Lue keskustelun säännöt.
Kaikki lasten vanhemmat ympärilläni on aika vanhoja
20.09.2025 |
Asun pk-seudulla, asuinalueella joka on ns. keskitasoinen, mutta on täällä useampi kaupungin vuokrakerrostalo myös. Koulu on tällä alueella, neuvola viereisessä kaupunginosassa. Oma lapseni on 7, itse olen 43. Olen huomannut, että sekä lapsen koululuokan vanhemmat että päiväkotiryhmän vanhemmat on kaikki aika vanhoja, kuten minäkin. Moni (myös äiti) on minua vanhempi. Muutama kolmevitosen näköinen on, mutta he on ihan vähemmistöä. Sen nuorempia ei yhtään. Saman huomasi neuvolan käytävillä kun omaa lastaan sinne vei. Ei yhtään ns. nuorta äitiä vauvan kanssa missään. Mutta raskaana olevia yli nelikymppisiä kyllä. Onko kukaan muu huomannut samaa?
Kommentit (60)
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, vain maaseudulla lisäännytään nuorena. Jos haluaa kehittyä kognitiivisesti ja kulttuurisesti eikä vaan LISÄÄNTYÄ niinpakko tehdä se kehittyminen itse ensin. Lapset taannuttavat, se on kuin aloittaisi alusta. Jos ei ole edes tietä miten päästä seuraavalle tasolle niin siinähän sitten sikiätte parikymppisinä hamaan tappiin asti ja lopulta huomaatte olevanne kirjaimellisesti apinan tasolla kun nämä hitaammin lisääntyvät ovat aidosti kypsyneet ja kehittyneet ihmislajina.
Henkilöstä kiinni, taantuuko vai ei. Tein lapset nuorena, sen jälkeen opiskelin ja perustin yrityksen. Myös lapsenlapsia olen saanut ilokseni hoitaa. En ole edelleenkään rikas, mutta rikas elämä on ollut. Töitä teen edelleen, koska tykkään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Minä olen 43-vuotias, esikoinen 19v muutti lukukauden alussa omilleen, kuopus 16v lukiossa. Tidoksi ettei perheelliset opiskelijat asu vuokrakaksioissa. Opiskelijaasuntosäätiöt (meidän tapauksessa HOAS) tarjovat perheellisille opiskelijoille perheasuntoja. Ja vaikka olimme tuolloin sosiaalitukien varassa (kuten todennäköisesti olit sinäkin opiskellessasi), niin sittemmin valmistuimme, työllistyimme ja ostimme oman asunnon. Saamamme sosiaalituet olemme sittemmin maksaneet veroistamme moneen kertaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu.
Olen 30v ja koko työurani yliopiston jälkeen on ollut sen verran volatiili ettei ole ollut väliä jossa olisi edes ehtinyt miettiä lapsia. Kaikki maksaa hirveästi ja pelkkä opintolainan minimilyhennys on 200€ kuussa. Lapsen kanssa kotona oleminen edes vuoden olisi taloudellinen katastrofi joka söisi kaikki säästöt.
Toisekseen vaikka kumppanini on vanhempi kuin minä, hän ei halua edes keskustella naimisiinmenosta tai lapsista kuin kaukaisena tulevaisuuden asiana. Monella kaverillani on sama tilanne. Jos kumppanini olisi perhekeskeinen olisin mahdollisesti uskaltautunut hankkimaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menimme naimisiin kun olin 21. Saimme lapset kun olin 22, 24, 26 ja 32. Yksinäisin olin 12 vuotta sitten esikoisen vauvavuonna, kun ystävyyssuhteet katkesivat ja muut perheellistyneet alueella (Pk-seutu) olivat huomattavasti vanhempia. Edelleen monet (eivät kaikki) koululaisten kavereiden vanhemmista ovat itseäni vanhempia, mutta enää se ei vaikuta samoin, mitä aikanaan heidän kanssa hiekkalaatikolla. Mitään perheellistymiseen liittyvää en kuitenkaan tekisi toisin, vaikka toki elämään voi aika ajoin kuulua omien valintojen kyseenalaistaminen.
Esikoinen ja toinenkin syntyi vuokrakaksioon minimituloiseen perheeseen. Sittemmin opiskelin pari tutkintoa, puoliso eteni urallaan ja kolmannen taaperovuosina ostimme oman asunnon. Mitä halusin tällä sanoa on se, että taloudellinen nousu on mahdollista myös nuorena perheellistyneelle.
Vierailija kirjoitti:
Menimme naimisiin kun olin 21. Saimme lapset kun olin 22, 24, 26 ja 32. Yksinäisin olin 12 vuotta sitten esikoisen vauvavuonna, kun ystävyyssuhteet katkesivat ja muut perheellistyneet alueella (Pk-seutu) olivat huomattavasti vanhempia. Edelleen monet (eivät kaikki) koululaisten kavereiden vanhemmista ovat itseäni vanhempia, mutta enää se ei vaikuta samoin, mitä aikanaan heidän kanssa hiekkalaatikolla. Mitään perheellistymiseen liittyvää en kuitenkaan tekisi toisin, vaikka toki elämään voi aika ajoin kuulua omien valintojen kyseenalaistaminen.
Esikoinen ja toinenkin syntyi vuokrakaksioon minimituloiseen perheeseen. Sittemmin opiskelin pari tutkintoa, puoliso eteni urallaan ja kolmannen taaperovuosina ostimme oman asunnon. Mitä halusin tällä sanoa on se, että taloudellinen nousu on mahdollista myös nuorena perheellistyneelle.
Toki se ei ole mahdotonta, mutta esimerkkisi ei huomioi tämän päivän realiteetteja. Vielä reilu 10v sitten ylipistossa ollessani oli ihan itsestäänselvyys että jokainen löytää kyllä töitä valmistumisen jälkeen. Opintolaina oli ilmaista lainaa, korot matalalla ja esim. rakennuskustannukset huomattavasti alhaisemmat kuin nykyään. Kelataan nykypäivään, takana todella monia vuosia taloudellista laskusuhdannetta, korona, epästabiili geopoliittinen tilanne. AI, etätyöt, inflaatio, työpaikkojen siirtyminen halvempiin maihin. Moni korkeakoulutettu (KTM, DI) kaverini on ollut pidempään työttömänä koska työpaikkoja ei ole kaikille. Samalla tukia ja etuuksia leikataan joten elämä on paljon epävarmempaa. Reilu 10v sitten oli vielä ihan realistista vähän downshiftata, asua edullisessa vuokrakämpässä ja olla lapsen kanssa kotona. Koulutettu ja fiksu tyyppi sai kyllä töitä. Elintaso ei sinällään ollut korkeampi, mutta elämä oli paljon vakaampaa. Myös esim. se mainittu rakentaminen oli paljon halvempaa. Omat vanhempani, tavalliset duunarit rakensivat oikein kivan talopaketin laadukkain materiaalein. Nykyisellään saisin pulittaa vastaavasta 500k.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan joten se on selvää että vanhemmat ovat vuosi vuodelta iäkkäämpiä. Jokusen vuoden päästä on ihan normaalia että eläkeläiset hoivaa alaikäistä lasta.
Sehän se lapsen funktio on. Ylläpitää sitä sukulinjan kehoa. Näissä suvuissa, missä on viisi polvea hengissä samaan aikaan, ei ole mitään järkeä, ovat yhtä perverssiä insestisoppaa. Totta kai kun elinikä pitenee, myös sukupolvien välit pitenevät.
Meillä vain neljä sukupolvea, on saatu nuorina lapsia ja lapsia on paljon.
Isovanhemmillakin on akateeminen koulutus ja aikoinaan ura, mutta eihän se ihmisestä mitenkään huonompaa tee, vaikka ei niin pitkälle opiskelisikaan ja toimisi vaikkapa yrittäjänä teollisuudessa. Niitäkin löytyy suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu.
Monilla nykyään myös lihavuus estää. Ja varmemmin onnistuu hoikilla hyväkuntoisillakin kolmen lapsen tekeminen vähän aiemmin, vaikkapa 34v, 36v ja 38v, jos ei nuorena halua saada lapsia tai ole vielä nuorena edes löytänyt omaa elämänkumppania. Nykyään vaan moni 30-40v perheen perustanutkin eroaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v ja koko työurani yliopiston jälkeen on ollut sen verran volatiili ettei ole ollut väliä jossa olisi edes ehtinyt miettiä lapsia. Kaikki maksaa hirveästi ja pelkkä opintolainan minimilyhennys on 200€ kuussa. Lapsen kanssa kotona oleminen edes vuoden olisi taloudellinen katastrofi joka söisi kaikki säästöt.
Toisekseen vaikka kumppanini on vanhempi kuin minä, hän ei halua edes keskustella naimisiinmenosta tai lapsista kuin kaukaisena tulevaisuuden asiana. Monella kaverillani on sama tilanne. Jos kumppanini olisi perhekeskeinen olisin mahdollisesti uskaltautunut hankkimaan lapsia.
Mä en voisi maata tuollaisen miehen alla, joka ei halua edes keskustella naimisiinmenosta (tai lapsista) kuin kaukaisena asiana. Ja vieläpä jo 30v ja mies vielä vanhempi.
Vaikea ymmärtää joskus miten muut naiset kykenee asioihin jotka itselle tuntuu aivan absurdeilta.
Itse asun keskisuuren kaupungin lähiössä, lapseni on 6 v ja itse olen alle 30. Yleisesti tuntuu, että muut vanhemmat ovat juuri +-40 v, mutta varsinkin tällä alueella on kyllä monia nuoriakin vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu.
Olen hoikka ja elänyt aina terveellisesti (sopivasti liikuntaa, minimaalisen vähän alkoholia, ei valvomista). Toki olen tyytyväinen ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Minä olen 43-vuotias, esikoinen 19v muutti lukukauden alussa omilleen, kuopus 16v lukiossa. Tidoksi ettei perheelliset opiskelijat asu vuokrakaksioissa. Opiskelijaasuntosäätiöt (meidän tapauksessa HOAS) tarjovat perheellisille opiskelijoille perheasuntoja. Ja vaikka olimme tuolloin sosiaalitukien varassa (kuten todennäköisesti olit sinäkin opiskellessasi), niin sittemmin valmistuimme, työllistyimme ja ostimme oman asunnon. Saamamme sosiaalituet olemme sittemmin maksaneet veroistamme moneen kertaan takaisin.
Minä olen 46-vuotias ja asuntolaina perheasunnosta (rivitaloasunto Helsingissä maksettu). Kaikki eivät vain halua hankkia lapsia johonkin kämäiseen vuokralähiöön, näin se vaan menee. Mekin olemme veroja maksaneet, mutta sosiaalitukia emme ole vielä saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menimme naimisiin kun olin 21. Saimme lapset kun olin 22, 24, 26 ja 32. Yksinäisin olin 12 vuotta sitten esikoisen vauvavuonna, kun ystävyyssuhteet katkesivat ja muut perheellistyneet alueella (Pk-seutu) olivat huomattavasti vanhempia. Edelleen monet (eivät kaikki) koululaisten kavereiden vanhemmista ovat itseäni vanhempia, mutta enää se ei vaikuta samoin, mitä aikanaan heidän kanssa hiekkalaatikolla. Mitään perheellistymiseen liittyvää en kuitenkaan tekisi toisin, vaikka toki elämään voi aika ajoin kuulua omien valintojen kyseenalaistaminen.
Esikoinen ja toinenkin syntyi vuokrakaksioon minimituloiseen perheeseen. Sittemmin opiskelin pari tutkintoa, puoliso eteni urallaan ja kolmannen taaperovuosina ostimme oman asunnon. Mitä halusin tällä sanoa on se, että taloudellinen nousu on mahdollista myös nuorena perheellistyneelle.
On toki mahdollista tuo kaikki. Mutta on myös mahdollista että olisit voinut vaikka masentua synnytyksen jälkeen etkä koskaan olisi saanut tutkintojasi kasaan. Mies olisi jättänyt koska ei jaksa masentunutta puolisoa ja pikkulapsiaikaa (olisi voinut myös menehtyä) Sulla meni kaikki hyvin, ole onnellinen siitä. Mutta matkassa oli monta muuttujaa ja moni asia olisi voinut mennä toisin ja sun elämä nykyisin kauheata kitkutusta. Koska elämä on arvaamatonta, moni laskee näitä riskejä eikä uskalla lähteä tuohon touhuun ennenkuin on tutkinnot ja työpaikka. Erityisesti naisen kannattaa ottaa tämä huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menimme naimisiin kun olin 21. Saimme lapset kun olin 22, 24, 26 ja 32. Yksinäisin olin 12 vuotta sitten esikoisen vauvavuonna, kun ystävyyssuhteet katkesivat ja muut perheellistyneet alueella (Pk-seutu) olivat huomattavasti vanhempia. Edelleen monet (eivät kaikki) koululaisten kavereiden vanhemmista ovat itseäni vanhempia, mutta enää se ei vaikuta samoin, mitä aikanaan heidän kanssa hiekkalaatikolla. Mitään perheellistymiseen liittyvää en kuitenkaan tekisi toisin, vaikka toki elämään voi aika ajoin kuulua omien valintojen kyseenalaistaminen.
Esikoinen ja toinenkin syntyi vuokrakaksioon minimituloiseen perheeseen. Sittemmin opiskelin pari tutkintoa, puoliso eteni urallaan ja kolmannen taaperovuosina ostimme oman asunnon. Mitä halusin tällä sanoa on se, että taloudellinen nousu on mahdollista myös nuorena perheellistyneelle.
Toki se ei ole mahdotonta, mutta esimerkkisi ei huomio
Kyllä, maailmassa on moni asia toisin ja elämä on kallistunut. Mutta myös menneisyydessä on tapahtunut muutoksia esim. Suurten ikäluokkien nuori aikuisuus: löytyi töitä ilman tutkintoa, lähes jokaiselle lukion suorittaneelle löytyi korkeakoulupaikka, asuntopula, päivähoitoa ei ollut kaikille, ei ollut tukia opiskeleville yms. Silti moni sai rakennettua talon.
Toki on perhekohtaista minkälaista elintasoa tavoittelee. Itse olen tyytyväinen nousuun minimistä kerrostalo-osakkeeseen ja siihen, että on vara ruokkia lapset ja maksaa harrastekulut sekä silloin tällöin tarjota jotakin extraa. Ollaan ennakoitu perheemme talous siten, ettei esim. Asuntolainaa ole otettu maksimia, vaan se määrä jonka voi yhden tuloilla tarpeentullen maksaa. Tämä mahdollistaa parhaillaan myös nuorimman hoidon kotihoidontuella. Vaikkakaan ei tämäkään ennakointi kaikista mahdollisista tilanteista pelasta, muttei elämässä mikään ole ikinä varmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu.
Olen hoikka ja elänyt aina terveellisesti (sopivasti liikuntaa, minimaalisen vähän alkoholia, ei valvomista). Toki olen tyytyväinen ja onnellinen.
Ei yllättänyt, että olet hoikka.
Itsekin tunnen viiskymppisen, hoikan pariskunnan jotka löysivät toisensa vasta 37-vuotiaana, ja ovat nykyään neljän koululaisen vanhempia. Molemmat elää terveesti, ovat aina eläneet. Hoikkia kuin pajunvitsat.
Tämä on ihan hyvä asia. Ei mitenkään jaksa huomionhakuisia lasten vanhempia. Kun ikää tulee, ego kuolee ja on aika olla oma itsensä. Ne 30- vuotiaan räpistelyt on vielä kestetävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain ekan lapsen 36-vuotiaana, seuraavan 39- ja kolmannen 41-vuotiaana. Minusta varallisuutta on hyvä kerryttää ennen lapsen syntymää.
Ei pidä valittaa vanhempien (äitien) iästä, vaan olla tyytyväinen siihen, että joku niitä lapsia hankkii. Eivät kaikki halua hankkia lapsia vuokrakaksioon ja sosiaalitukien varaan.
Kai ymmärrät olevasi suhteellisen onnekas, jos olet saanut lapsia vielä 39-41-vuotiaana? Läheskään kaikilta ei enää tuossa iässä onnistu, ainakaan luonnonmukaisesti. Eikä ne hoidotkaan mitenkään varmuudella onnistu.
Kai ymmärrät että ton lapset on jo tehty! Tuollainen ylimääräinen negatiivinen kommentointi on asia jota me muut ei taas ymmärretä. Mistä kuvittelet ettei tuo tiedä noita asioita, vai onko joku pakkomielle tähän ikäasiaan jotenkin? Ei tässä ollut aiheena lapsettomuus tai lapsettomuushoidot!!
Nuoremmilla ei yleensä ole puitteet kunnossa lastenhankintaa varten. Vakityöt, oma talo, autot jne.
Tarkoitatko, että vanhemmat eivät voi tarjota lapsille hyviä oloja jos vanhemmat eivät lähentele neljääkymmentä? Ennen kaikkea vauvat ja pienet lapset kaipaavat hoivaa ja huolenpitoa. Eivät he edes vuosiin huomaa niitä kulisseja mihin aikuiset niin kovin keskittyvät.