Lue keskustelun säännöt.
Lapseni väitöskirjassa yli 300-sivua, tuttavan lapsen amk-lopputyössä alle 50
18.09.2025 |
Silti meinaavat juhlia yhtä isosti kuin akateemisissa valmistujaisissa. Kuinka välitän viestiä että 50 sivua ei riittäisi akateemisessa maailmassa, taso on vaativampi, ei pääse läpi mitään akateemisen riman ali
Kommentit (131)
Se on 300 sivua. Siis kolmesataa sivua! Ei mitään väliviivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap lukenut lapsensa väitöskirjaa? Amk-äiti pääsee helpommalla :D
Noloa kun vanhemmat brassailee lastensa tekemisillä.
Oletpa hirveä ihminen.
Oletko kateellinen vai mistä noin kitkerä asenne. Anna toisten iloita ja juhlia, ei ole sulta pois.
Millään väitöskirjalle et loppujen lopuksi mitään tee ja mitään takeita akateemisen alan urasta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo amk:n loppunäyte on niin turha.
Hölynpölyä vähemmäksi tutkinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se koko vaan miten sitä käyttää sopii tähänkin.
Paljon paperipyyhettä, joku tehnyt. Ei kait sinä sitä tehdyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ylioppilasjuhlat suuremmat kuin korkeamman tason valmistujaiset. Siinäpä sinulle ihmettelemistä.
300-sivua? Facepalm.
Ja mistä lähtien lapset ovat kirjoittaneet väitöskirjoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elämäni aikana lukenut noin 2 - 3 väitöskirjaa, joissa kaikissa on ollut yli 500 sivua. Yhtä 70 vuotiaana valmistunutta papparaisen väitöskirjaa en viitsinyt edes lukea, vaikka siinä on vain noin 250 sivua. Itse tein aikanaan opistossa päättötyön noin reilut 40 sivua. mutta itsekehua välttääkseni en viitsi edes sanoa, että sain siitä täydet pisteet ilman juhliakin!
Ketään ei kiinnosta ap sen lyttäysyrityksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo väitöskirjat ja lopputyöt eivät lopulta kiinnosta yhtäkään yksityisen sektorin työnantajaa. Kannattaa käyttää se aika ennemmin oikeiden kontaktien ja todellisen huippuosaamisen saavuttamiseksi. Teoriakirjalla Mustanaamion vaikeasta äiti suhteesta tai tuulivoimalan perustusten rakkolevä esiintymistä kelpaa lähinnä keskiraskaaksi huussilukemiseksi kesämökille.
Julkisella tietysti palkataan hönöjäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi gradua tehneenä (yhteensä noin 210 s), en juhlinut kumpaakaan mitenkään järjestämällä mitään mihin kutsuisin ihmisiä. Toisen maisterin tittelin tultua kävimme vaimon kanssa syömässä. En oikein ymmärtä noiden juhlimista.
Tätä juuri tarkoitan, laajat kirjoitustyöt ovat akateemisille normaaleja, arkipäivää. Amkssa sitä pidetään isona saavutuksena, esitellään tuttaville, ei ymmärretä että akateemiset eivät pidä sitä suurena asiana
Niin lapsellista tuollainen yleistäminen ja jatkuva amk:n käyneiden mollaaminen. Ei kaikki amk:n käyneet toimi samalla tavalla. Mä valmistuin sairaanhoitajaksi toukokuussa enkä mä mitään juhlia pitänyt enkä esitellyt asiaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta ap sen lyttäysyrityksesi.
SUN lyttäysyrityksesi piti kirjoittamani.
Taas jatkuu provo tämän aiheen parissa, kuin amk on vessapaperia. Ihanaa, että joku jaksaa. Jotain uusia provoja kyllä kaipailisin hieman. Konalan provot ja nämä itsensä nostatukset/läskiprovot on niin nähty. Tämä oli ennen ihan kiva palsta.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi gradua tehneenä (yhteensä noin 210 s), en juhlinut kumpaakaan mitenkään järjestämällä mitään mihin kutsuisin ihmisiä. Toisen maisterin tittelin tultua kävimme vaimon kanssa syömässä. En oikein ymmärtä noiden juhlimista.
En minäkään juhlinut, mutta jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt. Se nyt todennäköisesti oli viimeinen jonkinlainen saavutus tässä elämässä, minkä verukkeella olisi voinut kutsua itselle tärkeitä ihmisiä yhteen kivoissa merkeissä. Vielä typerämmältä kun tuntuu juhlia sitä että siitä sattuu olemaan joku tasamäärä vuosia kun äitini synnytti minut.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä lapset tekee väitöskirjoja? Minäkin haluan synnyttää sellaisen lapsen. Kaivaa kirjansa esille ennen kuin aloittaa väittelemään isänsä kanssa.
Ota sitten mallia James Millistä poikansa kasvatuksessa:
"A man who, in his own practice, so vigorously acted up to the principle of losing no time, was likely to adhere to the same rule in the instruction of his pupil. I have no remembrance of the time when I began to learn Greek; I have been told that it was when I was three years old. My earliest recollection on the subject, is that of committing to memory what my father termed vocables, being lists of common Greek words, with their signification in English, which he wrote out for me on cards...
Ei sen tarvi. Sen lapsesta tulee tohtori, ap voi ratsastaa sen varjolla.