Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten edetä elämässä kun mikään ei kiinnosta muutamaa kuukautta kauempaa?
23.09.2025 |
En ole saanut oikein mitään aikaan, vaikka kuitenkin tavallaan olenkin. Olen ollut erilaisissa paikoissa töissä, kokeillut eri aloja. Mikään ei tunnu omalta. Tylsistyn viimeistään heti kun jonkun asian opin. Motivaatio katoaa ja mieli alkaa etsimään seuraavaa. Välillä kausia kun mikään ei kiinnosta, ainoastaan yksinolo ja filosofointi elämästä ja ihmisistä. Välillä taas en muuta kaipaa kuin toisia ihmisiä ja uusia tuulia. Uusia töitä, opiskeluja ja haaveita. Harrastuksia ja sitten taas kyllästyn.
Ympärillä monella on oma perhe, asunto, pitkäaikainen työpaikka ja harrastukset.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitä tylsyyttä pitää oppia aikuisena sietämään. Ei muakaan ehkä aina huvittaisi nousta aamulla aikaisin ja lähteä töihin mutta pakko on vaan.
Sopisko projektihommat paremmin? Siis työ, missä työmaa tai työkohde vaihtuu useammin? Raksahommat, nuohooja, sähkäri, putkari, taksi, lähetti, kiinteistöhuolto
Vierailija kirjoitti:
No sitä tylsyyttä pitää oppia aikuisena sietämään. Ei muakaan ehkä aina huvittaisi nousta aamulla aikaisin ja lähteä töihin mutta pakko on vaan.
Tietenkin täytyy ja tiedän ettei kukaan asioita puolestani tee. Se motivaation katoaminen on jotenkin järkyttävän voimakas. Konsolien työpaikassa A pitkään, jossa tunnen noin, niin valtaa mut suurenmoinen ahdistus. Sellainen ylitsepääsemätön joka alkaa vaikuttaa kaikkeen muuhun elämässä. Ihmissuhteisiin ja päivittäiseen jaksamiseen. Sitten kun keksin jotain uutta, ahdistus katoaa ja olen hetken taas pelissä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla ADHD?
Aikoinaan on epäilty, mutta tutkimukset aikuisiällä jääneet kesken. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ihmiset ollaan erilaisia. Tuonkin voit ajatella niin, että kiinnostut helposti uusista asioista. Kyllä se oma juttu tulee sitten joskus hyvällä onnella vastaan, älä ainakaan liikaa pyöritä sitä asiaa mielessä. Tulee, jos tulee.
Vierailija kirjoitti:
Sopisko projektihommat paremmin? Siis työ, missä työmaa tai työkohde vaihtuu useammin? Raksahommat, nuohooja, sähkäri, putkari, taksi, lähetti, kiinteistöhuolto
Nykyisessä työpaikassa on monipuolisuutta paljon ja siitä itse pidän. Siksi olenkin vielä samassa työpaikassa. Välillä saa käyttää aivoja, välillä tehdä käsin ja maalata esim. Oon huomannut että soveltuu minulle paremmin kuin yksitoikkoinen työ, mutta kuitenkin taas tuntuu että tarvitsen vaihtelua. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota.. Miksi teitä häiritsee noin lujaa teille tuntemattoman ihmisen elämä? Mua ei kiinnosta elää muiden elämää. Mä en myöskään halua istua samassa pöydässä vieraalle miehelle lapsensa saaneen naisen kanssa joka valehteli nykyiselleen tämän olevan esikoisensa isä. Elän stressivapaata elämää. Haluan itse päättää kuka saa koskea. Ainoastaan Nateni päästän likelle. Mikäli skippaa jatkan näin. Tietääkseni Suomessa pystyy lain puitteissa elämään itsensä näköistä elämää. Ai niin! Puolassa lapsettomuushoitoja tarjotaan yli 45 vuotiaille.
Yritä saada ne ADHD tutkimukset tehtyä. Kuulostaa siltä että se voisi olla taustalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitäisi päästä eteenpäin? Voit myös pysyä paikallaan tai mennä taaksepäin. Ei elämän tarvitse edetä lineaarisesti johonkin sosiaalisesti hyväksyttävänä pidettyyn pisteeseen.
Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ADHD lääke pitäisi saada.
Ota dopamiinia tukevia lisäravinteita edes. Jos uupumustyyppistä masennusta Voxra (lievä ADHD-lääkevaikutus).
Ootko nainen? Estrogeenikorvaus.
Vierailija kirjoitti:
Sopisko projektihommat paremmin? Siis työ, missä työmaa tai työkohde vaihtuu useammin? Raksahommat, nuohooja, sähkäri, putkari, taksi, lähetti, kiinteistöhuolto
Hyh, duunarihommat on kyllä jättimäinen pudotus taaksepäin, ei askel elämässä eteenpäin. Heikkolahjaisten hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä tylsyyttä pitää oppia aikuisena sietämään. Ei muakaan ehkä aina huvittaisi nousta aamulla aikaisin ja lähteä töihin mutta pakko on vaan.
Tietenkin täytyy ja tiedän ettei kukaan asioita puolestani tee. Se motivaation katoaminen on jotenkin järkyttävän voimakas. Konsolien työpaikassa A pitkään, jossa tunnen noin, niin valtaa mut suurenmoinen ahdistus. Sellainen ylitsepääsemätön joka alkaa vaikuttaa kaikkeen muuhun elämässä. Ihmissuhteisiin ja päivittäiseen jaksamiseen. Sitten kun keksin jotain uutta, ahdistus katoaa ja olen hetken taas pelissä. Ap.
Tunnistan tunteen. Kun on elänyt kauan ajelehtien kaikki vaihtoehdot auki, kaikki vähänkin sitova tuntuu suorastaan kahlitsevalta. Omaa polkuaan ei voi kuitenkaan löytää kulkematta ja itseään ei opi tuntemaan pysymällä harha-askelten pelossa paikoillaan.
Mulla sama. Olen opiskellut pitkiäkin tutkintoja, tehnyt pari vuotta alan hommia ja kyllästynyt. Sitten heittänyt sen koko homman menemään ja alkanut opiskella uutta, taas pari vuotta töissä ja taas uusi ala. Mitään omaisuutta ei ole kertynyt, ei mitään pysyvää kiinnekohtaa elämässä. Kiinnostus vaan lopahtaa ja alkaa tuntua merkityksettömältä. Ai niin, lopulta yli nelikymppisenä vihdoin löysin sen oman unelmatyön, mutta mahikset päästä sinne meni koronan aikana, kun työharjoittelu keskeytyi. Koronan jälkeen olosuhteet olivat muuttuneet niin, että ei ollut enää mahiksia päästä sinne. Ikävä juttu. Nyt opiskelen taas uutta alaa, vaikka se ei kiinnostakaan ja työmahiksetkin ilman kokemusta tässä iässä olemattomat, mutta jotainhan tässä pitää yrittää. En ole tullut muuhun tulokseen, kuin että tätä se elämä on. Muuttaisiko adhd-lääkkeiden popsiminen tässä iässä elämäni jotenkin?
Olet 100% varmuudella adhd - jos olet nainen niin huomioi ei-ylivilkas adhd-muoto! Sinut olisi pitänyt hoitaa jo nuoruudessasi.
Vierailija kirjoitti:
Olet 100% varmuudella adhd - jos olet nainen niin huomioi ei-ylivilkas adhd-muoto! Sinut olisi pitänyt hoitaa jo nuoruudessasi.
Surkeaa että henkilön täytyy sopeutua (usein) lääkkeellisesti vain, koska eroaa valtaväestöstä.
Ennen vanhaan ADHD:n kaltaisia piirteitä ei pidetty yksiselitteisesti heikkoutena. Metsästäjä-keräilijöiden aikana nopea reagointi, uteliaisuus ja valppaus olivat suuria vahvuuksia. Ne auttoivat löytämään ruokaa, huomaamaan vaaroja ja sopeutumaan jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Piirteet auttoivat ihmiset selviytymään, ilman sitä, ei ihmiskunta olisi yhtä hyvin selvinnyt.
Maatalousyhteiskunnan myötä arvostus siirtyi rutiineihin ja pitkäjänteiseen työhön. Silloin levottomuus ja nopea kyllästyminen saattoivat olla haitallisia, koska kylvö, sadonkorjuu ja kotieläinten hoito vaativat toistoa ja sitkeyttä.
Sodissa ja kriisitilanteissa ADHD-piirteet olivat taas hyödyllisiä. Rohkeus, nopea päätöksenteko ja riskinottokyky saattoivat ratkaista elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Nyky-yhteiskunnassa, jossa painotetaan pitkiä koulutuspolkuja ja vakaata työuraa, ADHD:n piirteet näyttäytyvät usein haasteina. Silti ne voivat yhä olla vahvuuksia ympäristöissä, joissa tarvitaan luovuutta, joustavuutta ja nopeaa reagointia.
Alue: Aihe vapaa
Onko sulla ADHD?