Lue keskustelun säännöt.
Epäsuosittu mielipide: Kokreantoimintakyvyn masentuneet vie resurssit ja ns. tavallisesti masentuneet ei saa apua
19.09.2025 |
Tuntuu että nykyisin melkein kaikilla on joku korkeantoimintakyvyn masennus ja nämä siis ovat niitä jotka pärjäävät työelämässä tai opiskeluissaan ja lisäksi ovaavat/pystyvät hakemaan itselleen apua ja myöskin edistämään sitä omaa hoitoaan. Kiva juttu heille, mutta nyt me ns. ihan vain tavallisesti masentuneet ja syrjäytyneet jäävät ilman hoitoa koska on hirveä resurssipula ja se joka on aktiivisin saa parhaan hoidon/avun.
Tulee oikeasti ihan kamalta tunne siitä että on ihmisenä vielä epäonnistuneempi, kun on masentunutkin väärällä tavalla. Lisäksi monesti juuri nämä korkenatoimintakyvyn masentuneet palaavat jonkun burnoutin jälkeen kertomaan sitä selviytymistarinaansa ja että miten siitä masennuksesta kyllä pääsee, kun jaksaa taistella. Näitä on media pullollaan ja nämä ihmiset vaikuttavat olevan selkeästi introverttejä ja ulospäinsuuntautuneita mutta ne jotka masentuvat ja uupuvat yhteiskunnassa ovat usein introverttejä jotka kärsivät sopeutumishaasteista mitä nykyinen maailman meno on ja siksi masentuvat ja syrjäytyvät.
Kommentit (28)
Joidenkin burnout on miltei itse aiheutettua. Niin monta rautaa tulessa ja kaikesta pitää suoriutua täydellisesti ja samalla oikein mistään ei voi höllätä tai joustaa, ei pysähdytä miettimään onko todella tarpeellista vouhottaa ympäriinsä. Ei ihme että palaa loppuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo älytön vertailu muihin, kadehtiminen ja uhriutuminen nyt ainakin pitää lopettaa jos haluaa toipua. T. työkyvytön jolle silti myönnettiin psykoterapia
Ns. korkeantoimintakynyn masentuneet ovat vain tosi suorituskeskeisiä perfektionisteja. Mielestäni tämä ei ole masennusta, vaan sitä että ihmisyyden rajat tulevat vastaan ja joutuu kasvokkain sen asian kanssa ettei kykene KAIKKEEN. Tässä monesti jokin elämän todellinen vastoikäyminen on se joka pysäyttää tai saa kupin nurin, ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin burnout on miltei itse aiheutettua. Niin monta rautaa tulessa ja kaikesta pitää suoriutua täydellisesti ja samalla oikein mistään ei voi höllätä tai joustaa, ei pysähdytä miettimään onko todella tarpeellista vouhottaa ympäriinsä. Ei ihme että palaa loppuun!
Nythän onkin kyse enemmänkin siitä, että pitäisikö itseaiheutettu masennus kriminalisoida esimerkiksi terveydenhuollon kantokyvyn vaarantamisena?
Masentuneet työkykyiset halutaan pitää työkykyisenä. Masentunut, joka ei ole työkykyinen harvoin paranee työkykyiseksi ellei masentunut itse näytä sitä, että siihen kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sinähän sen tiedät miten huonosti tai hyvin jotkut mystiset muut ihmiset voivat. Taitaisit jopa tykätä siitä että nämä yhteiskunnassa vielä joten kuten kiinni olevat ihmiset eivät saisi apua ja tipahtaisivat samaan surkeuteen missä itse elät. Sitten vasta ansaitsisivat hoitoa kun kirjoittelevat päivät vauvalle miten kauheaa elämä on.
Minulla kumppanina tällainen korkean toimintakyvyn masentunut joka käy töissä. Mutta kotielämä onkin sitten ihan täyttä helvettiä. Ei tuo ihminen kykene mihinkään normaaliin elämään ja tässä menee omakin mielenterveys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla oikeasti masentuneita ne työelämässä olevat ovat. Hoitoa vain priorisoidaan niin, että työhön pystyvät pysyvät työelämässä jatkossakin. Muutenkin syrjäytyneet jäävät yleensä eläkkeelle.
Lääkärit ovat eri mieltä. He ovat nostaneet keskuteluun tunteissa vellomisen. Vastaanotolla näkyy, että tavanomaisiin normaaliin elämään kuuluviin asioihin, kuten suruun jonkun läheisen menetyksen jälkeen tai riitaa seuranneeseen hankalaan oloon tai ahdistuksen tuntemuksiin etsitään, haetaan ja toivotaan ratkaisuja lääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns. korkeantoimintakynyn masentuneet ovat vain tosi suorituskeskeisiä perfektionisteja. Mielestäni tämä ei ole masennusta, vaan sitä että ihmisyyden rajat tulevat vastaan ja joutuu kasvokkain sen asian kanssa ettei kykene KAIKKEEN. Tässä monesti jokin elämän todellinen vastoikäyminen on se joka pysäyttää tai saa kupin nurin, ihan normaalia.
Tuo on yhtä typerää pähkäilyä kuin ihmetellä, miten joku työtön voi olla masentunut, kun sillä ei edes työ kuormita.
Päinvastoin. Korkean toimintakyvyn masennus jää hoitamatta, koska kaikki paukut menevät niihin, jotka eivät pääse sängystä ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi toimintakykynen masentunut. Ja joo, jos asiaa lähdetään ajattelemaan noin, niin me taas ei saada apua sähköhoidosta, mangneetihoidosta tai ketamiinista. Eli kaikki todella hyvät masennuksenhoitokeinot ovat ulkona meiltä. Ja toisekseen, se että jaksaa käydä töissä, ei tarkoita, että jaksaisi mitään muuta. Siis suomeksi, aivan typerää tämä vertaaminen.
Minäkin tuollainen "ei-oikeasti-masentunut" yritin itsemurhaa perjantai-iltana, ja maanantaina olin takaisin töissä.
Työ on monelle se viimeinen lanka, jossa roikkua. Tottakai heitäkin pitää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä teet sen virheen että kuvittelet jonkun terapeutin olevan pelastuksesi, jumitut siihen ajatukseen etkä edes yritä etsiä itse ratkaisuja. 45min terapiaa viikossa n. 10kk (terapeutitkin lomailevat joten 12kk ei täyty) vuodessa kolmen vuoden ajan ei todellakaan ole mikään ihmeratkaisu, ja terapiasta on usein jopa pelkkää haittaa.
Eikös kaikki hoideta? Kuitenkin vain korkean toimintakyvyn potilaat on ne, jotka HYÖTYY samasta määrästä hoitoa ja huomiota.
Tämä on kylläkin voimakkaasti ristiriidassa siihen, että kyseessä olisi sama ihmisryhmä, joka kärsii aina eniten siitä, että leikataan. Rikkaat pärjää aina, köyhät pärjää aina, nämä ainoastaan joutuu maksamaan.
^Tämähän ei siis voi pitää paikkansa. Puhutaan kuitenkin julkisen sektorin tarjoamista palveluista.
Niinhän se on, että niihin satsataan enemmän, joilla on toivoa. Tällaselle vakavasti masentuneelle sanottiin suoraan päin naamaa, että sori et kelpaa terapiaan. Joo kiitti, jouduin siten eläkkeelle - enää en kuormita teidän resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että niihin satsataan enemmän, joilla on toivoa. Tällaselle vakavasti masentuneelle sanottiin suoraan päin naamaa, että sori et kelpaa terapiaan. Joo kiitti, jouduin siten eläkkeelle - enää en kuormita teidän resursseja.
Terapiaan pääsee vasta, kun on sen verran hyvässä kunnossa, että pystyy ottamaan terapiaa vastaan. Se usein huonontaa tilannetta alkuun, ja erittäin huonosta ei ole enää varaa huonontaa.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että niihin satsataan enemmän, joilla on toivoa. Tällaselle vakavasti masentuneelle sanottiin suoraan päin naamaa, että sori et kelpaa terapiaan. Joo kiitti, jouduin siten eläkkeelle - enää en kuormita teidän resursseja.
Oletko ikinä ajatellut että mitä jos terapiasta ei olisi mainittavaa hyötyä etkä pääsisi eläkkeelle? Roikkuisit loppuelämäsi työttömänä työnhakijana byrokratialimbossa ja olisit jatkuvasti myös toimeentulostasi stressaantunut. Tuo eläke on todennäköisesti sinulle lottovoitto vaikka et itse asiaa niin koekaan. Ja onhan tuo ikävä tilanne, mutta huonomminkin todellakin voisi olla. Nykyään työkyvytön on pitkäaikaistyöttömän asemassa jos et tiennyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että niihin satsataan enemmän, joilla on toivoa. Tällaselle vakavasti masentuneelle sanottiin suoraan päin naamaa, että sori et kelpaa terapiaan. Joo kiitti, jouduin siten eläkkeelle - enää en kuormita teidän resursseja.
Oletko ikinä ajatellut että mitä jos terapiasta ei olisi mainittavaa hyötyä etkä pääsisi eläkkeelle? Roikkuisit loppuelämäsi työttömänä työnhakijana byrokratialimbossa ja olisit jatkuvasti myös toimeentulostasi stressaantunut. Tuo eläke on todennäköisesti sinulle lottovoitto vaikka et itse asiaa niin koekaan. Ja onhan tuo ikävä tilanne, mutta huonomminkin todellakin voisi olla. Nykyään työkyvytön on pitkäaikaistyöttömän asemassa jos et tiennyt
Itse asiassa tiedän tämän ja olen toisaalta kiitollinen, että pääsin eläkkeelle. Kaksipiippuinen juttu kuitenkin.
Ei tuollainen masennus ole mikään virallinen diagnoosi tai todellinen kliininen depressio. Keskivaikeastikin masentunut ihminen voi sen sijaan olla täysin työkykyinen.
Mutta se tarkoittaa yleensä ahdistusta. Ihminen on kovasti ahdistunut ja luettelee masennusoireita lääkärille, joka antaa diagnoosin.
Vaikea-asteisiin masennuksen liittyy aina merkittävä toimintakyvyn lasku.