Oletko aina sisustanut väärin? Asuntostailaaja kertoo oikean tavan

En haluaisi tuollaista kotia kuin noissa kuvissa. Ihan sama mitä joku muu siitä ajattelee. Sitten pitäisi näköjään pukeutuakin noihin tylsiin beigeihin ja paskanruskeaan enkä tykkää niistä väreistä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen taas keskittynyt siihen mihin taidot riittää...

Ei taida riittää 

Meillä on hienot näköalat joka ikkunasta eikä ulkoa näe sisälle tänne neljänteen kerrokseen. Missään ikkunassa ei ole verhoja, mutta sälekaihtimet on joka ikkunassa, koska kesäisin aurinko paahtaa sisälle ja öisin on liian valoisaa. Sälekaihtimet ovat kesäisin käytössä, talvella ne ovat aina ylhäällä. Paljon kätevämpää kuin rumat verhotangot ja verhot. Selkeämmän näköistä ilman verhoja kun väriä on muuten sisustuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo stailaaja saisi kohtauksen, kun astuisi matalaan majaani, joka kaikessa hörhöydessään muistuttaa sisustukseltaan jotain noidan mökkiä.

 

T. Fantasia fani

Millaista sun luona sitten on, kuvaile :)

Kotini on pieni omakotitalo maaseudulla, asun mieheni kanssa kaksin ja samanlainen hörhö kuin minäkin. Värit ovat melko maanläheisiä. Havunvihreää, tummansinistä, ruskeaa, vähän oranssia ja punaista. Keräilen paljon vanhaa kaunista tavaraa, vintagea löytyy kotoani, en osta yleensä mitään uutena. Kotoani löytyy armeija erilaisia kasveja. Sisustan seinäni kuivakukilla, vanhoilla ölyväri tauluilla sekä kauniskehyksisillä peileillä sekä kuivatan yrttejä keittiössäni. Miehelläni on oma seinä fantasia miekoilleen joita keräilee. Olen myöskin keskiaika harrastaja ja pidän siihen liittyvää tavaraa esillä, makuuhuoneesta löytyy vaaterekki täynnä aikaa henkiviä vaatteita. Nyt syksyllä sisustan kurpitsoilla ja lehdillä ja rakastan erilaisia kynttilöitä ja lyhtyjä. Kotini on kaukana minimalistisesta trendistä. Hyllyni ovat täynnä kirjoja ja kaikenlaista pientä fantasia tavaraa. Joillekkin kotini saattaa olla sekamelska, mutta jokainen tavara ja asia on tarkkaan harkittu ja omalla paikallaan :)

En, koska sisustan  meidän kotia, ja se ei kuulu kelleen. Stailaajalta ilmeisesti  työt loppumassa kun pitää tyhjästä nyhjäistä. Hauska aloitus, saa ainakin mielipiteitä  kun ei muuta osaa, ja takoitan nyt  sitä stailaajaa, en aloituksen kirjoittajaa.

Kotini on erittäin värikäs runsas ja   viihtyisä, paljon tavaraa ja suomen kaunein koti. Sen ei tarvi olla muille, kunhan se on meille.

Meillä oli sälekaihtimet jo ennestään, kun muutettiin. Aina aamuisin nostan ne kokonaan ylös, ja kun illalla on aivan pilkkopimeää, lasken ne alas ja suljen kokonaan sieltä puolelta, joka näkyy tielle. 

Ihmettelen minäkin niitä jotka voivat elää päivisinkin kaihtimien sisällä, näkemättä ulos 😄 Mutta tämä siis vain siksi että itselleni on tärkeää nähdä pihalle, saada olla luonnonvalossa. En myöskään pysty katsomaan ulos kaihtimen säleiden välistä, olisi ahdistavaa 😄

Hirveitä noi sisustus ja remonttiohejlamt kun ne haukkuu aina  kaikkia toisten koteja.  Suomessahan ei saa arvostella ja  sanoa omaa mielipidettä jos se eroaa  muiden mielipiteistä.

Meiän kotin on sellainen kun itse sen haluamme, kaikki työttömät stailaajat voi etsiä muuta  tekemistä kun haukkua toisten koteja. Heillä ei varmasti ole koteja ollenkaan kun eivät an kun eivät esittele niitä.

Katselin Suomen kaunein koti -ohjelmaa ja mietin, että siellä kuljetaan kodeissa ja arkkitehti selittää, että pitäisi laittaa osa tavaroista (joita oli aika lailla vähän) jonnekin sivuun, jotta kokonaisuus olisi harmonisempi. Sitten niitä kivoja esineitä voisi vaihdella ajoittain ja nauttia kotona rauhasta ja maisemasta. Sielu lepää, kun ei ole haitallista tavaraa esillä.

En minä ainakaan ennätä kotona istuskelemaan ikkunan ääressä enkä tuijottele olohuoneen tasolla olevaa maljakkoa. Minulla on ihan liian kiire elää ja tehdä, että ymmärtäisin miettiä, nostanko isoisän taidekoulussa tekemän kissapatsaan sivuun, jotta koti olisi harmoninen. Ehei, kissa on paikallaan ja aina sen nähdessäni iloitsen isoisästä, joka ei jumahtanut oman aikakautensa realismiin.

Meillä arkena koti on aika minimalisti, mutta pyhinä koristelen. Aikoinaan myin irtaimistoani rahapulassa ja ihan fiksu juttu olikin.

Kerran kollegani ulkomailta kävi edellisessä kodissani ja sanoi meillä on tosi vähän tavaraa. On myös hyvin siistiä.

Stailaajia Tukholmassa käytetään myös paljon asunnonmyyntien yhteydessä. 

Valkoista, valkoista ja vähän lisää valkoista. Säväys harmaata mutta enimmäkseen valkoista. On kyllä todella suppea värivalikoima. Nykyajan muoti on täysin tyylitöntä ja tylsää. Ainoa räväkkä omalaatuisuus on sitä että on uskaltanut ottaa Ikean halvimman koristerehun erilaisella ruukulla.

Olipa tylsä koti. Ja miksi ihmeessä muuttaa Suomeen, jos kerran ruotsalaisilla on "parempi" sisustusmaku ja säleverhotkin ylhäällä. Työmarkkinat on varmasti hänelle paremmat siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lämpöä kotona. Talo näyttää asutulta ja täällä viihdytään lökäverkkarit jalassa. Talo ei ole tiptop steriili ja kaikki millilleen aseteltu.  Talo on niin viihtyisä, et näin syksyn kylmetessä ötökät ja hämähäkitkin pyrkivät sisälle.

Ja mitään välimallia ei ole? Joko steriili sairaala tai lökäverkkariluola?

Nykyään on niin turhia ammatteja. Jotainhan sitten on palkkansa eteen selitettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Katselin Suomen kaunein koti -ohjelmaa ja mietin, että siellä kuljetaan kodeissa ja arkkitehti selittää, että pitäisi laittaa osa tavaroista (joita oli aika lailla vähän) jonnekin sivuun, jotta kokonaisuus olisi harmonisempi. Sitten niitä kivoja esineitä voisi vaihdella ajoittain ja nauttia kotona rauhasta ja maisemasta. Sielu lepää, kun ei ole haitallista tavaraa esillä.

En minä ainakaan ennätä kotona istuskelemaan ikkunan ääressä enkä tuijottele olohuoneen tasolla olevaa maljakkoa. Minulla on ihan liian kiire elää ja tehdä, että ymmärtäisin miettiä, nostanko isoisän taidekoulussa tekemän kissapatsaan sivuun, jotta koti olisi harmoninen. Ehei, kissa on paikallaan ja aina sen nähdessäni iloitsen isoisästä, joka ei jumahtanut oman aikakautensa realismiin.

Miten sulla on aikaa kirjoitella tänne pitkiä tekstejä? Mikset ole elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Kolmas maailman sota on ovella ja osa murehtii onko hyllyssä parillinen määrä koriste-esineitä.

Mikä on kenellekin tärkeää? Itse en usko, että kukaan kuolisi, jos sisustussuunnittelijoita ei olisi olemassa?

Juuri nyt kun on ankeita uutisia on ihan paikallaan miettiä keveitä asioita. 

Mulla ei ole koriste-esineitä enää ollenkaan. Olen ääriminimalisti :D

Mielelläni sisustaisin kämpän hienosti, mutta ei mulla ole rahaa ostaa mitään heinäkoreja tai koristetyynyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sälekaihtimet jo ennestään, kun muutettiin. Aina aamuisin nostan ne kokonaan ylös, ja kun illalla on aivan pilkkopimeää, lasken ne alas ja suljen kokonaan sieltä puolelta, joka näkyy tielle. 

Ihmettelen minäkin niitä jotka voivat elää päivisinkin kaihtimien sisällä, näkemättä ulos 😄 Mutta tämä siis vain siksi että itselleni on tärkeää nähdä pihalle, saada olla luonnonvalossa. En myöskään pysty katsomaan ulos kaihtimen säleiden välistä, olisi ahdistavaa 😄

Vastapäätä on toisen talon ikkunat. Ei oikein voi muutakaan kuin pitää kaihtimet alhaalla jos ei halua, että kaikki näkee sisälle.

Huvittavaa oli katsella artikkelin kuvia, kun käsite "sad beige" on jo tunnettu kuvastamaan tylsää, sielutonta ja surullista sisustusta johon aina välillä törmää.

Mun vuokrakämpässä näyttää suunnilleen tuollaiselta. Mulla on valkoiset seinät ja valkoiset ikkunaverhot, beige sohva ja tasot ovat tuotakin paljaammat. En viitsi laittaa mitään kun yritän muuttaa tästä pois muutenkin. Mutta muuten ei mitään valittamista minimalistisessa kodissa. Se on helppo siivota. Voisin hyvin elää tuollaisen sisustuksen keskellä.

Jokainen tehköön sellaisen pesän, jossa viihtyy. Itse en viihtyisi artikkelin kodissa vaan haluaisin lisää värejä. Ihmetytti sohvan vieressä oleva lipasto, joka oli niin lähellä sohvaa ettei laatikot mahdu avautumaan. Meneekö "hieno" sisustus käytännöllisyyden ohi?