myös inhottavaa tulla kotiin töistä ja siellä onkin useita kavereita kylässä saunomassa ja juhlimassa. Olisipa ollut kiva saada edes pieni info etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin miehen kanssa (hänellä lapsia, yksinhuoltaja) ja hän alkoikin tekemään kaikenmaailman reissuja, ei kysellyt mitään, laittoi vaan kalenteriin. Ja OLETTI että minä hoidan tottakai lapset. Minä kävin enemmän töissä kun hän, ja muuten hän täytti elämänsä reissuilla, matkoilla, tapahtumilla. Jos hän olisi edes viitsinyt kysyä että mahtaako sopia minulle että hän on jokaikinen viikonloppu sekä arki-illat/joskus aamut muualla (lähes kaikkeen liittyi juhliminen) ja hoidanko hänen lapsensa (alakouluikäiset) niin olisimme voineet yhdessä päättää asioista. Mutta hän päätti nämä aivan yksin ilmoittautumalla ties mihin kissanristiäisiin ja tapahtumiin ja tekemällä oletuksia ettei minulla edes voinut olla omia suunnitelmia.
Eli mielestäni aikuiseen parisuhteeseen kuuluu että menoista keskustellaan ja yhdessä sovitaan mitä on milloinkin. Oli myös inhottavaa tulla kotiin töistä ja siellä onkin useita kavereita kylässä saun
Jos kotiin tulee kavereita, niin ne keskustellaan etukäteen, koska vaikuttavat kotona ollessa tai kotiin tullessa. Esimerkiksi itse tulen hikisenä lenkiltä ja haluan päästä heti suihkuun, jos paikalla on muita kuin oma perhe, vaatii suihkukäynti hivenen erilaiset järjestelyt. Kun vieraiden tulon tietää etukäteen, voi varautua siihen ja mennä eriaikaan lenkille.
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa parisuhteessa otetaan huomioon myös se toinen osapuoli ja sen takia isommista ostoksista sovitaan yhdessä ja omista menoista sovitaan puolison kanssa. En ymmärrä, miten joku tällaista käytäntöä ihmettelee.
Meillä ainakin vietetään mieluusti vapaa-aikaa yhdessä. Jos miehellä joku oma meno, niin kiva niistä on tietää aina ihan oman ajankäytönkin osalta. Samoin rahat ja lainat on yhteisiä, niin ihan reilua miettiä yhdessä isoja ostoksia, milloin niitä tehdään, jos tehdään. En itsekään ostaisi mitään isompaa puhumatta ensin miehen kanssa. Kyse on ihan toisen kunnioittamisesta.
Näin juuri minäkin asian näen. Kun kaikesta muustakin keskustellaan, niin olisi outoa ettei menoista ja hankinnoista keskusteltaisi ihan yhtä luonnostaan. Mielestäni tämä on aivan normaalia parisuhteessa olevien ihmisten keskinäistä kommunikointia.
Minulla ei ole lapsia, mutta voisin kuvitella olevani hyvin hämmentynyt jos lapset toisi kotiin toisen vanhemman sijasta joku max. kolmannen puhelinsoiton henkilö. Olisi outoa jos kumppanini ei tuossa tilanteessa laittaisi minulle viestiä, että hänelle tuli joku este ja lapset tuo henkilö X.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NO riippuu aika paljon onko perheessä pieniä lapsia
Perustele.
En minä kysele mieheltä, voinko mennä salille tai ostaa auton. Oli pieniä lapsia tai ei.
Sinä ilmoitat, että menet salille ja mies ilmoittaa samaan aikaan menevänsä kalaan, niin kuka ne lapset hoitaa?
Ei tarvitse kysyä lupia, mutta kerron kyllä ja keskustelen. Yleensä vastuuton käytös aiheuttaa kumppanissa epäluottamusta.