Metatyöt jäävät aina naisten tehtäväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kuitenkin suunnitella MILLOIN lahja ostetaan ja VIEDÄ se lapsi sinne kauppaan. Päiväkoti-ikäinen ei ihan vielä itse osaa. 

Siis ollaanko tässä ongelman ytimessä: yksinkertaisten päätösten teko vie nykyään naisilta hirveästi energiaa? t. nainen 68 v

Sinä kai ostat aina saman lahjan sen mukaan, onko maanantai, tiistai, keskiviikko vai mikä. :D

Yksittäinen yksinkertainen päätös ei rasita. Kymmeniä yksinkertaista päätöstä joka ikinen päivä alkaa vähäsen rasittaa. Ehkä ruuhkavuosista on sinulla niin kauan, ettet enää muista.

Ei minulla ollut ruuhkaa lasten ollessa pieniä, koska jäin kotiin. Kymmenen vuotta, neljä lasta seitsemässä vuodessa, joten se oli järkevin ratkaisu.

Noina kiireettöminä kotiäitivuosina ihmettelin, miten töissä käyvät pi

Ei sen arjen tarvitse olla kiireistä. Kiire on valtaosin ihan oma valinta. Jos on neljä lasta ja kaikki harrastaa, silloin on kiire, mutta ne lapset on omia valintoja, eikä niistä voi uhriutua. Ihmettelen eniten sitä että, miksi ihmiset tekee enemmän lapsia kun eivät selviä yhdenkään lapsen aiheuttamista metatöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syö omia ruokiaan, pääsääntöisesti makkaraa ja eineksiä, koska minä haluan että lapset syövät terveellistä ja monipuolista ruokaa. Ja itse myös haluan elää ja syödä terveellisesti. Mies saa mun puolesta sairastuttaa itsensä epäterveellisellä sapuskallaan, se ei ole minun ongelmani. Lasten hyvinvointi sen sijaan on minun vastuullani niin kauan kuin he ovat lapsia. 

Upea rakkaustarina.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, niin vastaan ilman. Lapsesi ei ole alakouluikäinen tyttö? Ei ne haluaisi Prismasta ostaa lahjaa, vaan Tigerista, Normalista ym.

Mutta kyllä sen noin voi hoitaa, jos on aikataulut niin tiukalla, etten kerkeä viedä häntä toivomalleen erityiselle ostosreissulle.  Ehkä asetan itselleni liian korkeat standardit, kun haluaisin ehtiä. Hän niin silmin nähden ilahtuu siitä, jos vien hänet varta vasten ja kierrän edes vähän aikaa kanssaan noita "ihania" kauppoja.

Prinsessa kasvamassa jollekin miehelle riesaksi sitten joskus.

Vierailija kirjoitti:

Senhän huomaa työpaikallakin että naiset keskimäärin ajattelevat enemmän yhteisön ja kaikkien sen jäsenten hyvinvointia, kun taas miehet huolehtivat lähinnä omista asioistaan. Sama juttu perheissä. Miehet vaan ovat järkyttävän itsekkäitä perusluonteeltaan. 

Nyt on melkoista soopaa. Naiset ovat niin pahansuopia toisilleen kuin vain voi olla. Oikein myrkkyä työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tekevät tilastollisesti enemmän oikeita töitä kuin naiset. Ero on merkittävä vuosituntimäärissä miesten eduksi.

Joo ihan varmasti on. Ei tuottavissa tunneissa, mutta ilmoitetuissa takuulla.

Miehet tekevät tilastotiedon mukaan selvästi enemmän palkkatyötä kuin naiset. Ero vuosityömäärissä on Tilastokeskuksen mukaan merkittävä miesten eduksi.

 

Tuohan johtuu ihan siitä, että naiset joutuvat ottamaan palkatonta vapaata lapsien menojen takia.

Kumpa kaikki olisivat isiä. 

(Ihmetellään niitä syntyvyyksiä sitten myöhemmin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin huolehtimasta niistä asioista, joilla ei ole minun elämään merkitystä. Varsinkin ruuanlaiton osalta huomasin, että eihän minun tarvitse välittää muusta kuin omasta syömisestä.

Kuinka moni vaimo täällä ajattelee noin? 

Keskivertomies ajattelee pääsääntöisesti itseään. Miksi minun pitäisi ajatella muita kuin itseäni? En ole siis tämän kirjoittaja, mutta ihmettelen vaan miksi naisen pitäisi huolehtia aikuisesta ihmisestä? 

Pikemminkin keskivertomies ajattelee perheensä parasta.

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin huolehtimasta niistä asioista, joilla ei ole minun elämään merkitystä. Varsinkin ruuanlaiton osalta huomasin, että eihän minun tarvitse välittää muusta kuin omasta syömisestä.

Kuinka moni vaimo täällä ajattelee noin? 

En tiedä muista. Meillä minä teen molemmille ruuan ja välitän siitä, mitä syömme. Mutta jos mieheni olisi täysin välinpitämätön asian suhteen, tai ylenkatsois tekemääni ruokaa, lakkaisin välittämästä. Nää on yleensä kahden kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Senhän huomaa työpaikallakin että naiset keskimäärin ajattelevat enemmän yhteisön ja kaikkien sen jäsenten hyvinvointia, kun taas miehet huolehtivat lähinnä omista asioistaan. Sama juttu perheissä. Miehet vaan ovat järkyttävän itsekkäitä perusluonteeltaan. 

Erikoinen näkökulma. Naisvaltaisilla aloilla ajatellaan kyllä muita mutta työyhteisön hyvinvoinnista en niin tiedä. Se on valtaosin sellaista päälleliimattua höttöä, ja sitten selän takana puhutuaan ihan muuta. 

Myös pseudotyöt aiheuttavat naisissa hikoilua 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senhän huomaa työpaikallakin että naiset keskimäärin ajattelevat enemmän yhteisön ja kaikkien sen jäsenten hyvinvointia, kun taas miehet huolehtivat lähinnä omista asioistaan. Sama juttu perheissä. Miehet vaan ovat järkyttävän itsekkäitä perusluonteeltaan. 

Nyt on melkoista soopaa. Naiset ovat niin pahansuopia toisilleen kuin vain voi olla. Oikein myrkkyä työyhteisössä.

Mulla on ihana kahdeksan naisen työyhteisö, jossa on todella lämmin ja välittävä tunnelma. Lisäksi meidän tiimiin kuuluu mies, vapaamatkustaja, joka miesselittää, ilmestyy paikalle valmistautumatta ja käy keräämässä kiitokset töistä, joita ei ole tehnyt. Mutta rakastan ihania naispuolisia työkavereitani. 

Naislapselle työn miettiminenkin on työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei toimi, niin vastaan ilman. Lapsesi ei ole alakouluikäinen tyttö? Ei ne haluaisi Prismasta ostaa lahjaa, vaan Tigerista, Normalista ym.

Mutta kyllä sen noin voi hoitaa, jos on aikataulut niin tiukalla, etten kerkeä viedä häntä toivomalleen erityiselle ostosreissulle.  Ehkä asetan itselleni liian korkeat standardit, kun haluaisin ehtiä. Hän niin silmin nähden ilahtuu siitä, jos vien hänet varta vasten ja kierrän edes vähän aikaa kanssaan noita "ihania" kauppoja.

Melkoista hyvesingalointia erityisien ostosreissujen kanssa. Kyse on vain kaverisynttärilahjasta. Nyt ymmärrän miksi nämä asiat on monelle niin kuormittavia, koska asioista tehdään vaikeita. Tämä on täysin aikuisen valinta. Jos on jo jaksamisensa äärirajoilla ja on kiire, niin siltikin tehdään vaikeimman kautta ja kiukutellaan siellä kotona. Ei mikään ihme jos on vaikeaa. 

Älä nyt juutu siihen ostosreissuun. Pointti on että osa vanhemmista yrittää pysyä kärryillä siitä mikä omille lapsille on tärkeää ja kiinnostavaa, tarjota yhteistä aikaa myös lasta kiinnostavien ilmiöiden ja tekemisten äärellä, kuunnella ja osoittaa lapselle että tämä on ajatuksineen ja toiveineen tärkeä. Ja jotkut yrittää päästä minimi-effortilla ja jos lapsi kitisee niin sanoo että menepä leikkimään vaikka käpylehmillä niin opit olemaan. Lapsen kannalta paras lienee jossain tässä välimaastossa, mutta jos toinen vanhempi haluaa ryömiä aina riman alta niin toiselle herkästi kaatuu korostunut vastuu tehdä muuta kuin välttämätön minimi.

Tästä hyvä esimerkki on ruokavalio: jos toinen vanhempi ajattelee että pysyy ne elossa pussimuussilla ja lenkkimakkaralla, ja tarjoaa aina vuorollaan niitä, mutta toinen toivoisi vähän korkeampaa tavoitetasoa kuin parikymppiseksi hengissä selviämisen, on tämän toisen panostettava ruuan laatuun tuplasti enemmän ja vältettävä poikkeuksia/sattumia, kuin jos molemmat viitsisivät vähän panostaa, ja välillä löysätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin huolehtimasta niistä asioista, joilla ei ole minun elämään merkitystä. Varsinkin ruuanlaiton osalta huomasin, että eihän minun tarvitse välittää muusta kuin omasta syömisestä.

Kuinka moni vaimo täällä ajattelee noin? 

Keskivertomies ajattelee pääsääntöisesti itseään. Miksi minun pitäisi ajatella muita kuin itseäni? En ole siis tämän kirjoittaja, mutta ihmettelen vaan miksi naisen pitäisi huolehtia aikuisesta ihmisestä? 

Jaa-a.. jouduin leikkaukseen ja apua päivän askareissa ja lapsen hoidossa piti pyytää äidiltä ja isältä, kun miestä ei kiinnostanut auttaa. 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinhuoltajana ja miehenä tämä on ollut yksi huvittavimmista ketjuista pitkään aikaan, mutta samalla vähän surullinen, koska osa ihan oikeasti tuntuu rinnastavan nää yksinkertaset ajattelut johonkin vaativaan työhön. Ajattelisin että se on sitä hommaa mitä lasten mukana tulee, ei mitään ihmeellistä. Tuntuu että naiset luo toisilleen kovat sosiaaliset paineet ja usein kilpaillaan siinä äitiydessä ja isänkin olisi osallistuttava siihen kilpailuun. Minä en ainakaan tiedä onko jauhoja kaapissa vai ei, eikä se tee musta yhtään huonompaa ihmistä, ehkä paremman vanhemman, koska voin olla senkin ajan lasten kanssa läsnä. Ihan sama jotkut jauhot, ihan sama kaverisynttärien lahja, lapsi ostaa mitä parhaaksi näkee, ei tarvitse vaivata päätä ja taas vapautui energiaa muuhun. Silloin kun lapset harrastaa,

Sitä on varalla siksi että ei TARVITSE huolehtia siitä kuin harvoin. Siksi se ei myöskään kuormita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies syö omia ruokiaan, pääsääntöisesti makkaraa ja eineksiä, koska minä haluan että lapset syövät terveellistä ja monipuolista ruokaa. Ja itse myös haluan elää ja syödä terveellisesti. Mies saa mun puolesta sairastuttaa itsensä epäterveellisellä sapuskallaan, se ei ole minun ongelmani. Lasten hyvinvointi sen sijaan on minun vastuullani niin kauan kuin he ovat lapsia. 

Upea rakkaustarina.

Mies ei siis rakasta edes itseään osallistuakseen terveelliseen ruokavalioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senhän huomaa työpaikallakin että naiset keskimäärin ajattelevat enemmän yhteisön ja kaikkien sen jäsenten hyvinvointia, kun taas miehet huolehtivat lähinnä omista asioistaan. Sama juttu perheissä. Miehet vaan ovat järkyttävän itsekkäitä perusluonteeltaan. 

Erikoinen näkökulma. Naisvaltaisilla aloilla ajatellaan kyllä muita mutta työyhteisön hyvinvoinnista en niin tiedä. Se on valtaosin sellaista päälleliimattua höttöä, ja sitten selän takana puhutuaan ihan muuta. 

Hyacint Bucket. Kaikki on hyvin, kun näyttää ulospäin hyvältä. Siis täysin epärehellistä touhua. Kokemusta on Sote-puolelta. Kun joku suoritti jonkun ammattitutkinnos ja sai vaikka viiskymppiä kuukaudessa lisää palkkaa, niin voi sitä kateuden määrää.

Vierailija kirjoitti:

Naislapselle työn miettiminenkin on työtä.

Kiteytit hienosti ison osan nykynaisista. Mitähän vanhemmat sukupolvet ajattelevat tästä metatyö-uhriutumisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin huolehtimasta niistä asioista, joilla ei ole minun elämään merkitystä. Varsinkin ruuanlaiton osalta huomasin, että eihän minun tarvitse välittää muusta kuin omasta syömisestä.

Kuinka moni vaimo täällä ajattelee noin? 

Keskivertomies ajattelee pääsääntöisesti itseään. Miksi minun pitäisi ajatella muita kuin itseäni? En ole siis tämän kirjoittaja, mutta ihmettelen vaan miksi naisen pitäisi huolehtia aikuisesta ihmisestä? 

Jaa-a.. jouduin leikkaukseen ja apua päivän askareissa ja lapsen hoidossa piti pyytää äidiltä ja isältä, kun miestä ei kiinnostanut auttaa. 😔

Kuulin näitä tarinoita ihan loputtoman paljon silloin kun työskentelin syöpäosastolla sairaanhoitajana. Miehille on yllättävän helppoa jättää syöpään sairastunut puoliso ja etsiä tilalle terveempi. En meinannut alkuun uskoa, miten usein tätä oikeasti tapahtuu. Sen kokemuksen jälkeen mulla meni luotto miehiin aivan täysin. Itsekin olen sairastuttuani joutunut pyytämään apua omalta siskoltani, kun mieheni oli liian kiireinen tukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin huolehtimasta niistä asioista, joilla ei ole minun elämään merkitystä. Varsinkin ruuanlaiton osalta huomasin, että eihän minun tarvitse välittää muusta kuin omasta syömisestä.

Kuinka moni vaimo täällä ajattelee noin? 

Keskivertomies ajattelee pääsääntöisesti itseään. Miksi minun pitäisi ajatella muita kuin itseäni? En ole siis tämän kirjoittaja, mutta ihmettelen vaan miksi naisen pitäisi huolehtia aikuisesta ihmisestä? 

Jaa-a.. jouduin leikkaukseen ja apua päivän askareissa ja lapsen hoidossa piti pyytää äidiltä ja isältä, kun miestä ei kiinnostanut auttaa. 😔

Jep, itse olen vienyt lapset virpomaan sappikivikohtauksen vuoksi kumarassa kävellen, kun kipukohtaus alkoi lasten ollessa jo pyntättyinä eteisessä ja sohvalla puhelinta selaava mies oli sitä mieltä että ei oo "oikein hänen juttunsa" lähteä lapsia saattamaan.

Meillä oli niin, että rouva ruikutti jälleen työnjaosta ja vaati, että tehdään lista. Totesin, että tehdään ihmeessä, mutta lisätään siihen myös *kaikki* yksin minun vastuullani oletusarvoisesti aina olleet asiat.

Lista tehtiin, mutta vähin äänin hän lopetti sen käyttämisen, koska huomasi tämän meta-jankkauksen innoittamana tuijottaneensa vain omaan napaansa *JA* että häneltä jäi näkemättä kaikki se, mitä minä arjessa koskaan ruikuttamatta teen. Ai mitä? 

Hoidan lapsia, leikin heidän kanssaan, vien harrastuksiin, ruokin ja annan rouvan mennä omiin menoihinsa tasan vapaasti. Koska usein tuntuu, että kotona helpompaa ja VÄHEMMÄN stressiä ja huolehdittavaa, kun itse vastaa ihan kaikesta ilman m keksittyjä tarpeita.

Ai mutta. Yksin hoidan kaikki pihatyöt (leikkaan ruohot, lumityöt, pensasaidan leikkuu jne.) ja kaikki remontointiin liittyvät. Kuten tietysti kaikki autoon liittyvät asiat. En vaan arjessa ruikuta niistä, koska ovat paljon asennekysymyksiä.