Olenko itsekäs, kun en pidä yhteyttä iäkkäisiin vanhempiini?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni soittaa vanhemmilleen ja pojalleen ainoastaan, jos on jotain tärkeää asiaa. Yhteydenpito saattaa rajoittua muutamaan kertaan vuodessa. Eivät ikinä soita vain jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.  Itse soitan äidilleni joka päivä, oli asiaa tai ei, ja tapaammekin viikoittain. Eri perheillä on erilaiset tavat. Ihmettelen kyllä tuota niukkaa kontaktointia. 

Nykynuorilla vähenee vielä lisää, kun eivät osaa edes soittaa puhelimella, kaikki viestintä tapahtuu appien kautta ja useimmiten kirjoittamalla.

Äitisi ei varmaan huorittele sinua puhelimessa niin kuin minun äitini tekee. Et ihmettelisi enää "niukkaa kontaktointia".

Mulle ei äiti soita, koska hänellä on parempiakin lapsia. Heille hän kyllä soittelee useinkin ja kutsuu kylään.<

Mitä teit? 

Eihän siinä välttämättä tarvitse tehdä yhtään mitään erityistä, kun vanhemmilla on suosikkinsa. Ja on aina ollut.

Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Nytkin sinä kerjäät itsellesi kehuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni soittaa vanhemmilleen ja pojalleen ainoastaan, jos on jotain tärkeää asiaa. Yhteydenpito saattaa rajoittua muutamaan kertaan vuodessa. Eivät ikinä soita vain jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.  Itse soitan äidilleni joka päivä, oli asiaa tai ei, ja tapaammekin viikoittain. Eri perheillä on erilaiset tavat. Ihmettelen kyllä tuota niukkaa kontaktointia. 

Nykynuorilla vähenee vielä lisää, kun eivät osaa edes soittaa puhelimella, kaikki viestintä tapahtuu appien kautta ja useimmiten kirjoittamalla.

Joka päivä äidilleen aikuisena soittaminen kertoo kyllä vakavista ongelmista. Ei ole itsenäistytty.

Tiedän erään keski-ikäisen naisen, joka mietti asuntoa hankkiessaankin onko siellä äidille tilaa ja pääseekö äiti kulkemaan sinne

No mitä sitten? Kyllä minäkin mietin tuollaista, joskaan ei se ollut ensisijainen vaatimus. On plussaa, jos vaikka pyörätuolissa oleva vanhempi pääsee kylään.

On se minusta outoa, että hylätään täydellinen asunto (liikuntakykyisen) äidin tarpeiden takia.

Oot ihan törppö jos et pidä yhteyttä vanhempiisi. Et voi sanoa puolustukseksesi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Nytkin sinä kerjäät itsellesi kehuja. 

Tämä on narsistisen ihmisen kommentti. Tulet hämmentämään keskustelua aiheeseen liittymättömällä provokatiivisella kommentilla ja janoat sitä kautta huomiota. Ihan kuin pikkulapsi, joka tulee kesken aikuisten keskustelua lyömään äitiään hiekkalapiolla päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin outo. Minä olen äitini kanssa yhteyksissä päivittäin ja nähdäänkin usein.

N52

Itse olet outo. On outoa olla keneen tahansa yhteyttä päivittäin. 

Eilen juuri nainen valitti kun miehensä on joka päivä yhteydessä äitiinsä ja käy joskus ilman vaimoa yökylässäkin.

Mies ei saa olla yhteydessä vanhempiinsa, vaimon äiti on taas perheen pomo jolle vaimo.soittaa ja kysyy ohjeet.  Minkävärisen talvihaalarinn  ostas Sirulle, mikä hyvä merkki. Oisko vihertävä sohvatyyny hyvä ruskealla sohvalla.

Puhumattakaan mummoudesta, äidinäiti on ainoa oikea mummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni soittaa vanhemmilleen ja pojalleen ainoastaan, jos on jotain tärkeää asiaa. Yhteydenpito saattaa rajoittua muutamaan kertaan vuodessa. Eivät ikinä soita vain jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.  Itse soitan äidilleni joka päivä, oli asiaa tai ei, ja tapaammekin viikoittain. Eri perheillä on erilaiset tavat. Ihmettelen kyllä tuota niukkaa kontaktointia. 

Nykynuorilla vähenee vielä lisää, kun eivät osaa edes soittaa puhelimella, kaikki viestintä tapahtuu appien kautta ja useimmiten kirjoittamalla.

Joka päivä äidilleen aikuisena soittaminen kertoo kyllä vakavista ongelmista. Ei ole itsenäistytty.

Tästä oli joku päivä sitten hyvä keskustelu. Oltiin tiivisti pidetty sitä yhteyttä, mutta vanhemman iän tuomat muutokset oli muuttanut sitä keskustelun sävyä ja se olikin muuttunut taakaksi, kun ei oltukaan enää ns saamapuolella vaan vanhempi oli vaatimampi. 

Aikuisen lapsen asia on pitää yhteyttä vanhempiinsa.  Vanhemmat pelkäävät olevansa häiriöksi.  Joskus kun poika meni naimisiin saatoin soittaa hänelle. Taustalta kuului armoton nalkutus, taasko se soittaa, nyt lopeta, lakanat pitää viikata, pesukone tyhjentää, imuroida, syöttää vililiisa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin outo. Minä olen äitini kanssa yhteyksissä päivittäin ja nähdäänkin usein.

N52

Itse olet outo. On outoa olla keneen tahansa yhteyttä päivittäin. 

 

 

Eilen juuri nainen valitti kun miehensä on joka päivä yhteydessä äitiinsä ja käy joskus ilman vaimoa yökylässäkin.

Mies ei saa olla yhteydessä vanhempiinsa, vaimon äiti on taas perheen pomo jolle vaimo.soittaa ja kysyy ohjeet.  Minkävärisen talvihaalarinn  ostas Sirulle, mikä hyvä merkki. Oisko vihertävä sohvatyyny hyvä ruskealla sohvalla.

Puhumattakaan mummoudesta, äidinäiti on ainoa oikea mummo.

Ei mikään ihme, että sinut on hylätty. Katkera, vanha ja vihainen vanhus olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin outo. Minä olen äitini kanssa yhteyksissä päivittäin ja nähdäänkin usein.

N52

Itse olet outo. On outoa olla keneen tahansa yhteyttä päivittäin. 

 

 

Eilen juuri nainen valitti kun miehensä on joka päivä yhteydessä äitiinsä ja käy joskus ilman vaimoa yökylässäkin.

Mies ei saa olla yhteydessä vanhempiinsa, vaimon äiti on taas perheen pomo jolle vaimo.soittaa ja kysyy ohjeet.  Minkävärisen talvihaalarinn  ostas Sirulle, mikä hyvä merkki. Oisko vihertävä sohvatyyny hyvä ruskealla sohvalla.

Puhumattakaan mummoudesta, äidinäiti on ainoa oikea mummo.

Ei mikään ihme, että sinut on hylätty. Katkera, vanha ja vihainen vanhus olet.

Lun olen lukutaitoimen ja osan lukea mitä te täällä kirjoittelette anopeistanne ja äideistänne???? Sinuun kolahti, joko oot anopin tänään haukkunut ja soittanut äidille pitäiskö jo laittaa lapsille käsineet.

EN pidä. Kaataa kaikki oman stressinsä niskaani. Tehnyt sitä koko elämäni lapsuudestani lähtien. Huutanut ja saanut raivokohtauksia. Omahyväinen paska. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen lapsen asia on pitää yhteyttä vanhempiinsa.  Vanhemmat pelkäävät olevansa häiriöksi.  Joskus kun poika meni naimisiin saatoin soittaa hänelle. Taustalta kuului armoton nalkutus, taasko se soittaa, nyt lopeta, lakanat pitää viikata, pesukone tyhjentää, imuroida, syöttää vililiisa.

 

Näin. Kun useamman kerran soittaa, ja aina on jotenkin huono hetki, ei voi vastata, eikä ehdi puhua, yms, niin on ihan järkevää jäädä sen varaan, että toinen, joka on kiireisemmässä elämänvaiheessa, soittaa, kun on sopiva hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen lapsen asia on pitää yhteyttä vanhempiinsa.  Vanhemmat pelkäävät olevansa häiriöksi.  Joskus kun poika meni naimisiin saatoin soittaa hänelle. Taustalta kuului armoton nalkutus, taasko se soittaa, nyt lopeta, lakanat pitää viikata, pesukone tyhjentää, imuroida, syöttää vililiisa.

 

Näin. Kun useamman kerran soittaa, ja aina on jotenkin huono hetki, ei voi vastata, eikä ehdi puhua, yms, niin on ihan järkevää jäädä sen varaan, että toinen, joka on kiireisemmässä elämänvaiheessa, soittaa, kun on sopiva hetki.

Ei ole tästäkään kyse mun kohdalla. Vastaan aina tai soitan takaisin silloin, kun äitini kerran vuodessa soittaa kysyäkseen apua johonkin ongelmaansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista on tullut pelkkiä narsisteja. Nytkin sinä kerjäät itsellesi kehuja. 

Tämä on narsistisen ihmisen kommentti. Tulet hämmentämään keskustelua aiheeseen liittymättömällä provokatiivisella kommentilla ja janoat sitä kautta huomiota. Ihan kuin pikkulapsi, joka tulee kesken aikuisten keskustelua lyömään äitiään hiekkalapiolla päähän.

Kiitos, että huomioit viestini.😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni soittaa vanhemmilleen ja pojalleen ainoastaan, jos on jotain tärkeää asiaa. Yhteydenpito saattaa rajoittua muutamaan kertaan vuodessa. Eivät ikinä soita vain jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.  Itse soitan äidilleni joka päivä, oli asiaa tai ei, ja tapaammekin viikoittain. Eri perheillä on erilaiset tavat. Ihmettelen kyllä tuota niukkaa kontaktointia. 

Nykynuorilla vähenee vielä lisää, kun eivät osaa edes soittaa puhelimella, kaikki viestintä tapahtuu appien kautta ja useimmiten kirjoittamalla.

Joka päivä äidilleen aikuisena soittaminen kertoo kyllä vakavista ongelmista. Ei ole itsenäistytty.

Tiedän erään keski-ikäisen naisen, joka mietti asuntoa hankkiessaankin onko siellä äidille tilaa ja pääseekö äiti kulkemaan sinne

Mielestäni normaalia ajattelua, mutta ei nykysuomalaiselle, jolle perhe on vain rasite

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni soittaa vanhemmilleen ja pojalleen ainoastaan, jos on jotain tärkeää asiaa. Yhteydenpito saattaa rajoittua muutamaan kertaan vuodessa. Eivät ikinä soita vain jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.  Itse soitan äidilleni joka päivä, oli asiaa tai ei, ja tapaammekin viikoittain. Eri perheillä on erilaiset tavat. Ihmettelen kyllä tuota niukkaa kontaktointia. 

Nykynuorilla vähenee vielä lisää, kun eivät osaa edes soittaa puhelimella, kaikki viestintä tapahtuu appien kautta ja useimmiten kirjoittamalla.

Joka päivä äidilleen aikuisena soittaminen kertoo kyllä vakavista ongelmista. Ei ole itsenäistytty.

Tiedän erään keski-ikäisen naisen, joka mietti asuntoa hankkiessaankin onko siellä

Mielestäni normaalia ajattelua, mutta ei nykysuomalaiselle, jolle perhe on vain rasite

Ei ole normaalia ajatella ensisijaisesti äitinsä tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen lapsen asia on pitää yhteyttä vanhempiinsa.  Vanhemmat pelkäävät olevansa häiriöksi.  Joskus kun poika meni naimisiin saatoin soittaa hänelle. Taustalta kuului armoton nalkutus, taasko se soittaa, nyt lopeta, lakanat pitää viikata, pesukone tyhjentää, imuroida, syöttää vililiisa.

 

Näin. Kun useamman kerran soittaa, ja aina on jotenkin huono hetki, ei voi vastata, eikä ehdi puhua, yms, niin on ihan järkevää jäädä sen varaan, että toinen, joka on kiireisemmässä elämänvaiheessa, soittaa, kun on sopiva hetki.

Ei ole tästäkään kyse mun kohdalla. Vastaan aina tai soitan takaisin silloin, kun äitini kerran vuodessa soittaa kysyäkseen apua johonkin ongelmaansa.

Ap

Aikuinen lapsi määrittelee rajat yhteydenpitoon.  Äitisi on oppinut rajasi, et halua pitää yhteyttä.  Siksi hän kerran vuoteen tekee tikusta asiaa ja soittaa sinulle.

Omille lapsille olen sanonut, en häiritse, en soittele kuin tuiki tärkeistä asioista ( jalka poikki, talo paloi) enkä maanittele kylään.  Meille saa aina tulla kun ilmottaa että ehdin kaupassa käydä.

Olen sitä mieltä, että ihmisiin pidetään yhteyttä siksi, kun halutaan ja siitä tulee hyvä olo. Pakolla ei pidä yhteyttä pitää, jos siitä ei saa itselle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni soittaa vanhemmilleen ja pojalleen ainoastaan, jos on jotain tärkeää asiaa. Yhteydenpito saattaa rajoittua muutamaan kertaan vuodessa. Eivät ikinä soita vain jutellakseen ja kysyäkseen kuulumisia.  Itse soitan äidilleni joka päivä, oli asiaa tai ei, ja tapaammekin viikoittain. Eri perheillä on erilaiset tavat. Ihmettelen kyllä tuota niukkaa kontaktointia. 

Nykynuorilla vähenee vielä lisää, kun eivät osaa edes soittaa puhelimella, kaikki viestintä tapahtuu appien kautta ja useimmiten kirjoittamalla.

Joka päivä äidilleen aikuisena soittaminen kertoo kyllä vakavista ongelmista. Ei ole itsenäistytty.

Tiedän erään keski-ikäisen naise

Ei ole normaalia ajatella ensisijaisesti äitinsä tarpeita.

ei ollut kyse ensisijaisuudesta vaan siitä, että jos perheessä on vammainen henkilö, hänen esteellisyytensä huomioidaan. Ihan normaalia ajattelua. Asuntoja kun on pilvin pimein tarjolla niin miksi ei ottaa sitä parasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen lapsen asia on pitää yhteyttä vanhempiinsa.  Vanhemmat pelkäävät olevansa häiriöksi.  Joskus kun poika meni naimisiin saatoin soittaa hänelle. Taustalta kuului armoton nalkutus, taasko se soittaa, nyt lopeta, lakanat pitää viikata, pesukone tyhjentää, imuroida, syöttää vililiisa.

 

Näin. Kun useamman kerran soittaa, ja aina on jotenkin huono hetki, ei voi vastata, eikä ehdi puhua, yms, niin on ihan järkevää jäädä sen varaan, että toinen, joka on kiireisemmässä elämänvaiheessa, soittaa, kun on sopiva hetki.

Ei ole tästäkään kyse mun kohdalla. Vastaan aina tai soitan takaisin silloin, kun äitini kerran vuodessa soittaa kysyäkseen apua johonkin ongelmaansa.

Ap

 

&nbs

Aikuinen lapsi määrittelee rajat yhteydenpitoon. Äitisi on oppinut rajasi, et halua pitää yhteyttä. Siksi hän kerran vuoteen tekee tikusta asiaa ja soittaa sinulle.

 

Omille lapsille olen sanonut, en häiritse, en soittele kuin tuiki tärkeistä asioista ( jalka poikki, talo paloi) enkä maanittele kylään. Meille saa aina tulla kun ilmottaa että ehdin kaupassa käydä.

Tai sitten on vaan kyse siitä, että äitiä ei oikeasti kiinnosta lapsensa kuulumiset.