Liikuntatunnit oli koulussa kamalia

Mutta ei kyllä sellaista oloa koskaan tullut, etten miestä koskaan saisi. Ei vaikka pojat hyikäili ja juuri rusettiluistelussa toisilleen äkkiä vaihtoivat mun numeron.ap

Vierailija kirjoitti:

No kamalia ja kamalia. Ok. Mä olin vähän kömpelö lapsi, eikä minua oltu kodin puolesta paljoa kouluteltu esim luistelemaan / hiihtämään. Vähän oli yritety ja isommat sisarukset kanssa vieneet jäälle. Mutta enhän minä mitään oppinut kun oli kaksi vasenta jalkaa jo luonnostaan.. :D Siellä sitten kompastelin menemään kun muut suihki ohi vasemmalta ja oikealta. Ja olin se viimeinen valittava kanssa, koska olin ihan paska noissa joukkuelajeissa. Päälle vielä vähän adhd /tarkkaavaisuushäriöpiirteitä, niin ohjeetkin meni ihan ohi korvien. 

Mutta sitten kun mentiin vaikka köysille,  niin kiipesin vaivatta kattoon ilman jalkojenkin apua. Vetelin suvereenisti leukoja ja kiitopyörähdyksiä yms. Ja punnertaakkin osasin jo ekoilla luokilla ihan miesten tyyliin. Eli mä olin vahva mutta kömpelö lapsi, mistä ei sitten koskaan mitään jäkistähteä tullutkaan. 

Ja suihkuhommat. No kuumottihan ne. Mutta toisaalta ne on treeniä e

Ihana asenne sulla! Just näin minäkin ajattelen. 

Kömpelö olin minäkin ja täys taivaanrannan maalari muutenkin joten meni vähän koko koulu ohi korvien mutta hyvin olen elämässä silti pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntatunnit oli parasta koulussa.

Niin oli! Oli hauskaa pelata ja päästä kokeilemaan eri lajeja.

Mut valittiin kanssa viimesenä tai toiseks viimesenä mikä oli ihan ymmärrettävää, vihasin suurinta osaa joukkueurheilulajeja, etenkin sählyä ja koripalloa. Olin jotenkin kömpelö ja joko pelasin liian varovasti ja sain jatkuvasti kyynerpäästä tai polvesta, tai sitten liian agressiivisesti ja siitä rangaistiin. Koripallon säännöt ei tosin käy järkeen nyt aikuisenakaan mikä tuli selväks vaikka noita em-kisoja katsellessa. Pallollinen pelaaja saa kyynärpäät edellä jyrätä muita kumoon ja jos sitä yritetään estää niin tulee automaattisesti rangaistus

Muistan aina sen, kun liikunnan opettaja kannusti mua juoksutestissä kailottamalla koko luokan kuullen: "Älä juokse niin kovaa, et jaksa loppuun asti!" Jaksoin, ja olin yhtä hyvä kuin luokan paras juoksija, vaikka mulla ei ollutkaan viimeistä huutoa olevia verkkareita ja tossuja, enkä kuulunut urheiluseuraan.

Sama opettaja myös laittoi minut ja parini tekemään uusiksi joitain testisuorituksia, kun ajatteli etteivät nuo tytöt vanhoissa verkkareissaan ole millään voineet suoriutua noin hyvin. Mut mehän reippaina maalaistyttöinä päihitettiin kaikki testitaulukot mennen tullen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan aina sen, kun liikunnan opettaja kannusti mua juoksutestissä kailottamalla koko luokan kuullen: "Älä juokse niin kovaa, et jaksa loppuun asti!" Jaksoin, ja olin yhtä hyvä kuin luokan paras juoksija, vaikka mulla ei ollutkaan viimeistä huutoa olevia verkkareita ja tossuja, enkä kuulunut urheiluseuraan.

Sama opettaja myös laittoi minut ja parini tekemään uusiksi joitain testisuorituksia, kun ajatteli etteivät nuo tytöt vanhoissa verkkareissaan ole millään voineet suoriutua noin hyvin. Mut mehän reippaina maalaistyttöinä päihitettiin kaikki testitaulukot mennen tullen.

Opettaja syntyi väärälle vuosikymmenelle. Nykyisinhän maalaiset on heikkokuntoisia läskejä eikä osaa yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Sama, liikunnan ilon pilasivat sekä opettaja että ne veren maku suussa huippu urheilijat, mutkin valittiin aina viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi, myös yhteistanssi poikien kanssa oli hlvettiä kukaan poika ei halunnut olla mun pari ja jos joku joutui sille naurettiin ja pilkattiin että hyi wee sä sait ton, opettajat ei sanonut mitään, se poikapari ei suostunut koskemaan muhun joten nöyryytettynä siirryin sivuun ja olla möllötin vaan, myös kaikissa joukkuelajeissa pyrin väittelemään palloa. 

Mulla on noista tanssitreeneistä kanssa samankaltaisia kokemuksia. Yläasteella mä olin pienikokoinen ja ujo poika. Ja jostain syystä pari luokan kovistyttöä otti asiakseen mua inhota. En siis ollut mitenkään heille ilkeä tms. No jouduin yhden kanssa pariksi jossain tanssitreeneissä, niin antoihan hän kuulla tyytymättömyytensä valintaan. En mä osannut kuin hermostuneena nauraa ja pyöriä ympyrää, mutta jätti se jäljen myös. 

Kasiluokalla rupesi tasaantumaan. Ja ysillä me tultiin jo ihan juttuunkin. Mutta ei se torjunta hyvältä tuntunut, varsinkaan tollasessa ns. parinvalintaharjoitteluiässä. 

Punttisalia ois saanut olla enemmän. Ei me jaksettu mistään pesäpallosta tai hiihdosta innostua. 

Liikuntatunnit on muuttuneet ihan valtavasti 80-luvulta. Ei meidän luokalla ollut yhtään ylipainoista tai kovin huonokuntoista tyttöä, alipainon puolella pyöri useampikin.

Olin hyvä kestävyyslajeissa. Silti liikunnatunnit oli kovia, hiihdettiin täysillä ja juostiin lujaa. Yleisurheilukarsintoja oli joka vuosi, ja kaikkien piti joka talvi hiihtää kilpaa. Ei jäänyt traumoja, hyvä että opeteltiin treenamaan kovaa.

Mites sitten kun oli sun vuoro valita joukkueet?  Omasta mielestäni se oli ihan hiton kuumottavaa. 

Ajatelkaa kun matikan opet toimisi ku liikan. Mentäisiin vaan luokkaan ja ope antaisi tehtäviä, ei opettaisi ollenkaan miten tehdä vaan lätkäisi vaan tehtävän et tehkää tuo. Niinhän liikaa ope toimii, joo nyt hiihdätte/punnerratte jne, ilman että ollenkaan opettaa. Moni asia olisi hauskempaa jos eka harjoiteltaisiin tekniikkaa edes vähän. Liikunnanopettajat eivät opeta, on niitä jotka on lahjakkaita/vanhemmat panostaneet ja sitten loput rämpii perässä ilman mitään hajua mistään. Väitän että melkein kaikki liikkuminen on hauskempaa kun saa laadukasta ohjausta (niinhän se juttu harrastuksissa toimii). Vai joko on toiminta kehittynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten kun oli sun vuoro valita joukkueet?  Omasta mielestäni se oli ihan hiton kuumottavaa. 

En mä saanut kertaakaan valita joukkueita. Ope laittoi aina ne hyvät valitsemaan joukkueet.ap

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa kun matikan opet toimisi ku liikan. Mentäisiin vaan luokkaan ja ope antaisi tehtäviä, ei opettaisi ollenkaan miten tehdä vaan lätkäisi vaan tehtävän et tehkää tuo. Niinhän liikaa ope toimii, joo nyt hiihdätte/punnerratte jne, ilman että ollenkaan opettaa. Moni asia olisi hauskempaa jos eka harjoiteltaisiin tekniikkaa edes vähän. Liikunnanopettajat eivät opeta, on niitä jotka on lahjakkaita/vanhemmat panostaneet ja sitten loput rämpii perässä ilman mitään hajua mistään. Väitän että melkein kaikki liikkuminen on hauskempaa kun saa laadukasta ohjausta (niinhän se juttu harrastuksissa toimii). Vai joko on toiminta kehittynyt? 

Tämä oli oikein hyvin sanottu. En ymmärrä miksi joku alapeukuttaa.

Kun muutin uudelle paikkakunnalle minutkin valittiin aina viimeisenä, mutta en antanut sen häiritä. Yritin tulla toimeen kaikkien kanssa ja kun sain kavereita, minut valittiin ensimmäisten joukossa, kunnes taas muutettiin ja sama homma edessä. 

En pitänyt koripallosta ja jalkapallosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten kun oli sun vuoro valita joukkueet?  Omasta mielestäni se oli ihan hiton kuumottavaa. 

En mä saanut kertaakaan valita joukkueita. Ope laittoi aina ne hyvät valitsemaan joukkueet.ap

Musta se oli kauheaa valita niitä joukkueita. Kun enhän mä tiennyt mistään mitään jotain jalkapalloa ajatellen. Mutta oikeinhan ope toimi, kun sitähän siinä harjoiteltiin. Mieluummin olisi hymistellyt mukavuusalueella sielllä vikojen valintojen joukossa. 

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten kun oli sun vuoro valita joukkueet?  Omasta mielestäni se oli ihan hiton kuumottavaa. 

Koko kouluaikana (ala-aste, yläaste, lukio) en kyllä kertaakaan saanut olla valitsemassa. Opettajat nimesivät automaattisesti ne parhaat urheilijat valitsemaan.

No mikä siinä nyt oli niin kamalaa että pitää vielä aikuisenakin harmitella? Oletko jumittunut muihinkin lapsuudessa mielipahaa aiheuttaneisiin asioihin?