Alle 35-vuotiaiden eläkkeistä 79 % on mielenterveysperustaisia
Aika huimaa! Miten meillä on varaa tähän?
Vakuutuslääkäri Schugk listaa kolme syytä:
1.On minä, mun tunteet, oikeudet. Velvollisuudet ja pärjäämisen vaatimus tai eetos jää ehkä vähän vähemmälle.
2. Meidät on opetettu siihen, että oikeastaan mitään ei tarvitse kunnioittaa, oli se sitten poliisi tai lääkäri tai opettaja. Minä tulen ensin ja mun fiilikset on oikeus tuoda esiin ilman, että kukaan oikeastaan on oikeutettu sanomaan, että mitä on kohtuullista tässä tilanteessa tehdä tai jopa tuntea.
3. Tunteiden ylenmääräinen pöyhiminen. Jokaista asiaa pitää saada käsitellä ja vatvoa sen sijaan, että todettaisiin, että kaikenlaista ikävää sattuu ja mentäisiin eteen päin.
Schugkin mukaan yhteiskunta joutuu maksamaan kovan hinnan siitä, että voimakkaan minäkeskeinen ajattelutapa yleistyy ja yksilön oman hyvinvoinnin merkitys korostuu.
Kommentteja? Kannattaa katsoa jutussa oleva tilasto: esim. mielenterveyssyistä eläkkeen saaneita viisikymppisiä on 34 % kaikista viisikymppisistä eläkeläisistä, mutta alle 35-vuotiailla mielenterveys on syynä 80 %:illa keläkkeen saaneista. Tosin tuon ikäiset harvemmin kärsii fyysisistä vammoista, jotka passittaisivat eläkkeelle.
Onko tässä kyse vain vakuutusyhtiön lääkärin propagandasta vai todellisesta ongelmasta?
Kommentit (27)
Koska sairauksilla ja vammoilla ei Suomessa pääse eläkkeelle. Kestää noin 15-20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä on viety turvallisuuden tunne. Väitänpä että osa ihmisistä ei kestä epävarmuutta ja alkaa oireilla psyykkisesti.
Nykyisin vain raha ratkaisee, ihminen ei ole minkään arvoinen.
Vanhemmat ei osaa enää kasvattaa lapsiaan, ei mitään vastuuta mistään, ja ainahan se on yhteiskunnan vika.
Onko ne sit ennenkään osanneet? Aina jtn v*tun traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei skitsofreniakaan ole este töihin menolle. Sen kun vaan syö lääkkeet ja on terve päästänsä!
Niinkö? Kun jotkut skitsofreniaa sairastavat eivät pysty edes itsenäiseen asumiseen.
Olen täyshullu 55 vuotias, ja kukaan ei ole edes ehdottanut minulle eläkettä, vaikka on hyvinkin tiedossa, ettei kukaan uskalla palkata minua mihinkään työhön.
Miten on mahdollista, että joku "vähän tunteiden viemä" voi päästä muka eläkkeelle mielenterveysperusteisesti?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisiltä on viety turvallisuuden tunne. Väitänpä että osa ihmisistä ei kestä epävarmuutta ja alkaa oireilla psyykkisesti.
Nykyisin vain raha ratkaisee, ihminen ei ole minkään arvoinen.
Tämä.
"Schugkin mukaan yhteiskunta joutuu maksamaan kovan hinnan siitä, että voimakkaan minäkeskeinen ajattelutapa yleistyy ja yksilön oman hyvinvoinnin merkitys korostuu."
Nykyisessä yhteiskunnassa on aika paljon pahoinvointia myös niillä ulkoisesti pärjäävillä. Ei meillä olisi muuten satoja tuhansia masennuslääkityksellä. Ehkäpä sitä yhteiskuntaa tulisi kehittää ihmisläheisempään suuntaan.
Suomen tulevaisuus, puoli kansaa pöpipääeläkkeillä, kun minä en vaan voi mennä töihin. Loput työttöminä, kun työnteko vaan ei oo mun juttu. Kai se on hyvä, että tule ulkkkareita, niin jos ne tekis hommat.