Onko ketään muita, keiden sisarus tai sisarukset ovat saaneet enemmän rahallista tukea vanhemmilta?

Yleisin syy varmasti on se, että syystä tai toisesta vanhempi ajattelee, että lapsi A pärjää hyvin ilman hänen apuaan, kun taas lapsi B joutuu pahaan pulaan, jos vanhempi ei auta häntä taloudellisesti. Välillä näin onkin oikeasti, välillä taas vanhempi tekee virhearvion tai on itse aiheuttanut tilanteen myötävaikuttamalla siihen, että lapsen B ei ole koskaan tarvinnut ottaa itse vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sellainen sisarus. Toivon ettei joskus aikanaan sisarukseni ala riidellä siitä että jotkut saa enemmän kuin toiset. Olen jo joutunut kärsimään köyhyydestä. En kestäisi sitä että sisaruksetkin alkavat kiertää veistä haavassa. Ja olen viettänyt ihan tavallista elämää ilman paheita. Kaikki ei vaan mene tässä maailmassa niin kuin toivoo ja suunnittelee.

Voi jestas, mikä marttyyrin kirjoitus

Jep. Pikkuveli on saanut ja saa koko ajan. Saanee vielä testamentillakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin testamentissa että mitään mitä annamme lapsillemme meidän elinaikana, ei ole ennakkoperintöä, juuri jos alkavat keskenään kinaamaan. 

Kuulostaa tosi pätevältä testamentilta 😄

Mikähän riita kuolemani jälkeen, kaksi lasta sairastanut syövän, auttanut heitä lasten hoidossa sairausaikana, en rahalla.  Kuolemani jälkeen kolmas terve lapseni rupeaa riitelemään kun hän ei ole saanut vastaavaa??

Lapset tyhjentää kaappejani, nämäkin kengät osti vaikka tiesi ettei montaa vuotta ole jäljellä.  Ylppäreille olisi  kelvannut vaikkei tuohonkin mekkoon olisi satasta laittanut.  Tukkaansakin leikkautti vähän väliä ja varpaan kynsiään

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hirveää jos kuoltuani lapset rupeisivat tappelemaan kenen lapset saaneet isommat lahjat.   Siinäkin tulee olemaan epäsuhtaa, yhden lapset aikuisia, toisen taaperoita,.  Erilaisia merkkipäiviä, väitökset, viiskymppiset, ylppärit.   Sinkku jää jaikkein vähimmälle.

Itseppä jätit sen sinkun muistamatta

Olemme rahallisesti olleet hyvin tasoissa velipuoleni kanssa. Sen sijaan jotenkin käsittämättömällä tavalla feministiäitini on kuitenkin aina suosinut veljeäni. Häntä on pitänyt ymmärtää, hänelle ostettiin kondomeita vessan kaappiin jne jne. Mun olisi pitänyt "ottaa itseäni niskasta kiinni" eikä mistään suhteista ollut puhettakaan.

Olen yrittänyt miettiä, mistä johtuu, ja yksi ajatus on se, että äitini on ollut kateellinen minulle. Hänellä oli jo kahden raskauden runtelema keho, luonnollisesti oli yh ja kaikkea, kun minä vasta aloin nuorena aikuisena puhjeta kukkaan.

Ja kun se sen viha vastakkaista sukupuolta kohtaan on ollut aivan jotain järkyttävää, mutta oma poika sai kaiken käytöksen anteeksi.

Jako ei tosiaan mennyt tasan ja olen tästä vihainen vanhemmilleni mutta toisaalta helpottunut että tiedän missä mennään, ja myös minun on helpompi tehdä ns. kovia päätöksiä sitten kun sen aika tulee.

Tuen tytärtäni poikaani enemmän taloudellisesti, sillä tyttärelläni on vakavia terveysongelmia. Tyttäreni sairastui neurologiseen sairauteen ja joutui jo parikymppisenä minimisairaseläkkeelle. Hänellä on paljon kuluja, pienet tulot eikä hän pysty tekemään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hirveää jos kuoltuani lapset rupeisivat tappelemaan kenen lapset saaneet isommat lahjat.   Siinäkin tulee olemaan epäsuhtaa, yhden lapset aikuisia, toisen taaperoita,.  Erilaisia merkkipäiviä, väitökset, viiskymppiset, ylppärit.   Sinkku jää jaikkein vähimmälle.

Ei kai se nyt niin tarkkaa ole. Yleensä jos suhteet lapsiin ovat hyvät, niin ei näitä lastenlasten lahjoja kukaan ala kelaamaan takaisin.

Mutta jos olet sitä mieltä, että sinkku jää vähimmälle, niin voithan sinä pyrkiä tasaamaan epäsuhtaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Tuen tytärtäni poikaani enemmän taloudellisesti, sillä tyttärelläni on vakavia terveysongelmia. Tyttäreni sairastui neurologiseen sairauteen ja joutui jo parikymppisenä minimisairaseläkkeelle. Hänellä on paljon kuluja, pienet tulot eikä hän pysty tekemään töitä.

Onneksi laki suojaa poikaasi :) Ennakkaperintönähän nuo huomioidaan, jos et itse ota huomioon testamentissasi

Siis oikeesti ihmiset parikymppisistä asti vaan kyttää ja laskee vanhempiensa omaisuutta ja tulevaa perintöä.   Saiko veljen lapsi paremman 2-vuotislelun lahjaksi kuin oma lapseni?  Entäs häälahjojen suuruus?   Miksi vanhemmat kävi tallinnassa, taas perintö.pieneni.

Veljeni on saanut. Hänelle maksettiin autokoulu, annettiin rahaa auton ostoon, opiskeluun ja mihin ikinä keksi pyytää. Minä jouduin maksamaan kaiken itse. Ikävintä tässä oli että vanhemmat valehtelivat koko elämänsä ajan ettei kumpaakaan suosittu. kokonaissumma liikkuu 500 000 kieppeillä. Yritin ymmärtää, koska veljeni oli pitkään työtön. Kun suosiminen jatkui hänen töissä ollessaan, alkoi olla ymmärtämisvaikeuksia. Sitten kun jäin itse työttömäksi ja jouduin maksamaan vanhempieni kuluja ymmärrys loppui täysin. Velljeni ei näihin kuluihin osallistunut lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleisin syy varmasti on se, että syystä tai toisesta vanhempi ajattelee, että lapsi A pärjää hyvin ilman hänen apuaan, kun taas lapsi B joutuu pahaan pulaan, jos vanhempi ei auta häntä taloudellisesti. Välillä näin onkin oikeasti, välillä taas vanhempi tekee virhearvion tai on itse aiheuttanut tilanteen myötävaikuttamalla siihen, että lapsen B ei ole koskaan tarvinnut ottaa itse vastuuta.

Joo, kyllä on sellaisia vanhempia, jotka eivät koskaan päästä irti jostakin lapsesta, vaan pitävät ne lähellä ja pumppaavat apuaan. Vaikka oikeasti pitäisi päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hirveää jos kuoltuani lapset rupeisivat tappelemaan kenen lapset saaneet isommat lahjat.   Siinäkin tulee olemaan epäsuhtaa, yhden lapset aikuisia, toisen taaperoita,.  Erilaisia merkkipäiviä, väitökset, viiskymppiset, ylppärit.   Sinkku jää jaikkein vähimmälle.

Ei kai se nyt niin tarkkaa ole. Yleensä jos suhteet lapsiin ovat hyvät, niin ei näitä lastenlasten lahjoja kukaan ala kelaamaan takaisin.

Mutta jos olet sitä mieltä, että sinkku jää vähimmälle, niin voithan sinä pyrkiä tasaamaan epäsuhtaa itse.

Sinkun kanssa olen läheisin, hyvätuloisena taloudellisesti varakkain  monin tavoin.  Vaihtelemme pieniä lahjoja,  kukkia, sukkapareja, kirjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hirveää jos kuoltuani lapset rupeisivat tappelemaan kenen lapset saaneet isommat lahjat.   Siinäkin tulee olemaan epäsuhtaa, yhden lapset aikuisia, toisen taaperoita,.  Erilaisia merkkipäiviä, väitökset, viiskymppiset, ylppärit.   Sinkku jää jaikkein vähimmälle.

Juuri tätä haluankin ymmärtää. Miksi kirjoitat ikäänkuin tämä olisi päivänselvää, että sinkku jää kaikkein vähimmälle? Hyvä lukea, että ajattelet asiaa, että voi olla kauheaa mitä jätät jälkeesi. 

Itse en tappele. Niinkuin kirjoitin, en ole katkera, yritän vain ymmärtää. Pidän tätä hämmentävänä asiana. Tämä on kuin tuulahdus joltain 1800-luvulta, että vanhinta miespuolista lasta autetaan elämässä eteenpäin. Tai kuten linnut tekevät, eli ruokkivat vain vahvinta yksilöä, että edes yksi selviäisi. Vai mikä on se syy, että on räikeitä eroja? 

Oletko miettinyt, että ne väitöskirjatilaisuudet jää työssä käyvältä sinkulta kokematta, vaikka halua on? Tämä on sellainen itseään toteuttava kierre, kun ei ole rahaa ei voi tehdä asioita, että saisi lisää rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan sellainen sisarus. Toivon ettei joskus aikanaan sisarukseni ala riidellä siitä että jotkut saa enemmän kuin toiset. Olen jo joutunut kärsimään köyhyydestä. En kestäisi sitä että sisaruksetkin alkavat kiertää veistä haavassa. Ja olen viettänyt ihan tavallista elämää ilman paheita. Kaikki ei vaan mene tässä maailmassa niin kuin toivoo ja suunnittelee.

Eihän siinä mitään pahaa ole, jos olet saanut aikanaan enemmän, koska olet tarvinnut. Mutta lopputulema kuuluu kuitenkin olla kaikille tasapuolinen. Eli ne mitä olet jo saanut, kuuluu ottaa huomioon lopullisessa perinnönjaossa. Sisaruksilla on toki mahdollisuus myös jakaa perintö muutenkin kuin tasan. 

Se on perintöä mitä perukirjassa on viivan alla.

Miksi katsot että sinulle kuuluisi elävien vanhempien rahat?  Oletko se joka kyttäät joka kenkäparin ostoa ettei sun perintösi pienene?

En tietenkään kyttää kenkäparin ostoa. Mutta esimerkiksi jos sisarus saa vanhemmilta kesämökin ja tontin, niin se kiinnostaa kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ainakin testamentissa että mitään mitä annamme lapsillemme meidän elinaikana, ei ole ennakkoperintöä, juuri jos alkavat keskenään kinaamaan. 

No sitä suuremmalla syyllä ne lahjat voidaan katsoa suosiolahjoiksi, jos eivät ole ennakkoperintöä. Kyllä ne siis voidaan silti ottaa perinnönjaossa huomioon. Koska kaikki vanhemmat eivät ole tasapuolisiä eivätkä reiluja, niin sitä varten meillä on laki, joka kuitenkin takaa kaikille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Ettei vanhempien epäreiluus ja suosikkiasemaan nostaminen ulottuisi haudan takaa perinnönjakoon. 

Hyvin puit sanoiksi sen, miten monet ajattelevat.

Joo veljeläni on avustettu enemmän, mutta ei haittaa yhtään., kun itellä kaikki asiat hyvin. 

Mitä tarkoitat?  Työssäkäyvänä kai väitökset tehdään ja jos viedään kukka tai pieni lahja juhliin se on sinusta väärin.   Meidän perheen sinkku  ei ehkä väitöskirjaa tee vaikka hyvätuloista akateemista työtä tekeekin.

Miksi ajattelet että sinkku olisi joku köyhä Työtön rupukkA?