Pitääkö "erilleen kasvaminen" vaan hyväksyä?

Olen jo eronnut, eli itse en ajattele että pitäisi. Erosin puolivuotta sitten, mutta kerroin vanhemmilleni vasta tällä viikolla, koska ovat 80++ ja eivät oikein kestä mitään muutoksia ja stressiä. Äitini suuttui syystä mistä erosin. Hänen mielestään se on normaalia, että ihmiset muuttuu ja se pitäisi vaan hyväksyä. Itselläni se johti valtavaan tyytymättömyytteen ja miehestä tuli ikääntyessään vielä hyvin inhottava ja äreä. 7v ikäero alkoi myös näkyä ja mies vanheni silmissä. Minua luultiin jo muutaman kerran hänen lapseksensa. Jopa hänen sukulaisensa erehtyi. Äitini sanoi, että minua joutuu häpeämään ja mitä nyt selittää sukulaisille. Itse ennemminkin ihmettelin, että miksi heille pitää asiaa ylipäätään kuuluttaa. Mitään lähisukulaisia heillä ei edes ole minun ja sisareni lisäksi. 

N.53