Kaikki lasten vanhemmat ympärilläni on aika vanhoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien ajan on toitotettu että ensin pitää olla tutkinto, vakituinen työ ja mielellään omistusasunto ennen kuin lapsia voi tehdä. Näen että siitä ensisijassa johtuu synnyttäjien iän ainainen kohoaminen. Aivan samoin kuin lapsi laitetaan päiväkotiin työpäivän ajaksi niin sen voi laittaa päiväkotiin koulupäivän ajaksi eikä lapsi estä suorittamasta opintoja. Jos lapset on tehnyt jo opiskeluaikana niin työhistoriaan ei tule katkoksia vanhempainvapaista. Lisäksi nyt kun opiskelijat tiputettiin yleiseltä asumistuelta niin perheelliset opiskelijat nauttivat yhä yleistä asumistukea.

Sehän on positiivista että lapsia varten varaudutaan, säästetään ja suunnitellaan pitkäjänteisesti. Kukaan lapsi ei ole pyytänyt syntyä tänne joten vähintä on että lapsille tarjotaan hyvät olot.

Tarkoitatko, että vanhemmat eivät voi tarjota lapsille hyviä oloja jos vanhemmat eivät lähentele neljääkymmentä? Ennen kaikkea vauvat ja pienet lapset kaipaavat hoivaa ja huolenpitoa. Eivät he edes vuosiin huomaa niitä kulisseja mihin aikuiset niin kovin keskittyvät.

Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.

Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.

Vierailija kirjoitti:

Jep, vain maaseudulla lisäännytään nuorena. Jos haluaa kehittyä kognitiivisesti ja kulttuurisesti eikä vaan LISÄÄNTYÄ niinpakko tehdä se kehittyminen itse ensin. Lapset taannuttavat, se on kuin aloittaisi alusta. Jos ei ole edes tietä miten päästä seuraavalle tasolle niin siinähän sitten sikiätte parikymppisinä hamaan tappiin asti ja lopulta huomaatte olevanne kirjaimellisesti apinan tasolla kun nämä hitaammin lisääntyvät ovat aidosti kypsyneet ja kehittyneet ihmislajina.

Henkilöstä kiinni, taantuuko vai ei. Tein lapset nuorena, sen jälkeen opiskelin ja perustin yrityksen. Myös lapsenlapsia olen saanut ilokseni hoitaa. En ole edelleenkään rikas, mutta rikas elämä on ollut. Töitä teen edelleen, koska tykkään siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.

Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.

Minä olen 43-vuotias, esikoinen 19v muutti lukukauden alussa omilleen, kuopus 16v lukiossa. Tidoksi ettei perheelliset opiskelijat asu vuokrakaksioissa. Opiskelijaasuntosäätiöt (meidän tapauksessa HOAS) tarjovat perheellisille opiskelijoille perheasuntoja. Ja vaikka olimme tuolloin sosiaalitukien varassa (kuten todennäköisesti olit sinäkin opiskellessasi), niin sittemmin valmistuimme, työllistyimme ja ostimme oman asunnon. Saamamme sosiaalituet olemme sittemmin maksaneet veroistamme moneen kertaan takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.

Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.

Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu. 

Olen 30v ja koko työurani yliopiston jälkeen on ollut sen verran volatiili ettei ole ollut väliä jossa olisi edes ehtinyt miettiä lapsia. Kaikki maksaa hirveästi ja pelkkä opintolainan minimilyhennys on 200€ kuussa. Lapsen kanssa kotona oleminen edes vuoden olisi taloudellinen katastrofi joka söisi kaikki säästöt. 

 

Toisekseen vaikka kumppanini on vanhempi kuin minä, hän ei halua edes keskustella naimisiinmenosta tai lapsista kuin kaukaisena tulevaisuuden asiana. Monella kaverillani on sama tilanne. Jos kumppanini olisi perhekeskeinen olisin mahdollisesti uskaltautunut hankkimaan lapsia. 

Menimme naimisiin kun olin 21. Saimme lapset kun olin 22, 24, 26 ja 32. Yksinäisin olin 12 vuotta sitten esikoisen vauvavuonna, kun ystävyyssuhteet katkesivat ja muut perheellistyneet alueella (Pk-seutu) olivat huomattavasti vanhempia. Edelleen monet (eivät kaikki) koululaisten kavereiden vanhemmista ovat itseäni vanhempia, mutta enää se ei vaikuta samoin, mitä aikanaan heidän kanssa hiekkalaatikolla. Mitään perheellistymiseen liittyvää en kuitenkaan tekisi toisin, vaikka toki elämään voi aika ajoin kuulua omien valintojen kyseenalaistaminen.

Esikoinen ja toinenkin syntyi vuokrakaksioon minimituloiseen perheeseen. Sittemmin opiskelin pari tutkintoa, puoliso eteni urallaan ja kolmannen taaperovuosina ostimme oman asunnon. Mitä halusin tällä sanoa on se, että taloudellinen nousu on mahdollista myös nuorena perheellistyneelle.

Vierailija kirjoitti:

Menimme naimisiin kun olin 21. Saimme lapset kun olin 22, 24, 26 ja 32. Yksinäisin olin 12 vuotta sitten esikoisen vauvavuonna, kun ystävyyssuhteet katkesivat ja muut perheellistyneet alueella (Pk-seutu) olivat huomattavasti vanhempia. Edelleen monet (eivät kaikki) koululaisten kavereiden vanhemmista ovat itseäni vanhempia, mutta enää se ei vaikuta samoin, mitä aikanaan heidän kanssa hiekkalaatikolla. Mitään perheellistymiseen liittyvää en kuitenkaan tekisi toisin, vaikka toki elämään voi aika ajoin kuulua omien valintojen kyseenalaistaminen.

Esikoinen ja toinenkin syntyi vuokrakaksioon minimituloiseen perheeseen. Sittemmin opiskelin pari tutkintoa, puoliso eteni urallaan ja kolmannen taaperovuosina ostimme oman asunnon. Mitä halusin tällä sanoa on se, että taloudellinen nousu on mahdollista myös nuorena perheellistyneelle.

Toki se ei ole mahdotonta, mutta esimerkkisi ei huomioi tämän päivän realiteetteja. Vielä reilu 10v sitten ylipistossa ollessani oli ihan itsestäänselvyys että jokainen löytää kyllä töitä valmistumisen jälkeen. Opintolaina oli ilmaista lainaa, korot matalalla ja esim. rakennuskustannukset huomattavasti alhaisemmat kuin nykyään. Kelataan nykypäivään, takana todella monia vuosia taloudellista laskusuhdannetta, korona, epästabiili geopoliittinen tilanne. AI, etätyöt, inflaatio, työpaikkojen siirtyminen halvempiin maihin. Moni korkeakoulutettu (KTM, DI) kaverini on ollut pidempään työttömänä koska työpaikkoja ei ole kaikille. Samalla tukia ja etuuksia leikataan joten elämä on paljon epävarmempaa. Reilu 10v sitten oli vielä ihan realistista vähän downshiftata, asua edullisessa vuokrakämpässä ja olla lapsen kanssa kotona. Koulutettu ja fiksu tyyppi sai kyllä töitä. Elintaso ei sinällään ollut korkeampi, mutta elämä oli paljon vakaampaa. Myös esim. se mainittu rakentaminen oli paljon halvempaa. Omat vanhempani, tavalliset duunarit rakensivat oikein kivan talopaketin laadukkain materiaalein. Nykyisellään saisin pulittaa vastaavasta 500k.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan joten se on selvää että vanhemmat ovat vuosi vuodelta iäkkäämpiä. Jokusen vuoden päästä on ihan normaalia että eläkeläiset hoivaa alaikäistä lasta.

Sehän se lapsen funktio on. Ylläpitää sitä sukulinjan kehoa. Näissä suvuissa, missä on viisi polvea hengissä samaan aikaan, ei ole mitään järkeä, ovat yhtä perverssiä insestisoppaa. Totta kai kun elinikä pitenee, myös sukupolvien välit pitenevät.

Meillä vain neljä sukupolvea, on saatu nuorina lapsia ja lapsia on paljon.

Isovanhemmillakin on akateeminen koulutus ja aikoinaan ura, mutta eihän se ihmisestä mitenkään huonompaa tee, vaikka ei niin pitkälle opiskelisikaan ja toimisi vaikkapa yrittäjänä teollisuudessa. Niitäkin löytyy suvusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.

Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.

Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu. 

Monilla nykyään myös lihavuus estää. Ja varmemmin onnistuu hoikilla hyväkuntoisillakin kolmen lapsen tekeminen vähän aiemmin, vaikkapa 34v, 36v ja 38v, jos ei nuorena halua saada lapsia tai ole vielä nuorena edes löytänyt omaa elämänkumppania. Nykyään vaan moni 30-40v perheen perustanutkin eroaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v ja koko työurani yliopiston jälkeen on ollut sen verran volatiili ettei ole ollut väliä jossa olisi edes ehtinyt miettiä lapsia. Kaikki maksaa hirveästi ja pelkkä opintolainan minimilyhennys on 200€ kuussa. Lapsen kanssa kotona oleminen edes vuoden olisi taloudellinen katastrofi joka söisi kaikki säästöt. 

 

Toisekseen vaikka kumppanini on vanhempi kuin minä, hän ei halua edes keskustella naimisiinmenosta tai lapsista kuin kaukaisena tulevaisuuden asiana. Monella kaverillani on sama tilanne. Jos kumppanini olisi perhekeskeinen olisin mahdollisesti uskaltautunut hankkimaan lapsia. 

Mä en voisi maata tuollaisen miehen alla, joka ei halua edes keskustella naimisiinmenosta (tai lapsista) kuin kaukaisena asiana. Ja vieläpä jo 30v ja mies vielä vanhempi.

Vaikea ymmärtää joskus miten muut naiset kykenee asioihin jotka itselle tuntuu aivan absurdeilta. 

Itse asun keskisuuren kaupungin lähiössä, lapseni on 6 v ja itse olen alle 30. Yleisesti tuntuu, että muut vanhemmat ovat juuri +-40 v, mutta varsinkin tällä alueella on kyllä monia nuoriakin vanhempia.