Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
17.09.2025 |
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityislääkärillä voi käydä omaan laskuunsa vaikka kerran päivässä, mutta julkinen sairaanhoito ei ole mikään Leelian lepotuoli.
Juu, se on tullut selväksi. Sairastin keuhkokuumetta. Viikon välein soittelin terveysneuvontaan. Ohje oli, pullopuhallusta. Aina pullopuhallusta.
Mahto vituttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin että tarvitsen lääkäriltä juttu seuraa kenelle voin puhua kun edes ystäväni ei jaksa enää kuunnella samasta asiasta valuttamistani ja haluan ulkoistaa oman pahan mielen korjaamisen lääkärille ja haluan lääkkeitä kun haluan itse päästä helpolla enkä halua kohdata omia vastuita kun minulla on vain oikeuksia.
Auttaisiko asteikko, jonka voi itse laatia eli mitkä nyt itse mieltää omalla kohdallaan pieni - suuri murhe, jolle sitten asettaa sen senhetkinen ongelman? Eli tavallaan oma arvio, että mikä on sen asian paino suhteutettuna itse kokemiinsa vastoinkäymisiin. Tai kehittyykö tämä tavallaan itsestään, mitä pitempään elää tai elämässä tulee vastaan erilaisia tilanteita?
Vierailija kirjoitti:
Jossain maalla olisi ollut helpompi elää. Olisi voinut huutaa, lähteä yöllä kävelemään, puhua puille. Kaupungissa pitää olla hillitty. Huomioida muut. Hyshys.
Tämä on hyvä pointti. Monta kertaa tekisi mieli mennä lähimetsään yöllä huutamaan, mutta sitten saa Vauva-palstalta lukea kuinka ei enää uskalla iltaisin käydä kävelyllä, kun porukkaa riehuu ja huutaa ympäri korttelia heti pimeän tullen.
Suomen terveyden huolto on kriisissä juuri tämän takia kun naiset käy itkemässä jokaisesta pienimmästäkin mielipahasta lääkärille. Tuo tunteiden takia lääkärissä.käyminen ei ole mitään muuta kuin rajallisten resurssien tuhlaamista josta lasku pitäisi mennä täysimääräisesti tälle itkijälle eikä yhteiskunnalle. Lääkäriin mennää hakemaan apua fyysisin ongelmiin terapeutilta haetaan apua henkisiin ongelmiin ja ne pitää maksaa itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anni taitaa olla täysin väärällä alalla, suosittelen alanvaihtoa välittömästi.
Empatiakykykin puuttuu, ei sovellu psykiatriksi tai ylipäänsä lääkäriksi.Ole hyvä ja tee valitus Valviraan hänestä jos kerran tiedät hänen olevan soveltumaton ammattiinsa.
Muuten olet vain puskista huutelija joka ei vain kestä totuutta.
Voisin vaikka tehdäkin. Edes oma masennusjakso ei ole tälle Annille kehittänyt yhtään empatiakykyä, melko erikoista. Kaikki hänen ulostulonsa leimaavat psyykkissti sairastuneita, apua tarvitsevia ihmisiä, siinäpä oiva tuleva psykiatri. Mistä totuudesta muuten kuvittelet puhuvasi?
Lääkäri, tai terapeutti kun pistää vastaan, asiakaskunta suuttuu pitkin nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Saukkolalta kysyy, onko hänen vastaanotolleen tullut ihmisiä, jotka selkeästi hakevat lääkäriltä apua työelämässä koettujen tunteiden ongelmiin, on vastaus selvä.
Varmasti on, paukauttaa Saukkola.
Veikkaan, että tuohon yleisin syy on työpaikkakiusaaminen. Kiusatulle sanotaan, että lopeta tunteissa vellominen ja ongelma ratkaistu? Tiedoksi, että työpaikkakiusaaminen on laitonta ja työntekijä voi tarvita esim. lääkärinlausunnon kiusaamisen (lue väkivallan) aiheuttamista oireista/vammoista oikeudenkäyntiä varten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityislääkärillä voi käydä omaan laskuunsa vaikka kerran päivässä, mutta julkinen sairaanhoito ei ole mikään Leelian lepotuoli.
Juu, se on tullut selväksi. Sairastin keuhkokuumetta. Viikon välein soittelin terveysneuvontaan. Ohje oli, pullopuhallusta. Aina pullopuhallusta.
Mahto vituttaa!
Lopulta menin niin huonoon kuntoon, että en pysynyt enää makaamaan pitkällään. Sattui keuhkoihin niin paljon. Koitin nukkua istualtaan. Yhtenä yönä tajusin, että kuolen tähän, jos en tee mitään. Yksityislääkärille. Maksoi mitä maksoi. Maksoi 400 € keuhkokuvineen.
Sain lääkettäkin. Kolme kertaa julkisen terveysneuvonnassa sanoivat, että yskään ei ole lääkettä. En tiedä, miksi valehtelivat, ettei ole lääkettä. Sairastin kuukauden. Pahinta oli niin voimakkaat yskänpuuskat, että viimeiset 2 viiikkoa pissat tuli housuun aina yskimisen päätteeksi. En oikein voinut senkään takia lähteä pois kotoa. Tämänkin kerroin hoitajalle. Ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ei ole rahaa mennä yksityiselle. Kenen suru, ahdistus, työkyvyttömyys on vellomista? Onko läheisen/lapsen/isän/äidin yllättävän kuoleman aiheuttama romahdus vellomista?
Jos ihminen ei esim. surun takia ole työkykyinen, pakko hänen on silloin mennä lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityislääkärillä voi käydä omaan laskuunsa vaikka kerran päivässä, mutta julkinen sairaanhoito ei ole mikään Leelian lepotuoli.
Juu, se on tullut selväksi. Sairastin keuhkokuumetta. Viikon välein soittelin terveysneuvontaan. Ohje oli, pullopuhallusta. Aina pullopuhallusta.
Mahto vituttaa!
Lopulta menin niin huonoon kuntoon, että en pysynyt enää makaamaan pitkällään. Sattui keuhkoihin niin paljon. Koitin nukkua istualtaan. Yhtenä yönä tajusin, että kuolen tähän, jos en tee mitään. Yksityislääkärille. Maksoi mitä maksoi. Maksoi 400 € keuhkokuvineen.
Sain lääkettäkin. Kolme kertaa julkisen terveysneuvonnassa sanoivat, että yskään ei ole lääkettä. En tiedä, miksi valehtelivat, ettei ole lääke
Systeemi on niin, että kun et itse pysty enää kontaktoimaan terveyskeskukseen, olet riittävän sairas ja avun ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miehet eivät hakeudu lääkärin vastaanotolle vaan päästävät sen heille ahdistusta aiheuttavan henkilön päiviltä. Ehkä myös itsensä, ettei tarvi käydä psykiatrilla ja terapiassa vankilassa.
Missä noin on sanottu? Lähde?
Vai mistä tuo pakkomielteinen miesvihasi oikein kumpuaa?
Miesten tekemä raaka väkivalta on moninkertaista naisiin verrattuna. Miehet eivät tunnetusti "hae apua", vaan tekevät muunlaisia ratkaisuja kriisitilanteissa.
No ei se kyllä noin ole. Kännissä sattuu ja tapahtuu. Se on tyypillistä suomalaiselle henkirikollisuudelle.
"Henkirikosten pääosa liittyy Suomessa työelämän ulkopuolella olevien, toisilleen tuttujen miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin yksityi
Olet väärässä ja lainaamasi henkilö on oikeassa. Kännissä ei "satu ja tapahdu", vaan ihminen itse valitsee väkivallan.
On olemassa sellaisia "tunteisiin liittyviä ongelmia", jotka eivät todellakaan selviä läheisten avulla. Tässä pyritään nyt todennäköisesti säästösyistä siihen, että ketään ei auteta tai hoideta. Siitä seuraa sitten työkyvyttömyyttä, joka tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne lääkärillä... Tiedän kokemuksesta, miten iso se kynnys on kertoa jollekin, että tarvitsee apua! Jos itsellä olisi tuollainen lääkäri ollut vastassa, en olisi suutani enää avannut ja lopputulos olisi ollut jotain järkyttävää! Ja kun työelämässä olen, ainoa oikea paikka lähteä apua hakemaan oli lääkäri, joka määräsi ekana sairaslomaa burnoutiin, antoi lähetteen psykologille ja antoi "ensiapua" vastaanotollaan. Eli myötätuntoa ja kertoi, miten sairasloma pitää nyt käyttää, että toipuminen saa alkaa. Kielsi kaiken suorittamisen, käski nukkua paljon ja tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli ja joka ei kuluta voimavaroja. Aivan huipputyyppi siis siinä hetkessä!
Niin, et taida tuntea nuorten maailmaa. Siellä psyykkiset sairaudet on muodikas juttu ja oikein kilpaillaan, kuka tarvitsee eniten apua ja jutellaan jatkuvasti psyykelääkkeistä. Aikuisilla voi tilan
Sama kokemus, kaikilla on ahdistuneisuushäiriö, epävakaa persoonallisuus tai jotain ticsejä. On se raskasta olla nuori tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole rahaa mennä yksityiselle. Kenen suru, ahdistus, työkyvyttömyys on vellomista? Onko läheisen/lapsen/isän/äidin yllättävän kuoleman aiheuttama romahdus vellomista?
Yleensä on.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sellaisia "tunteisiin liittyviä ongelmia", jotka eivät todellakaan selviä läheisten avulla. Tässä pyritään nyt todennäköisesti säästösyistä siihen, että ketään ei auteta tai hoideta. Siitä seuraa sitten työkyvyttömyyttä, joka tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle.
Mielenterveyspuolelta hakemaan diagnoosia näille.
Alue: Aihe vapaa
Juu, se on tullut selväksi. Sairastin keuhkokuumetta. Viikon välein soittelin terveysneuvontaan. Ohje oli, pullopuhallusta. Aina pullopuhallusta.