IS: Lapseton ja onnellinen vielä keski-iässäkin - Piritta, Johanna ja Arja kertovat valinnastaan, joka edelleen saa monet tolaltaan

?

Se saa tolaltaan,koska nainen joka ei osaa käyttää mielikuvitustaan mihinkään muuhun,kuin unelmaan omakotitalosta ja keskiverto toimeentulosta,on järkyttynyt oman maailmankuvansa kyseenalaistamisesta. Miksi? Koska hän ymmärtää,että myös hän olisi voinut tehdä saman valinnan ja olisi todennäköisesti ollut onnellisempi ja terveempi koko elämänsä ajan-olisi voinut kenties jopa vaikuttaa yhteiskunnallisesti tai sitten vaikka vain reissailla ympäri maailmaa,hankkia omaisuutta,nattia vapaasta elämästä miehensä kanssa tai halutessaan sitten adoptoida tai harjoittaa muuta hyväntekeväisyyttä. Lapsen saaminen pistää kaiken tauolle noin 20 vuoden ajaksi ja vanhemmuus tupaa olemaan lopun elämän sitoumus,jos ei välejä halua katkaista tietoisesti. Ei sillä,hatunnosto jokaiselle,joka Suomessa näinä aikoina vielä vauvoja haluaa vaikka taloudellinen tilanne olisi täysin epävarma-kauhein tilanne on,ettei idiksi haluava ymmärrä,miten järkyttävässä tilassa maamme on ja että hänen lapsensa tulee kärsimään vielä enemmän kuin hän itse. Rikkaille ja hyväosaisille tämä ei tietenkään ole ongelma,mutta sellaista se on.

Moni luulee omistavansa toisten kehon ja kertoo, mitä sillä pitäisi tehdä tai ei tehdä. Mistä tuo ominaisuus noihin heikkoihin mieliin edes tulee?

Keski-ikäisten lapset ovat jo yleensä aikuisia joten "lapselliset" keski-ikäiset ovat aivan yhtä vapaita kuin Piritta, Johanna ja Arja.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisten lapset ovat jo yleensä aikuisia joten "lapselliset" keski-ikäiset ovat aivan yhtä vapaita kuin Piritta, Johanna ja Arja.

Unohdit mukavasti mainita että lapsen kasvatukseen kului 18+ vuotta ja 150 000€ jotka olisi voinut käyttää toisin. Se tarkoitti menetettyjä mahdollisuuksia, menetettyjä tuloja  jne. Myös aikuiset lapset aiheuttaa huolta vanhemmille ja varsinkin jos on huono-osaisuutta (yleistä, ja yleistyy).

Vapaus on näillä ryhmillä ihan eri luokkaa.

En oikein usko, että se juuri ketään saa enää tolaltaan. Ei se niin erikoista enää nykyään ole, ettei ihmiset välttämättä halua lapsia. Minulla on paljonkin nelikymppisiä ystäviä, jotka ovat tämän valinnan tehneet. Valitettavasti myös heitä, jotka lasta toivovat mutta eivät saa. Sitten on meitä, jotka lähtökohtaisesti eivät halunneet mutta muuttivat mieltään. Kaikki ihan yhtä tavallisia kohtaloita. Mikä minut saa tolaltaan ovat ne, jotka lapsia hankkivat ja katuvat tai muutoin eivät vain siihen vanhemmuuten riittävällä tavalla kykene.

Surullisia ja katkeria tuhkakohtuja.