Olisitko pettynyt, jos saisit tietää odottavasi Downin syndroomaa- sairastavaa vauvaa?

Ja miten selaisen kanssa pärjää? No ihan hyvin samoin, kuin muidenkin lasten.



Ja monet heistä pärjää ihan aikuisenakin käyvät töissä jne.



Minusta on järkyttävää lukea että äidit menettäisivät järkensä jos saisivat down vauvan.. huhu... Voihan se lapsi vammautua pahemminkin synnytyksessä...



Vai onko kyse ns. suorittaja äideistä joille se miltä perhe näyttää on tärkeämpää, kuin se mikä perhe on?



Järkyttävää lukea näin sivistymättömistä ja ahdaskatseisista aikuisista..

Meillä on palvelukeskuksessa oikein viehättävä nuorinainen niin ihanan iloinen ja positiivinen siis hän on siellä töissä!!!!!!!!!

Ja nyt tiedän että ei se ole vain se ulkonäkö, vaan heillä voi olla sydänvikaa ja kaikkee muuta, mutta ihan oikeesti en olis pettynyt, mutta sitten toinen kantti on se että jos saisin cp vaimmaisen tai vaikesti vammaisen niin sitten voisinkin olla pettynyt.

kaikuu vieläkin mun päässä. Se oli niin aitoa, se tuli niin sydämestä ja yhä vieläkin se herättää ihanan lämpimät muistot. Me siis olimme piirissä ja jokainen sanoi nimensä ja mun sukunimi oli tämän yhden noin 13 vuotiaan pojan mielestä ihan super hauska. Oikeasti jotain uusia ovia aukeaa, kun tutustuu näihin ihanan vilpittömiin ihmisiin.

Mutta lapsi olisi silti meille tervetullut.

Kaikki tapaamani Down-lapset ja -aikuiset ovat olleet aivan valloittavia persoonia, ja uskoisin meidän pärjäävän hänen kanssaan vallan mainiosti. Sen sijaan olisin todella huolissani kaupan päälle tulevista sydänvioista yms, ne pelottais paljon enemmän kuin itse syndrooma.

Minulla on cp-vamma. Olen opiskellut hyvin arvosanoin, käyn töissä, urheilen, minulla on lapsia jne.

kuopuksella näkyi ultrassa hieman niskaturvotusta ja se th tai mikä lie ollutkaan sai kammo kohtauksen! se meni ihan paniikkiin ja mittas varmaan 10 kertaa uudestaan! ihme tyyppi... me oltiin miehen kanssa ihan rauhallisia. oltiin juteltu tietenkin mahdollisuudesta saada vammainen lapsi ja oltiin sinut asian kanssa.

Jos joku olisi onnellinen, silloin se nainen ei olisi normaali!

Kaikkien toiveessa on saada terve lapsi. Surisin sitä ettei lapseni saisi kokea samoja asioita kuin terveet sisaruksensa.



On normaalia että lapsi kasvaa ja kehittyy ja nousee siivilleen ja näin ei kävisi koskaan tämän down-lapsen kanssa.



En kiellä etteikö heissä ole mukavia, ihania ja suloisia mutta elämä vammaisen kanssa voisi olla ihan muuta kuin mukavaa ja aurinkoista. Ystävättäreni on omaishoitajana down sukulaiselleen ja sanon ettei se ole aina hauskaa vaikka tämä down on niin noheva että käy työkeskuksessa ja lenkkeileekin itsenäisesti.



Työkaverini sai aikoinaan down tytön ja kyllä se mullisti heidän elämänsä täydellisesti ja täytti huolella. Lapsella vakava sydänsairaus ja oli monessa leikkauksessa ja kuoli ennen kun täytti kaksikymmentä vuotta. Sydänsairaus ei ollut hänen ainoa sairautensa.



Tunnen erään down tytön äidin jolle on ollut vaikea myöntää ettei hänen lapsensa opi asioita samaan tahtiin kuin terveet. Yritti pitää väksin lasta tavallisessa koululuokassa mutta seinä tuli vastaan ja lapsi piti siirtää hänelle sopivampaan kouluun jossa on näitä vammaisia. Äiti oli vähän yli 20 v. kun sai tämän lapsen.



Jotenkin olen päässyt siihen käsitykseen että downeja pidetään ihanina aurinkoisina jne. mutta heistä osa on kaikkea muuta.



Joten en voisi iloita down lapsesta niin kuin terveestä lapsesta ja olen rehellinen. Ajan kanssa siihen varmaan sopeutuisi ja rakastaisin häntä tietty.

Sille tunteelle en voi mitään.

Viimeisessä raskaudessa pelkäsin, että saan Down-lapsen. Niskaturvotus ei ollut suuren suuri, 2,8 mm, mutta olisin silti halunnut päästä jatkotutkimuksiin. En päässyt, vaikka ikää oli 42 vuotta. Koko raskaus meni murehtiessa, kun mietin, miten pärjään Down-lapsen ja neljän terveen kanssa. Näissä terveissäkin on ollut riittävästi töitä. Olisin päätynyt aborttiin, jos olisin päässyt kromosomitutkimuksiin ja niissä olisi selvinnyt, että odotan Downia. Vielä vauvan synnyttyäkin etsin hänestä Downin piirteitä. En osannut alkuun mitenkään iloita lapsesta, kun olin niin asennoitunut, että hän on vammainen. Ihan vain tiedoksi, kun joku kuitenkin miettii, että miksi piti vielä näin vanhana lapsi tehdä: puhdas vahinko, ehkäisy petti.



Serkullani on Down-lapsi ja minusta heidän elämänsä on yhtä sairaalareissua sydänleikkauksineen ja muine murheineen. Varmaan lapsesta on iloakin, tottakai, olisi ollut meillekin, jos Down-lapsen olisin saanut, ainakin alkupettymyksen jälkeen. Tunnen myös yhden Down-lapsen, joka on kaikkea muuta kuin iloinen ja aurinkoinen. Yksilöitähän hekin ovat.

Minua ei haittaisi ollenkaan jos saisin down lapsen. Ja olen takulla normaali nainen : )) Tunnen kymmeniä downeja, kaiken tasoisia. Eivät tosiaan ole aina iloisia ja valloittavia, mutta miksi pitäisi olla? Eiväthän muutkan ihmiset ole.

pelkäisin lapsen kuolevan

Viime raskaudessa se pelko oli ja kävin paniikissa lapsivesitutkimuksessakin. Lapsi osoittautui onneksi terveeksi mutta jos olisi paljastunut downin syndrooma olisin tehnyt abortin.

Vammaisen lapsen saaminen olisi kyllä maailmanloppu minulle, ei minusta ole vammaisen äidiksi! terveissäkin lapsissa on jo ihan tarpeeksi hommaa!

ajattelisin ettei minulle voi käydä näin, miksi juuri minä, mitä minä teen, mitä pahaa olen tehnyt jne. ja luultavasti päätyisin aborttiin.

voihan se laspi vammautua synytyksessä tai vaikka autokolarissa tms..



oikeesti ..

En ole koskaan (meillä 3 lasta) mennyt niskapoimu-ultraan koska emme kuitenkaan olisi tehnyt aborttia. Ja muistakaa ettei ne tulokset ole 100 % varmoja.

kohdussa kutonut juuri selaiseksi. Mikä oikeus teillä olisi tuhota " ei niin täydellinen" Ja hänen oikeutensa elämään? Aika pelottava ajatus teillä. teistä on oikein tappaa elämä vain siksi että se ei ole teistä täydellinen? Ja sovi teidän kuvioihin.. huhu..

Siis pelottavaa tämä ajattelu malli..

(esim nro 41), että kaikkia poikkeavuuksia ei havaita seulonnoissa? Mitenkäs olisit suhtautunut, jos tutkimuksista huolimatta olisit joskus synnyttänyt/synnyttäisit vammaisen lapsen? Sehän olisi silloin vaan hyväksyttävä.