Rehellisesti. Hakeeko kukaan 50+ ikäinen oman ikäistä kumppania?

Ei kaikki hae enää kumppania tuossa iässä lainkaan. En minäkään.

Olen niin kakara, että en mitenkään voisi olla ikäiseni kanssa. Ei liity ulkonäköön mitenkään.

No jos hakisin niin hakisin reilusti nuorempaa.

M57

Hakevat nuorempaa, koska uskovat sitkeästi itse näyttävänsä ikäistään nuoremmalta. Luultavasti ajantaju mennyt ja kaihikin jo vääristää peilikuvaa.

Minulle käy vain suht saman käinen eli keski-ikäinen.Siellä päässä täytyy pyöriä muutakin kuin p..lu. Uutuuden viehätys kun katoaa aika nopeaa.

Vierailija kirjoitti:

No jos hakisin niin hakisin reilusti nuorempaa.

M57

 

Niin ,silloin teidän ajatusmaailma on samalla tasolla.

Miksi haet ylipäätään seuraa? Olen itse pian 50 ja en todellakaan osaisi kuvitella, että haluaisin jonkun miehen. Jos vastaan tulisi joku sopiva, en sulje täydellisesti pois, mutta en todellakaan etsi tai ole aktiivinen. Olen ajatellut elellä yksin. 

Minä haen max 5 v nuorempaa tai max 10 v vanhempaa. N50

En ole vielä 50, mutta en usko, että hakisin oman ikäistäni. Jo nyt huomaan, että kuumat oman ikäiset naiset ovat todella harvinaisia.

Oman ikäistä tai vähän vanhempaa miestä.

Me haimme. Olin 52 v kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Hän on vuotta minua vanhempi. Nyt jäädään samaan aikaan eläkkeelle, se mukavaa.

Mä haen sellaista jonka ulkonäkö miellyttää.

- Herrasmies

Rehellisesti en halua minkäänikäistä kumppania.

Kaipa joskus tosielämässä joku ottaa samanikäisen, jos osuu kohdalle. Palstalla ja netissä jotkut hakevat erikoisuuksia.

En hae seuraa. Mä haluan olla ja nauttia. Puuhata omassa puutarhassa, piipahtaa kiireettömästi kahvilassa, joskus on kiva käydä vähän moshaamassa hevikeikalla ja standupia kattomassa. Sieltä himaan fiilistelemään hyvän viinin ääreen, ehkä saunaan.Jos ei tee taaskaan mieli tehdä ruokaa, niin mentäis ravinolaan tai woltti tois. Ilman nurinoita.

Tällä hetkellä mä elän tuommoista elämää ja aika pitkälti yksin. Olen naimisssa ja mies touhuaa ja puuhailee omia harrasteitaan ja mä omiaan. Miettinyt monesti, että onko meidän eroon kasvu alkanut. En mä joka viikko jaksa hillua tansseissa ja pubeissa. En tiedä onko hänellä menossa viidenkympin villit vuodet, mutta en viihdy hänen seurassaan, kun meno jalkaa vipattaa. Jokaisen pubin jälkeen pitää vaihtaa paikkaa ja taas mennään etsimään jotain jostain.

esim kesällä kun oltiin italiassa niin tuntui niin rauhattomalta. Mä olisin voinut istua oman air bnb:n uima-altaalla nauttien viinistä, uima-altaasta ja seurasta ja maisemist edes yhteä päivänä. vaan piti mennä ihmisten paikkoihin ja tavata tyyppejä. Mä olin aivan loppu loman jälkeen. (kuulemma alan olla jo aivan mummo ja väsynyt)

N53

Olin, nainen, 40v kun rakastuin 43-vuotiaaseen mieheen. Nyt olemme 48v ja 51v.

Ikä on merkityksetöntä kun rakastuu persoonaan. Mutta en voisi rakastua nuoreen, pinnalliseen, elämää kokemattomaan.

Ja ikimaailmassa en tätä miestä vaihda enkä halua enää ketään muuta. Olen loppuikäni yksin jos lähtee tai kuolee ennen minua. 

Ajatus nuoresta ihmisestä elämänkumppaninani oli silloinkin mahdoton ja nyt ihan absurdi. Me olemme samaa sukupolvea. Meillä on paljon yhteistä jo sitä kautta, mutta ei toki se vielä riitä.

Nuorille ei tälläinen vanha tantta kelpaa, enkä kovin nuorta edes haluaisi. Eikä vanhempikaan kiinnosta. Miksi ottaisin eläkepapan nurkkiini?  

Mies 52-59 v passeli mulle

N59v

En halua itseäni selvästi nuorempaa. Olen 56, ja edellinen tapailumies oli 38. Aika nopeasti totesin, että on vielä niin kypsymätön, että en ole enää kiinnostunut. Aloite tuli häneltä, minä lähdin nihkeästi ja hitaasti mukaan monen vuoden yksinolon jälkeen. Jos nyt tulee uusi mies, vaadin häneltä kypsyyttä. 

Päälle kuusikymppistä naista haen.