Tuttava luulee näyttävänsä reilusti nuoremmalta, kuin mitä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytän 70-vuotiaalta mutta olen 49 eli näytän nuoremmalta kuin luullaan, jos kysytään ikää.

Mitä väliä

Täh?

Näytän omasta mielestäni 70-vuotiaalta, ikä siis 49.

Jos joku kysyy ikää, päivittelee miten näytän nuorelta.

Enkä näytä kuin 70-vuotiaalta.

Realismi on muuta kuin kuvittelu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas toistepäin. Tiedostan ikäni ja rupsahtamiseni ja kremppani erittäin hyvin. Mutta monet luulee mua paljon nuoremmaksi, ja taivastelee sitten ääneen ikääni niin, että mua hävettää. Syntyy erittäin vaivaannuttavia tilanteita. En kerro mielelläni ikääni, enkä sitä, että olen jo isoäiti. Mummojumpassa vetäjä sanoi esim. mun toiveesta, että sun ikäinen voikin toivoa tuollaista, mutta täällä on paljon vanhempia mummoja, jotka ei pysty tuollaiseen. En kehdannut sanoa siihen, että mullakin on lastenlapsia. Jopa mun oma tytär sanoi, että voisin hyvin olla hänen poikansa äiti, näytän ihan äidiltä, enkä mummolta. Mun täytyy siis vaan jatkaa mun ikäni piilottelua. Mä en edes saa nauttia siitä, että näytän ikääni nuoremmalta. Tututkin kyselee, että etkö sä sitten vanhene koskaan? No en ajatellut vanheta, mutta niin vaan vanhenen joka päivä.

Ja tässä on vielä se huono puoli, että kaikki olettaa mun jaksavan niin kuin nuoremmatkin. Multa siis vaaditaan enemmän kuin samanikäisiltä, mutta ruttusimmilta ja enemmän valittavilta.

40-70 vuotiaat miehet luulevat olevansa nuorekkaita.

Anna luulla. Mitä väliä. 

Ikäistään vanhemman näköisiä on paljon, nuorempia paljon vähemmän. Tunnen yhden sisarusparin, jotka on tosi hoikkia ja vähän lapsenomaisen näköisiä. Vasta n. 30 vuotiaana tämä tyttö alkoi näyttämään aikuiselta. 

Minua luultiin teininä aina ikäistäni vanhemmalta. Ei välttämättä niinkään ulkonäön vaan käytöksen perusteella. Murrosikä tuli melko varhain eli oli muodot ja olin luonteeltani rauhallinen sekä järkevä. 15 vuotiaana minua luultiin eräällä kurssilla yhden 6 vuotiaan pojan äidiksi. Se sitten tasoittui kuitenkin kun tulin aikuisikään ja 25-28 vuotiaana sanoisin näyttäneeni aavistuksen ikääni nuoremmalta. Nyt 33 vuotiaana näytän mielestäni ihan ikäisteltäni. 

Mitä pahaa siinä on kenenkään kannalta, vaikka hän luuleekin näyttävänsä itseään nuoremmalta? Ennemminkin kyseessä on asia, josta hänen läheistensä pitäisi iloita. Kun hän katsoo olevansa ikäistään nuoremman näköinen, hän on todennäköisesti tyytyväinen muihinkin elämänsä osa-alueisiin. Eikö se ole huomattavasti parempi tilanne kuin se, että hän olisi tyytymätön ja masentunut? 

Mies papparoituu kun on nelikymppinen.

Olen lähes koko ikäni huomannut, että näytän useimpien silmissä nuoremmalta kuin olen. Näitä tapauksia on kertynyt vuosien varrella sen verran paljon, ettei niitä voi kaikkia laittaa kohteliaisuuden piikkiin. Joskus on jopa pitänyt kaivaa henkkarit esille kun syytetty valehtelusta. Nuorempana asia harmitti mutta nykyään se on vaan positiivinen asia.

Tuo ei ole ongelma, niin kauan kun hän ei ahdistele nuorempia (joku setämies toimii nuoruusharhoissaan pahimmillaan näin). 

Just tämä! Yli viisikymppinen tuttu blondaa pitkiä hiuksiaan ja meikkaa arkeen sekä lenkille kuin olisi lähdössä yökerhoon. Ja joka välissä pitää selfieitä esitellä somessa. Mitä lie päässä liikkuu 😀

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 36 ja tuntemattomat ihmiset luulee minua alaikäiseksi.

Nyt kun oltiin Kreikassa ja pitserian omistaja antoi lapsille pillimehut niin antoi pillimehun minullekin.

Ilmeisesti luuli minua lapseksi eikä ole eka kerta kun luullaan lapseksi :D

Iskä sai tietysti kaljan.

En näytä ikäiseltäni ja pyrin näyttämään nuorelta myös pukeutumiselta niin noissa ne suurimmat syyt varmasti on.

Minäkin sain muumihaalareissani lasten lelun ruokailun jälkeen. Siis Veronassa, Italiassa, paikallisessa mäkkärissä.

Pukeutuminen ja olemus tekee paljon. Minulla on nelykimppinen tuttu, joka on melko pienikoinen ja lisäksi pukeutuu kuin teini-ikäinen. Tähän päälle vielä tekoripset, -kynnet ja -hiukset sekä aika voimakas meikki ja uskoisin kyllä, jos väittäisi olevansa 20-25 enkä tietäisi totuutta. Somekuvissa, joissa vielä vähän filtteriä silottamassa menisi teinistä. Mutta kun kaikki ylimääräinen otetaan pois ja pukeutuu enemmän ikäluokalleen tyypillisesti, voisin uskoa että olisi jopa 50.

Sitten on toki ne onnekkaat, jotka ilman meikkiä ja muita keinotekoisia apuja ovat onnistuneet pysymään nuorekkaan näköisinä.

Onneksi en enää 50+ ikäisenä näytä nuoremmalta niin kuin nuorena aikuisena. Ei se kivaa ollut.

T: ex babyface

Vierailija kirjoitti:

En varmaan näytä ikäistäni nuoremmalta, mutta en kyllä ihan vanhaltakaan halua näyttää. Tai omaksua sellaista asennetta, että pitäisi olla toinen jalka haudassa ja pukeutua johonkin kaapuun. Keski-iässä, niin kauan kun jalka notkeasti nousee, pitää elää vielä täysillä.

Ihan sama, vaikka ruttua pukkaa, asenne on tärkein.

Niimpä. Keski-ikäisen ei tarvitse näyttää parikymppiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei ole ongelma, niin kauan kun hän ei ahdistele nuorempia (joku setämies toimii nuoruusharhoissaan pahimmillaan näin). 

Tai luule näyttävänsä nuoremmalta, kuin nuori tuttunsa. Se on jo loukkaavaa. Ja liioiteltua.

Näytin jo kolmikymppisenä etten ole päivääkään yli viisikymppinen...

Näytä keski-ikäiseltä, mutta tunnen itseni 70-vuotiaaksi. 

itse en luule, vaan tiedän, että näytän ikäistäni nuoremmalta.  Olin juuri kurssilla, missä muut osallistujat luulivat minun olevan ehdottomasti joukon nuorin.  No en ollut, vaan viisi vuotta vanhempi kuin yksikään toinen siellä. 

Bmi 19 nuorentaa lähes kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on taas toistepäin. Tiedostan ikäni ja rupsahtamiseni ja kremppani erittäin hyvin. Mutta monet luulee mua paljon nuoremmaksi, ja taivastelee sitten ääneen ikääni niin, että mua hävettää. Syntyy erittäin vaivaannuttavia tilanteita. En kerro mielelläni ikääni, enkä sitä, että olen jo isoäiti. Mummojumpassa vetäjä sanoi esim. mun toiveesta, että sun ikäinen voikin toivoa tuollaista, mutta täällä on paljon vanhempia mummoja, jotka ei pysty tuollaiseen. En kehdannut sanoa siihen, että mullakin on lastenlapsia. Jopa mun oma tytär sanoi, että voisin hyvin olla hänen poikansa äiti, näytän ihan äidiltä, enkä mummolta. Mun täytyy siis vaan jatkaa mun ikäni piilottelua. Mä en edes saa nauttia siitä, että näytän ikääni nuoremmalta. Tututkin kyselee, että etkö sä sitten vanhene koskaan? No en ajatellut vanheta, mutta niin vaan vanhenen joka päivä.

Ja tässä on vie

Joo, mulla on sama ongelma. Nyrpistellään, kun sanon, etten jaksa millään kaikkea. Pidetään tekosyynä.

Olen 68 v, jota luullaan 55-vuotiaaksi.  Olen mummojumpissa aina se 'väärään' ryhmään eksynyt.