Mikä vaivaa ihmistä, joka kaikista kiiltävistä pinnoista katselee iseään ja hymyilee itelleen onnellisena, vaikka on muiden seurassa?

Tänään taas kun palaverissa tuo ihminen näki itsensä kuvan ikkunasta, niin alkoi onnellisena hymyilemään itselleen ja kääntelemään päätänsä ikkunan suuntaan, että näkisi itsensä paremmin. Monesti myös jossain käytävällä kun puhutaan työasiaa, niin jos löytää peilin, niin vastailee kyllä minulle, mutta hymyilee vain omalle kuvalleen keikistellen. Ei tuo kyllä ihan normaalia käytöstä ole mielestäni.