Tehdäänkö peruskoulun läksyt nykyään vanhempien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ne läksyt tehdään itsenäisesti, mitkä osataan ja jos ei osaa jotain, vanhemmat auttavat. Eikö se ole aina mennyt näin?

No ei kaikki vanhemmat todellakaan auta. Ei osaa, ei ehdi, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oppilaat teki läksyt itsenäisesti tai ne tehtiin koulussa. 

Oman havaintoni mukaan nykyään vanhemmat joutuvat kotona antamaan osan opetuksesta, tekemään tehtäviä ja läksyjä, jos aikoo lapsen pärjäävän koulussa. Näin havaintoni  lastenlapsien kanssa ja työyhteissä ja ystäväpiirissä, jossa hämmästellyt asiaa. 

En ymmärrä, mitä siellä koulussa tehdään. Lapset saavat monessa koulussa tolkuttoman paljon läksyjä. 

 

Voisiko olla että nykyään vanhempia halutaan vastuuttaa enemmön ja trendinä on, että pitää olla auttamassa läksyissä? Taiteile siinä sitten auttamisen ja itsenäiseen toimintaan kannustavan käytännön kanssa.

 

Voi olla että tehtävät ovat myös  vähän vaikeampia nykyään? Esim. lapseni eräät äikän läksyt ovat sellaisia, että haluaisin nöhdä monen ah niin koulutetun vanhemman pähkäilevän niitä. 



Siksi moniin läksyihin lapset tarvitsevat  avun niihin vaikeimpiin kysymyksiin,  vaikka useimpiin löytyy vastaus suoraan  kirjasta. 

Ehkä liikaa jo painotetaan sitä, että ei saa suoraan  ottaa vastauksia kirjasta mikä vähön hassua joissain asioissa. Jos vastaus kysymykseen on xxxx, niin miksi se pitäisi  muotoilla kovin eri tavalla? Joihinkin on bsin yksi selleä vastaus.



Myös matikan tehtävät joissain ihan turhia. Tuntuva vain sekoittavan lisää.  eivätkä lisää loogista ajattelua ta lsskunioeutta.  Sitten naureskellaan kun vanhempi ei osaa auttaa läksyissä. Osaa laskea mutta ei merkata juuri niin kun kirja  toivoo.  

Jos perheessä on lapsia enemmän kuin yksi, vaikkapa neljä lasta melko pienellä ikäerolla, miten vanhemmat siis tosiaan ehtivät tekemään läksyjä näitten kaikkien lapsien kanssa?  

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on lapsia enemmän kuin yksi, vaikkapa neljä lasta melko pienellä ikäerolla, miten vanhemmat siis tosiaan ehtivät tekemään läksyjä näitten kaikkien lapsien kanssa?  

järjestelykysymys. multi-taskingia kuten muukin elämä.

T. neljän äiti

Vierailija kirjoitti: No ei todellakaan vanhempien tule tehdä lapsen koulutehtäviä. Aikanaan kun lapseni meni kouluun mäkätettiin, että vaikeaa tulee olemaan kun osaa jo lukea. Onneksi sattui upea vastavalmistunut opettaja ja lapseni sai hyvä eväät koulutielleen. Nyt taitaa olla niin, että lapset eivät osaa alkeellisimpiakaan asioita kouluun mennessä, saati sitten että oppisivat lukemaan. Opettajat ovat kovilla, kun luokalla voi olla kymmeniä eri kansallisuuksia, eikä yhteistä kieltä. Hirveää touhua! Monet valitsevatkin asunnon juuri koulujen ym. perusteella

Täällä taas joku buumeri mäkättää, miten ennen oli paremmin. Mulla on kolme lasta peruskoulussa nykypäivänä, kaikki ovat osanneet lukea kouluun mennessään, ja kaikkien kohdalla se on ollut opettajan mielestä vain hieno asia. Nykyään kun osataan eriyttää myös ylöspäin, ja jo noin puolet lapsista osaa lukea kouluun mennessään. Eli nykyään osataan enemmän kuin ennen, ei vähemmän.

Ei ennenkään ilman apuja koulussa kaikesta selvitty. Olen 69 v. nainen ja olen mitä ilmeisemmin syntynyt peukalo keskellä kämmentä ja taisi olla jossain kansakoulun 3-4 luokalla, kun salakuljetin koululaukussa koulusta surkean keskeneräisen lapasen tekeleeni kotiin missä mummo sitä purki ja taisi vähän neuloakin. En muista enää sainko niitä lapasia koskaan tehtyä valmiiksi, mutta ei niitä ainakaan löytynyt siitä samasta laatikosta mihin äiti oli säästänyt muut surkeat aikaansaannokseni koulun käsityötunneilla. Aika kultaa muistot eikä aikana entisenä lapset olleet koulussa sen kummoisempia kuin, nytkään; ei istuttu aina hiljaa ja kiltisti omassa pulpetissa, läksyt jäivät joskus tekemättä, kokeista saattoi tulla myös huonoja numeroita, pojat tappelivat välitunnilla ja nyrpistettiin nenää kouluruualle. 

Olet maisteri, eli hyvä koulussa. Se ei tarkoita, että lapsesi olisi toinen sinä. Jos hän tarvitsee apua, auta. Normaalia vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö sai 8.luokalla itsenäisesti sellaista n.8 keskiarvoa. Kun ruvettiin käymään yhdessä asioita tarkemmin läpi, lukuaineiden keskiarvo nousi kevätpuoliskolla 9.3:een. Nyt tavoitteena ysillä päästä yli 9.5. 

Toisaalta itselle sopii ihan hyvin tämä. Alkuun oli tappelua, mutta nyt tyttö huomannut itsekin edut ja varmaan pärjäisi ilmankin apua, mutta vähän samanlaista kuin duunissa - jotkut kaipaavat "sparrikaveria" asioihin, toiset eivät. 

Itselle pääasia, että keskiarvolla pääsee hyvään lukioon, missä kaverit jo kirittävät sitten eteenpäin myös. 

Nykypäivän lukio on sen verran yksinäistä puurtamista, että varaudu sparraamaan se lukiokin läpi. Toivottavasti välinne kestävät tuon, ysipuolen keskiarvo on aika kova tavoite opsin sisältöihin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on lapsia enemmän kuin yksi, vaikkapa neljä lasta melko pienellä ikäerolla, miten vanhemmat siis tosiaan ehtivät tekemään läksyjä näitten kaikkien lapsien kanssa?  

Lapset tekevät itse läksynsä, vanhempi auttaa pikku vinkeillä lasta eteenpäin. Ei siihen tunteja mene. Lapsi kyllä oivaltaa. Totta kai on vanhempien tehtävä hoitaa ja auttaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Okei... Kun olin lapsi, aikuisilla oli tarpeeksi tekemistä normaalissa päivätyössään, kotitöissä ja ruoan laitossa. En osaa kuvitella että he olisivat lisäksi istuneet illat jotain lasten läksyjä tekemässä. 

Näin mäkin luulin. Vaan ei, nykyisin tulee wilmassa muistutuksia nimenomaan meille vanhemmille, että tarkistakaa läksyt. Ja ollaan jo loppupuolella alakoulua. 

Se on tämä sosialidemokratia kun vanhemmat luulevat että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oppilaat teki läksyt itsenäisesti tai ne tehtiin koulussa. 

Oman havaintoni mukaan nykyään vanhemmat joutuvat kotona antamaan osan opetuksesta, tekemään tehtäviä ja läksyjä, jos aikoo lapsen pärjäävän koulussa. Näin havaintoni  lastenlapsien kanssa ja työyhteissä ja ystäväpiirissä, jossa hämmästellyt asiaa. 

En ymmärrä, mitä siellä koulussa tehdään. Lapset saavat monessa koulussa tolkuttoman paljon läksyjä. 

 

Voisiko olla että nykyään vanhempia halutaan vastuuttaa enemmön ja trendinä on, että pitää olla auttamassa läksyissä? Taiteile siinä sitten auttamisen ja itsenäiseen toimintaan kannustavan käytännön kanssa.

 

Voi olla että tehtävät ovat myös  vähän vaikeampia nykyään? Esim. lapseni eräät äikän läksyt ovat sellaisia, että haluaisin nöhdä monen ah niin koul

Älä nyt ainakaan äidinkielessä lastasi yritä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet maisteri, eli hyvä koulussa. Se ei tarkoita, että lapsesi olisi toinen sinä. Jos hän tarvitsee apua, auta. Normaalia vanhemmuutta.

Mäkin olen maisteri, lapseni saa kokeista kiitettäviä arvosanoja. Mutta läksyjä patistetaan silti vahtimaan. Jotenkin nykyisin ei siedetä että jotain jättää tekemättä, vaikkei se niin tarpeellista oppimiseen olisikaan, ja vanhemmille vatuutetaan liuta sellaisia tehtäviä, joita ei koskaan omana kouluaikanani olisi tullut mieleen.

Laiskahko koululainen olin aikanaan itsekin, mutta ei siitä vanhemmilleni viestit jatkuvasti kilkkuneet. Ja olisiko se ollut jotenkin tarpeellista, lopputuloksen huomioiden? 

Vierailija kirjoitti:

Jos perheessä on lapsia enemmän kuin yksi, vaikkapa neljä lasta melko pienellä ikäerolla, miten vanhemmat siis tosiaan ehtivät tekemään läksyjä näitten kaikkien lapsien kanssa?  

Meillä on kolme lasta, ja etenkin kaksi vanhempaa usein auttavat toisiaan ja kertaavat kokeisiin yhdessä. Esikoinen myös kuittasi nuorempien sisaruksien lukuläksykorttia, mutta kuopuksen opettajalle se ei sopinutkaan.

Itse olen töissä klo 17 saakka, samoin puoliso, ja sen jälkeen on joka ilta jonkun harrastuskuskauksia. Läksyihin en enää taivu, vaan katson tärkeämmäksi yhteisen hyvän aterian.  Jos jollakin olisi oppimisvaikeuksia, täytyisi priorisoida uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ennenkään ilman apuja koulussa kaikesta selvitty. Olen 69 v. nainen ja olen mitä ilmeisemmin syntynyt peukalo keskellä kämmentä ja taisi olla jossain kansakoulun 3-4 luokalla, kun salakuljetin koululaukussa koulusta surkean keskeneräisen lapasen tekeleeni kotiin missä mummo sitä purki ja taisi vähän neuloakin. En muista enää sainko niitä lapasia koskaan tehtyä valmiiksi, mutta ei niitä ainakaan löytynyt siitä samasta laatikosta mihin äiti oli säästänyt muut surkeat aikaansaannokseni koulun käsityötunneilla. Aika kultaa muistot eikä aikana entisenä lapset olleet koulussa sen kummoisempia kuin, nytkään; ei istuttu aina hiljaa ja kiltisti omassa pulpetissa, läksyt jäivät joskus tekemättä, kokeista saattoi tulla myös huonoja numeroita, pojat tappelivat välitunnilla ja nyrpistettiin nenää kouluruualle. 

Mä olen alle viisikymppinen ja toivottoman vasenkätinen. Mut pistettiin tekemään sukat alakoulussa. Voi sitä kyynelten määrää, äiti ne lopuksi meilläkin teki valmiiksi.

Meillä lapsi ei yleensä tarvitse apua ja läksyt on nopeasti tehty. Koulu sujuu hyvin.

Hämmentävän usein tulee silti tehtäviä, joihin aikuisen on pakko osallistua. Viimeksi piti kirjoittaa hänelle suosituskirje "työnhakuun". Valmista piti olla seuraavaksi päiväksi. Isänsä tekee reissutöitä ja minä olin klo 18 asti töissä. Kiva tulla kotiin ja alkaa läksyjen tekoon :/

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä sosialidemokratia kun vanhemmat luulevat että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki.

Ensimmäinen kysymys tässä on kylläkin se, että mikä on koulun funktio. Onko koulu päivähoitopaikka vai onko tarkoitus antaa opetusta. Mihin koulua tarvitaan, jos opetustehtävä siirretään koulusta vanhemmille. Tarvitaanko koulua, jos se ei pysty hoitamaan perustehtäväänsä?

Kahden nuoremman lapsen kanssa olen joutunut tekemään aikalailla opetustöitä. Etenkin nuorimman kanssa koulu pyrki menemään helpoimman kautta. Ilman panostustani tilanne olisi nyt aivan toinen. Nyt kummallakin on ammattikorkeakoulututkinto ja molemmat ovat työelämässä. Toinen opiskelee yliopistossa työn ohessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä sosialidemokratia kun vanhemmat luulevat että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki.

Ensimmäinen kysymys tässä on kylläkin se, että mikä on koulun funktio. Onko koulu päivähoitopaikka vai onko tarkoitus antaa opetusta. Mihin koulua tarvitaan, jos opetustehtävä siirretään koulusta vanhemmille. Tarvitaanko koulua, jos se ei pysty hoitamaan perustehtäväänsä?

Kahden nuoremman lapsen kanssa olen joutunut tekemään aikalailla opetustöitä. Etenkin nuorimman kanssa koulu pyrki menemään helpoimman kautta. Ilman panostustani tilanne olisi nyt aivan toinen. Nyt kummallakin on ammattikorkeakoulututkinto ja molemmat ovat työelämässä. Toinen opiskelee yliopistossa työn ohessa. 

Mun täytyy sanoa, että en tietäisi yhtään, mitä pitäisi opettaa, jos yrittäisin opettaa. Läksyt on aina ehditty tehdä koulussa. Kokeistakaan ei kahtena ekana vuonna ilmoitettu etukäteen, etteivät lapset stressaisi. Lapseni ovat hyviä oppilaita, mutta ei minulla ole juurikaan aavistusta, mitä on joku metsämatematiikka ja miten sitä opiskellaan. Yritän lähinnä keskustella ruokapöydässä kaikista tieteistä maan ja taivaan välillä, ajattelen, että sitten kun asioita koulussa tulee, on lapsilla jo jotain kiintopisteitä asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa no mua vanhemmat auttoi läksyjen kanssa kyllä. 70-luvulla. Ja omia lapsia olen kyllä on vielä ihan yo-kirjoituksiinkin lukemiseen antanut "apua" (= sparrailtu jutellen ko aihetta, esim historia) jos sitä on pyydetty.

Ja lisäys vielä, maisteri olen siis koulutukseltani minäkin.

Samoin mua autettiin, ja kansakoulun käyneet oli vanhemmat.

FM

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tämä sosialidemokratia kun vanhemmat luulevat että yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki.

Ensimmäinen kysymys tässä on kylläkin se, että mikä on koulun funktio. Onko koulu päivähoitopaikka vai onko tarkoitus antaa opetusta. Mihin koulua tarvitaan, jos opetustehtävä siirretään koulusta vanhemmille. Tarvitaanko koulua, jos se ei pysty hoitamaan perustehtäväänsä?

Kahden nuoremman lapsen kanssa olen joutunut tekemään aikalailla opetustöitä. Etenkin nuorimman kanssa koulu pyrki menemään helpoimman kautta. Ilman panostustani tilanne olisi nyt aivan toinen. Nyt kummallakin on ammattikorkeakoulututkinto ja molemmat ovat työelämässä. Toinen opiskelee yliopistossa työn ohessa. 

Mun täytyy sanoa, että en tietäisi yhtään, mitä pitäisi opettaa, jos yrittäisin opettaa. Läksyt on aina ehdit

Tärkeintä on seurata alakoululaisen oppimista. Siinä riittää perusosaaminen ilman metsämatikkaa. Jos perusasiat jäävät oppimatta, niin ero tavoitteiden saavuttamiseen kasvaa koko ajan. Jos opettajaa ei kiinnosta, oppiiko lapset vai ei, niin lapsi helposti ajattelee itsekin, että miksi vaivautua. Jos opettaja ei vaadi oppimista, niin vanhempi joutuu tekemään sen sen.