Miten edetä elämässä kun mikään ei kiinnosta muutamaa kuukautta kauempaa?

Usein parjattu ravintola-alan hektisyys ja hyvin vaihtelevat työvuorot tuntuu sopivan ainakin minulle jolla on ollut samaa ongelmaa läpi elämän. Teen tarjoilijan hommia paikassa missä työnkuva on monipuolinen. Joka päivä tapahtuu ja on erilainen kuin edellinen, esim aamuvuoro viikolla ja iltavuoro viikonloppuna ovat täysin erilaisia. Jopa työkaverit vaihtuu joka vuoro, on kivaa olla erilaisilla porukoilla töissä kun dynamiikka on täysin eri.

Työ tuntuu tietyllä tavalla vapauttavalta kun en ole jumissa missään aikatauluissa tai kaavassa. Vapaa-ajallakin jaksan harrastaa ja on taas toisenlaista tekemistä taiteiden parissa. Palkka ei tosin päätä huimaa, mutta itse hyväksyn sen asian koska muuten homma tuntuu hyvältä.

Nyky-yhteiskunta velvoittaa, eikä ota huomioon sitä, että kaikki eivät toimi lineaarisesti, pitkäjänteisesti ja rutiineihin mukautuen, vaan osa ihmisistä tarvitsee vaihtelua, luovuutta ja vapautta voidakseen loistaa.

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut! Ja nimenomaan tuo, että heti kun osaan asian se muuttuu tylsäksi. Tai jos olen suunnitellut jonkin asian hyvin, niin se tökkää siihen toteutukseen, koska se on mielessäni jo tehty. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että minulla on neuropsykiatrisia poikkeavuuksia. Diagnoosia ei ole enkä aio hankkia. 

Se, kun normaalit sanovat, että tylsyyttä pitää vain kestää, niin tässä on se ero normaalien ja nepsyjen välillä. Tylsyydessä itsessään ei ole mitään vikaa, jos se johtuu tekemisen puutteesta. Olemme hyviä keksimään tekemistä. Mutta jos se itse tekeminen ei kiinnosta yhtään niin jo sen ajatteleminen vie kaikki voimat.

Jokin helppo ja tylsä voi vielä onnistua, jos samaan aikaan pystyy kehittelemään omassa päässään jotain kiinnostavaa. Mutta jos pitää koko ajan pakottaa aivot töihin jonkin ei-kiinnostavan pariin ja pois kiinnostavista ajatuksista, niin se onnistuu vähän aikaa pakotettuna, mutta sitten ei vain yksinkertaisesti enää pysty. Kun taas kiinnostavien asioiden parissa samat aivot jaksavat työskennellä loputtomiin superteholla.

Ei tämänkaltaisia aivoja edes kannattaisi yrittää pakottaa normimuottiin, siinä kärsii aivojen omistaja eikä yhteiskuntakaan hyödy juuri mitään, mutta oikein suunnattuna ne saataisiin hyötykäyttöön. 

Projektiluonteiset työt tai useampi osa-aika- tai keikkatyö yhdistettynä voi toimia, ellei epävarmuus ja eri paikkoihin häslääminen käy ylivoimaiseksi. Tai yrittäjyys, mutta siinäkin on se vaikeus, että johonkin asiaan on pakko sitoutua. On vaikea menestyä yrittäjänä, jos vaihtaa alaa aina heti, kun homma on hanskassa. 😅 Tai helppo osa-aikatyö, jolla juuri ja juuri elää, mutta loppuaika jää omille vaihtuville kiinnostuksenkohteille. Sekin voisi toimia, että tekee jotain kausityötä, jonka jälkeen tulee pitempi "loma" (kesälomitus/-sesonki, talvimatkailusesonki tai kouluaikoja noudatteleva työ).