Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä 35-vuotias: kaipaatko sitä, mitä elämä sinulle kaksikymppisenä antoi?
20.09.2025 |
Oliko ihanaa opiskellessa, matkustellessa, bailatessa ennen pariutumista, ennen lapsia, ruuhkavuosia, ennen paineita työhönpaluun takia, päiväkoteja jne?
Kommentit (39)
EN.
Olin epävarma ja tietämätön. En voi sanoa kaipaavani sitä.
Itse en esim saanut asuntoa, joten en todellakaan kaipaa kodittomuutta. Lisäksi vaihtoehtoja tuntui olevan liikaa, en kaipaa sitäkään "kärsimättömyyttä". Toki sain perinnön, ja se oli ihan vapauttavaa ettei tarvinnut hetkeen miettiä rahaa. Mutta en tiennyt tuista mitään, joten suureksi osaksi nekin rahat meni siihen että olisin muuten saanut ties mitä tukia mitä nuoret saa.
Se mikä oli kivaa niin kova innostus asioista mutta se on yksi piirre joka on persoonassa ei täysin iässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoittain, mutta 50+ vuotiaanahan tuota voi jatkuu.
Olen elänyt käytännössä samaa elämää 18-vuotiaasta eteenpäin... Mitä nyt asunnon ostanut yms. mutta muuten. Täytin 20, en juhlinut mitenkään koska kaverit 404. Täytin 30, en juhlinut mitenkään koska kaverit ja sometilit 404. Olen käynyt "vain" yhdessätoista maassa, mutta eipä nekään mitään villejä bilematkoja olleet. Mies.
En. Olin epävarma ja kökin kotona. Nyt parisuhteessa ja ekaa kertaa ollut ulkomaillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmevitosena oli kyllä huomattavasti enemmän p**lua tarjolla kuin kaksikymppisenä.
Tuon takia en jaksa miehiä. Keski-ikäisenäkin kaikki pyörii vaan toosan ympärillä.
Mutta joo, en kaipaa elämää jota vietin kakskymppisenä. Mihinkään ei ollut rahaa vaikka kävin töissä ja toisaalta töiden takia ei ollut aikaa millekään opiskelijaelämälle. Tuntuu että nykyään moni opiskelija elää aika hulppeasti, ehkä heillä on varakkaat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva päästä tällä elämänkokemuksella hetkeksi takaisin parikymppisen elämään. Kerran kavereiden kanssa leikittiin parikymppisiä: mentiin puistokaljalle samaan puistoon kuin nippanappa täysikäisinä, sai juoda vain niitä juomia kuin joi silloin (kultalonkeroa), yritettiin puhua samoista asioista. Homma karahti niihin puheisiin, porukalla huomasimme että oikeasti elämä on parempaa yli kolmekymppisenä.
Olen nyt onnellisempi, vaikka on ruuhkavuodet. Tai ehkä siks. Sitä paitsi, tässä iässä olis rahaa matkustaa ja bailata, mutta tuhlaan muuhun juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevitosena oli kyllä huomattavasti enemmän p**lua tarjolla kuin kaksikymppisenä.
No ei, ku on naimisissa. Avioseksi on ku olympialaiset: toistuu aina 4 vuoden välein ja lopussa aina joku suomalainen pettyy.
Mieslapsi ei kiihota naisia, vika löytyy luultavasti sinunkin tapauksessa ihan peilistä.
Elämäni on ollut samanlaista 18-vuotiaasta asti. Sama työ, sama kämppä, sama yksinäisyys. Sos elämää ei ole ollut koko aikuisikänä. En ole koskaan seurustellut. N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaipaan joskus teini-ikää sekä lapsuuden ja nuoruuden ystäviäni, mutta en sitä, kun olin kaksikymppinen.
Elämä oli paskaa, muiden odotusten suorittamista aina kolmekymppiseksi asti. Sitten tein irtioton, ja aloin vähitellen elämään itseni näköistä elämää. Toki harmittaa nuo muiden odotuksille menetetyt vuodet, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli paskaa, muiden odotusten suorittamista aina kolmekymppiseksi asti. Sitten tein irtioton, ja aloin vähitellen elämään itseni näköistä elämää. Toki harmittaa nuo muiden odotuksille menetetyt vuodet, mutta minkäs teet.
Turha sitä harmitella, nuoruus on oppimista ja itsensä löytämistä
20-vuotiaana olin todella ahdistunut. Viinaa meni, vahinkoraskaus yhden illan jutusta, mt-ongelmia, kotiin linnottautumista. Noh raskaus kyllä herätti ja lopetin alkon heti kun tein testin, mutta kohtukuolema seurasi ja sen jälkeen sitä vasta mt-ongelmissa oltiinkin. Nyt 18v myöhemmin kuitenkin olen terve ja onnellisempi kuin koskaan, kahden lapsen äiti hyvässä ja jo toisella kymmenyksellä olevassa parisuhteessa.
Kaipaan! Silloin vietettiin ystävien kanssa paljon enemmän aikaa, kaikki oli jotenkin huoletonta ja helppoa. Ja ennen kaikkea jännää. Uusi kokemuksia oli jatkuvasti ja elämän jano oli suuri. Nytkin elämä on mukavaa, mutta juuri sitä, mukavaa. Ehkä kaipaisin sitä jännitystä ja seikkailua enemmän elämään. Tai tavallaan on sitä samoissa määrin, siihen on vain jotenkin turtunut ja nyt se on vain elämää :D silloin kaikkit tuntui niin vahvasti ja olis hauskaa!
persaukista opiskelijan elämää? no en kaipaa
Kyllä kaipaan. Nyt on lapset hankittu ja sitä kadun. Elämä pilalla. Parikymppisenä pyörin jätkien kanssa baareissa tai olin kuski ja ajettiin rinkiä. Rahaa oli ja ystäviä.