Tehdäänkö peruskoulun läksyt nykyään vanhempien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Omien lasten kohdalla ekalla opettaja halusi vanhempien allekirjoituksen, että kotitehtävä tehty. Eli sen verran piti varmistaa ja katsoa, että oli valmiit tehtävät. Varmaan joskus myös kysyin, mitä oli kotitehtävä ja lapset jonkinverran kertoivat. Samalla jäi myös lapsille muistiin asia, kun sitä selittivät. Kokeisiin olen nopsaan lukenut tekstit eka ja kysellyt sitten ennen koetta asiat. 

 

Nyt ensimmäinen kirjoittanut ylioppilaaksi, yksi L ja loput E, jotka käy ehkä korottamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Koulun opetuksen (?) taso olematon. Lapsilla läksyjä joks aineesta kolme aukeamaa, itseopiskelua jo pienenä. Koulussa ei ehditä opettaa aihetta eikä antaa neuvoja, esimerkkejä tehtävistä.

Suomen peruskoulun taso on kirjaimellisesti luokatonta. Luokalle vois jättää suuren osan kertaamaan.

Opettajat pitävät lomiaan.

Kesällä ei kouluissa voi kerrata kuten 70-luvulla. Korotettiin arvosana tai jätettiin luokalle oppimaan uudestaan.

Opettajat pitävät lomiaan.

 

Itse olen monta kertaa kysynyt lapseltani, että eikö tätä opetettu koulussa. Yhden opettajan kohdalla on aina sama juttu, että mitään ei oikeastaan ole opetettu. Alkuun epäilin, että lapsi ei vaan kuuntele ja keskity, mutta kun kyse on vain yhden opettajan aineista, joissa joutuu itse opettamaan asiat kotona, uskallan väittää, että tunneilla ei opeteta mitään. Muiden aineiden kohdalla osaa ja pystyy tekemään tehtävät koulussa opetetun perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten opettajat saavat selville lapsen oppimisen tason, jos vanhemmat tekee ne läksyt?

Ei läksyjen tekeminen kerro oppimisen tasosta, se kertoo siitä, osaako lapsi noudattaa ohjeita ja tehdä tehtävät joko itsenäisesti tai ohjatusti. Vanhemmuuteen kuuluu ikäviä vastuita ja yksi niistä on seurata lapsen koulunkäyntiä ja tarvittaessa siinä auttaa sen mukaan, mihin apua tarvitaan. Usein riittää se, että muistutetaan läksyistä, joskus kuulustellaan, tarkistetaan jne. 

Parhaiten koulussa ja myöhemmin elämässä menestyvät ne lapset, joiden vanhemmilla on voimavaroja tukea lapsensa koulukäyntiä. Siksi köyhät syrjäytyvät: vanhempien aika menee huoleen ja masennukseen, ei ole aikaa lapsille. Tämä kerrottiin tänään aamulla YLEssä. Jostain syystä rahan lappaminen köyhiin perheisiin ei silti nosta lasten läksyjentekointoa.

"Ei läksyjen tekeminen kerro oppimisen tasosta --"

Kyllä se kuule kertoo. Paitsi tietysti siinä tapauksessa, että läksyt ovat vanhempien tekemiä.

Nykyään on niin paljon kaiken maailman adhd-lapsia että ei ihme jos ei läksyjen teko sujuu. Ja jos ei tule kymppejä kokeista edes aikuisen avustuksella, sitten vaan adhd-lääkettä naamariin. 

Meillä tyttö sai 8.luokalla itsenäisesti sellaista n.8 keskiarvoa. Kun ruvettiin käymään yhdessä asioita tarkemmin läpi, lukuaineiden keskiarvo nousi kevätpuoliskolla 9.3:een. Nyt tavoitteena ysillä päästä yli 9.5. 

Toisaalta itselle sopii ihan hyvin tämä. Alkuun oli tappelua, mutta nyt tyttö huomannut itsekin edut ja varmaan pärjäisi ilmankin apua, mutta vähän samanlaista kuin duunissa - jotkut kaipaavat "sparrikaveria" asioihin, toiset eivät. 

Itselle pääasia, että keskiarvolla pääsee hyvään lukioon, missä kaverit jo kirittävät sitten eteenpäin myös. 

Vierailija kirjoitti:

Okei... Kun olin lapsi, aikuisilla oli tarpeeksi tekemistä normaalissa päivätyössään, kotitöissä ja ruoan laitossa. En osaa kuvitella että he olisivat lisäksi istuneet illat jotain lasten läksyjä tekemässä. 

Kun olin lapsi, läksyjä oli vähän ja vanhemmat auttoivat vaikeiden tehtävien tekemisessä. Kun lapseni oli lapsi, läksyjä oli paljon ja autoin usein niiden tekemisessä. Nyt kun lapsenlapseni on lapsi, hänellä on aivan valtava määrä läksyjä. Kirjoja, työkirjoja, monisteita, erilaisia puhelimessa olevia tehtäviä, jotka pitää palauttaa joko puhelimella tai vihkoon/työkirjaan/monisteeseen tehtynä. Tänään seitsemän (7) tuntia, kolme eri kieliä, uskonto, yhteiskuntaoppi, kuvista ja yksi liikuntaa, johon piti olla sisäkengät, sisäliikuntavaatteet ja pyyhe. Reppu painoi kuin kivireki. Lisäksi vielä nälkäpäiväkeräykseen piti viedä rahaa. Raasu on vasta nelosella.

Olen usein auttanut, koska täällä Saksassa kotitehtävät ovat hyvin ongelmaratkaisupainotteisia. Vanhempien apua edellytetään. Vanhempainilloissa keskusteltiin siitä, kuinka kauan lasten pitäisi käyttää läksyjen tekoon. (Ohjeistuksena vanhemmille jättää tehtävät tekemättä, jos menee tuloksettomaksi istumiseksi ja sanoa siitä opelle.)

Rutiinia kehittävien tehtävien määrä loisti koko koulutaipaleemme ajan poissaolollaan. Vanhempien piti huomata rutiinin tarve ja huolehtia lisäharjoituksesta. Heikon koulumenestyksen perheiden lapsille jäi näin seuraavassakin sukupolvessa arvoitukseksi, mitä olisi pitänyt tehdä menestyäkseen.

Omani eivät tietenkään aina halunneet apua, luokallekin jäätiin. Siirsin työvuoroja viikonlopulle, että pystyin auttamaan viikolla läksyissä.

'Älykkyyseroja' painotettiin mielellään. Osittain  huvittuneena, osittain kauhuissani yritin suojata lapsiani näiltä liioitteluilta. Keskustelimme kotona usein (koulutuspolitiikastakin) lasten kanssa.

Jälkeenpäin ajatellen, onneksi olen opiskellut alaa ja olen itse akateeminen. Muuten meidät olisi ulkomaalaisina 'laitettu ruotuun' ennenaikaisesti. Puolensapitäminen on tärkeää, vaatii aktiivisuutta. Monet opettajat eivät ole fiksuja. Kommunikoikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin paljon kaiken maailman adhd-lapsia että ei ihme jos ei läksyjen teko sujuu. Ja jos ei tule kymppejä kokeista edes aikuisen avustuksella, sitten vaan adhd-lääkettä naamariin. 

Ei näköjään sujuu sinulla vieläkään. Olisit ammoisina aikoina tarvinnut adhd-lääkettä naamariin. Silloin olit vain huonosti kasvatettu, kun ei mahatautia ja rintatautia kummempia diagnooseja osattu tehdä. 

Nepsy lastani olen aina auttanut, vielä yliopistossakkin (eri ikäisenä erilailla ja erimääriä). Ei-nepsy lastani autoin parilla ekalla luokalla ja sen jälkeen on hoitanut kaiken itsenäisesti. Molemmat 9.0 - 9.5 keskiarvon ja E:n tasolla ja yliopistoon haluamalleen alalle suoraan ensimmäisellä yrittämällä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin paljon kaiken maailman adhd-lapsia että ei ihme jos ei läksyjen teko sujuu. Ja jos ei tule kymppejä kokeista edes aikuisen avustuksella, sitten vaan adhd-lääkettä naamariin. 

ADHD ei vaikuta älykkyyteen ja peruskoulu on älykkäälle lapselle valitettavan helppo. Kuormitus kasvaa lukiossa ja yliopistossa, monella diagnoosi tulee vasta silloin. Peruskoulun ka. oli 9,5 ja käytös 9, lapsen ongelmat kuitattiin olmattomiksi koska todistus oli niin hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin paljon kaiken maailman adhd-lapsia että ei ihme jos ei läksyjen teko sujuu. Ja jos ei tule kymppejä kokeista edes aikuisen avustuksella, sitten vaan adhd-lääkettä naamariin. 

ADHD ei vaikuta älykkyyteen ja peruskoulu on älykkäälle lapselle valitettavan helppo. Kuormitus kasvaa lukiossa ja yliopistossa, monella diagnoosi tulee vasta silloin. Peruskoulun ka. oli 9,5 ja käytös 9, lapsen ongelmat kuitattiin olmattomiksi koska todistus oli niin hyvä. 

Tämä. Omalla tytöllä on ollut pienestä asti adhd-tytölle tyypillistä oireilua kotona. Koulussa on painettu villaisella, koska pärjää hyvin ja koulu on helppoa. Kotona kulisseissa tehdään iso työ juurikin kuormituksen ja palautumisen suhteen. Välillä on myös ollut tytölle ihan kohtuuttoman vaikea saada tehtyä mitään, kun kaikki on liian helppoa ja vaihtuvat opettajat ovat osanneet eriyttää ylöspäin todella vaihtelevasti. 

Tottakai lasta autetaan tarvittaessa. Minuakin autettiin lapsena, jos tarvitsin apua. Äiti esimerkiksi kuulusteli koealueen ja auttoi siten kokeisiin luvussa. Minusta se oli mukavaa yhdessäoloa.

Olen itse opettaja ja kyllä seuraan omienkin lasten läksyjen tekemistä, ettei vain hutaista sinne päin. Se on myös mukavaa yhteistä aikaa lapsen kanssa ja samalla voi jutella muutenkin koulupäivän kuulumisia. Olemme kaksikielinen perhe, niin isä auttaa opiskelukieleen liittyvissä asioissa, joissa en itse ole natiivitasoinen osaaja. Molemmat kuuntelemme lukuläksyjä ja kyselemme kokeisiin. Isommasta lapsesta on myös mukavaa pitää esim. esitelmät ensin täällä kotiyleisölle, että saa harjoittelua.

Itse pärjäsin aikoinani kiitettävästi koulussa vaikka en mitään apua saanutkaan, eikä sitä olisi osattu antaakaan. Itse autoin pienempiä sisaruksia läksyissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa no mua vanhemmat auttoi läksyjen kanssa kyllä. 70-luvulla. Ja omia lapsia olen kyllä on vielä ihan yo-kirjoituksiinkin lukemiseen antanut "apua" (= sparrailtu jutellen ko aihetta, esim historia) jos sitä on pyydetty.

Ja lisäys vielä, maisteri olen siis koulutukseltani minäkin.

Lettutieteen vihtori

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te sitten työttömiä jotka ehditte auttamaan läksyissä? Tuntuu, ettei normaali työssäkäyvä ehtisi jokaista lasten koulutehtävää katsomaan. Miten lapsi oppii kantamaan oma-aloitteisesti vastuuta omasta koulunkäynnistä jos vanhemmat hyysää? 

 

Yh töistä kotiin, ruokaa laittamaan, pyykit pyörimään, lapsi takkuaa läksyjen kanssa, kummaa ja laskee, kummaa ja kirjoittaa. Vähän väliä olen pöytänsä ääressä vieressä. 

Ruokailu ja nukkumaan viimeistään klo 22, että jaksan herätä taas jo klo 4.50.

Muuta ei ehtinyt.Tätä vuosikausia. Hyvin oppi ja on ihana tulos nyt aikuisena. Kannatti satsata aikaa. Ahkera ja omatoiminen (nyt), määrätietoinen, luotettava.

Ennen oppilaat teki läksyt itsenäisesti tai ne tehtiin koulussa. 

Oman havaintoni mukaan nykyään vanhemmat joutuvat kotona antamaan osan opetuksesta, tekemään tehtäviä ja läksyjä, jos aikoo lapsen pärjäävän koulussa. Näin havaintoni  lastenlapsien kanssa ja työyhteissä ja ystäväpiirissä, jossa hämmästellyt asiaa. 

En ymmärrä, mitä siellä koulussa tehdään. Lapset saavat monessa koulussa tolkuttoman paljon läksyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin paljon kaiken maailman adhd-lapsia että ei ihme jos ei läksyjen teko sujuu. Ja jos ei tule kymppejä kokeista edes aikuisen avustuksella, sitten vaan adhd-lääkettä naamariin. 

Höpöhöpö, niitä ADHD lapsia oli jo 50- ja 60-luvulla kansakoulussa, mutta opettajat olivat sen verran oman kunniansa ja maineensa perään, että lapsille opetettiin vaikka omalla ajalla, jotta lapsi omaksui asian, eikä jätetty vanhempien tehtäväksi. Lapset jäivät koulun jälkeen tekemään ylim. tehtäviä, opettajan ohjaukseöla. Eikä siitä erikseen maksettu, jos joku kuvittelee. 

Nyt jotkut oprttajat viis välittävät, jos vanhemmat eivät välitä, lapsi jää oppimatta. Jotain on pahasti vialla, jos lapsella monta sivua läksyjä ja niiden tekoon menee monta tuntia päivässä. 

Suomessa,  myös naiset työelämässä 9-10h päivässä ja sen jälkeen kotityöt ja lasten kpulutehtävät vanhemmilla. 

Miten niin nykyään? Itse tein läksyt äitini kanssa 80-luvulla ja äitini tenttasi minua kokeisiin. Yläasteen loppupuolelta asti hoidin kouluun liittyvät asiat itsenäisesti. Minulla on kaksi maisteritutkintoa yliopistossa suoritettuna ja olen koko aikuisikäni ollut työelämässä ja olen edelleen. 

 

Eli ei tuosta vanhempien auttamisesta ole ainakaan haittaa ollut.

Varmaan aina riippunut kuinka hyvä lapsi on koulussa ja kuinka itsenäisesti haluaa tehdä läksyt. 

Itse olin hyvä koulussa ja en tarvinnut paljon koskaan apua. Moni jika ei ole niin hyvä koulussa pystyy myös tekemään köksyt  itsenäisesti ja kysyy ehkä vain muutamiin tehtäviin apua. 

Joku joka osaa tehdä ne. haluaa ettävarmuuden vuoksi siinä on joku vieressä jos tulee kysyttävää. . 

Niin, ei saa auttaa liikaa ja pitää kannustaa itsenäiseen tekemiseen. mutta ei kai siinäkään mitään vikaa ole, että on tarvittaessa käytettävissä. 

kun mainitsin siitä, että köksyt  pitäisi tehdä pääosin itse, johti se siihen että yksi ei enää pyytänyt apua ja jätti tekemättä ne vaikeimmat. Ei sekään hyvä. 

Nimhän se on: Jos tehdään yhdessä äidin kanssa niin että on siinä käytettävissä jos kysyttäväö ei opeteta tekemään niitä itsenäisesti ja jos taas ei ole siinä läsnä, kun niitä tehdään niin ei olla valmiita auttamaan. Niin tai näin. 



Pääosin kannustan tekemään itse, mutta olen käytettävissä vaikeampiin tehtäviin. Esim. yleensä voi olla, että kysymys 1 ja 2 löytyy itsenäisesti, mutta kolmanteen tarvitaan apua. Tietenkin ihanne olisi, että ei ollenkasn apua tarvita paljon  koskaan. 



Voih kyllä sitä upeat ah ammattilaiset lastenkasvattajat löytävät varmaan tuostakin aina  muka huomautettavaa.  

Autetaan liikaa tai liian paljon tai sitten  opetetaan  muka väärin, vaikka eipä paljon paremmin olisi voitu toimia. Tietenkin joskus vanhempi parka joutuu tutkimaan kirjaa eikä vastaus tule kun apteekin hyllyltä. 

Jos ei tule kokeista hyvää numeroa se on vanhemman vika Hehheh ei sitten mitään virkaa sillä, kuinka hyvin on opetettu koulussa tai kuinka hyvin lapsi pystyy omaksumaan asiat? Pääasiassa oppiminen pitäisi tapahtua koulussa opettajan toimesta ja kotona vain kertaista eikö niin? 



Voin kertoa myös salaisuuden miksi ei vanhempi aina pysty opettamaan yhtä hyvin kun opettaja  ja ehei se ei ole läheskään aina siitä kiinni, että ei olisi käynyt opettajan koulutusta tai ei osaisi itse asiaa. Lapsi ei keskity kotona samallatavalla, voi alkaa purnaamaan kesken opetuksen tyyliin ääh mä en osaa eikä edes yritä kuunnella tai höpöttelee  muuta. Vieraskoreus puuttuu. Tekeekö niin oppitunnilla? Todennäköisesti vähemmän kuitenkin. 

Nykyään peruskouluikäisten vanhemmat eivät itse hallitse peruskoulun oppimäärää. Näkeehän sen esim. tällä palstalla. Ennen piti polkea pyörällä kirjastoon ja etsiä tieto kirjoista jos halusi saada tietoa. Jonneilla ja heidän vanhemmilla on kaikki maailman tieto aina mukana taskussa mutta silti eivät tiedä mistään hevonv***ua. Mistä tämä johtuu, onko kyse laiskuudesta vai tyhmyydestä vai näiden yhdistelmästä?