Lue keskustelun säännöt.
Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
17.09.2025 |
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa sana "potilaat" on vaihdettu "naisiksi"
Ilmiannettu misogynistisenä paskana😉
Siis osui ja upposi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut erittäin runsaasti tunteissa vellovia miehiä
Keski-ikäiset pallovatsaiset miehet kuormittavat tunnekuohuillaan terveydenhoitojärjestelmää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS olisikin niin, että lääkärille valittavat ovat vain naisia, niin eikö olisi syytä pohtia, miksi naisilla on niin paha olla yhteiskunnassamme? Eikö asialle pitäisi silloin tehdä jotakin?
Ongelma on siinä että naiset juoksee teendien perässä ja tekee niin kuin muutkin ja tänä päivänä naisten keskuudessa on trendi loukkaantua ja ahdiastua ihan jokaisesta oikku asiasta mikä ei mene naisen mielen mukaan juuri niiin kuin nainen haluaa ja vaatii.
Kaikki ei ole yhteiskunnan vikaa ja yhteiskunta ei ole mitään velkaa naisille. Ei se ole yhteiskunnan vika että naiset haluaa elää pumpulissa eikä kestä mitään ilman terapian tarvetta. Kun ongelmat on naisen korvien välissä niin ei niitä kukaan muu kuin nainen itse pysty hoitamaan vaikka naiset aina haluaa ulkoistaa kaiken muille hoidettavaksi että itse ei tarvi
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ylikuormittavat terveydenhoitoa - eivät vain mielenterveyden osalta. Syynä on tyttöjen kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut erittäin runsaasti tunteissa vellovia miehiä
Oliko sinusta heille hyvää juttuseuraa?
Vaikea sanoa, jonkin aikaa sitä jaksaa kuunnella ja olla empaattinen, mutta yleensä aika pian siinä aletaan kiertää kehää ja vellojan lopputulema on aina se että kaikki on jonkun muun vika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Psykiatriassa tutkitaan ja hoidetaan mielenterveyden häiriöitä, ei tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Eiköhän ne erilaiset tunteet pidä jokaisen ihan itse käsitellä tykönään ilman palkattua kuuntelijaa. Myös ne ilon tunteet, vai tarvitaanko siihenkin joku ammatti myötänauraja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo Hippokrateen valassa sanottiin, että tärkeintä on potilaan henki ja hyvinvointi. Se, että psykiatrista potilasta lähdetään syyllistämään jostain niin epämääräisestä kuten tunteissa vellominen sen sijaan että autettaisiin on kyllä aika lailla ristiriidassa valan kanssa. Tunteiden ja niiden taustojen läpikäynti ovat psykiatrian alfa ja omega.
Toivottavasti tämä nainen valitsee toisen erikoistumisalan.
Kyse ei taida nyt olla psyykkisesti sairaista ihmisistä, vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunne-elämäänsä. Joku terapeutin tarjoama apu voisi olla parempi vaihtoehto, kuin kuluttaa psykiatrian niukkoja resursseja, jossa siis hoidetaan sairaita potilaita. Esim. lyhytterapia on tutkitusti tehokas. Mutta kyllä nämä tunteissa vellovat saavat maksaa itse terapiassa.
Ei kai psykiatrian vastaanotolle noin vain mennä "kuluttamaan resursseja". Julkisella puolella portinvartijoita riittää, hoitoa ei. Ja yksityisiin vastaanottoihin ei monilla ole varaa.
Ja kyllä kai tunteisiin liittyvät ongelmat voivat olla myös oire sairaudesta. Toinen asia on, mitä persoonallisuuspiirteilleen voi ylipäätään tehdä, jos sellaisesta on kyse.
Tämä. Ja mikä oikein on "terve ihminen, joka ei kykene käsittelemään tunne-elämäänsä", ellei juurikin psykiatrin apua tarvitseva ihminen? Toisin sanoen ei niinkään terve ihminen. Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
Sitä surraan aikansa, muttei jäädä vellomaan siihen. Vellominen liittyy narsismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
Se on vellomista kun ei edes yritä päästä siittä yli vaan vaaditaan koko ympärillä olevaa maailmaa pysähtymään ja pitämään kädestä kun on paha mieli. Kaikilta kuolee vanhemmat ja kaikilta on kuollut läheisiä se on ihan normaalia elämää. Suurin osa on päässyt siittä yli kun tietää että maailma ei siihen pysähdy ja elämä jatkaa kulkuaan.
Itsekin hautasin isovamhempani kun oli 32 vuotias ja isäni kun olin 35 vuotias. Joo oli se surullista mutta en jäänyt vellomaan suruun vaan jatkoin elämää kun tiedän että kuolema kuuluu elämään. Elämän negatiiviset asiat on vain kestettävä ilman että ne alkaa hallitsemaan elämää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
Sitä surraan aikansa, muttei jäädä vellomaan siihen. Vellominen liittyy narsismiin.
Näistä vellojistahan tuo lääkäri puhuu. Vellojat vievät hyvää aikaa todellisilta mielenterveyspotilailta, jotka saisivat hyötyä istunnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut erittäin runsaasti tunteissa vellovia miehiä
Minäkin. Entisaikaan miehet purkivat vellovat ja sekavat tunteensa vaimoihin ja lapsiin. En tiedä, miten nykyään. Lääkäriin he tosiaan eivät kuitenkaan taida usein haluta eikä puhua.
Ylen jutussa ei,ollut kyse naisista, vasn potilaista. Sukupuolta ei mainittu kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Psykiatriassa tutkitaan ja hoidetaan mielenterveyden häiriöitä, ei tunteita.
Eivätkö ne häiriöt mielestäsi esiinny tunteiden kautta? Miten ne sitten esiintyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo Hippokrateen valassa sanottiin, että tärkeintä on potilaan henki ja hyvinvointi. Se, että psykiatrista potilasta lähdetään syyllistämään jostain niin epämääräisestä kuten tunteissa vellominen sen sijaan että autettaisiin on kyllä aika lailla ristiriidassa valan kanssa. Tunteiden ja niiden taustojen läpikäynti ovat psykiatrian alfa ja omega.
Toivottavasti tämä nainen valitsee toisen erikoistumisalan.
Kyse ei taida nyt olla psyykkisesti sairaista ihmisistä, vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunne-elämäänsä. Joku terapeutin tarjoama apu voisi olla parempi vaihtoehto, kuin kuluttaa psykiatrian niukkoja resursseja, jossa siis hoidetaan sairaita potilaita. Esim. lyhytterapia on tutkitusti tehokas. Mutta kyllä nämä tunteissa vellovat saavat
Tuo lääkäri on havainnut, etteivät vellojat tarvitse mitään terapiaa. Haluavat ainoastaan ulkoistaa tunteensa muiden setvittäviksi.
Yksityislääkärillä voi käydä omaan laskuunsa vaikka kerran päivässä, mutta julkinen sairaanhoito ei ole mikään Leelian lepotuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo Hippokrateen valassa sanottiin, että tärkeintä on potilaan henki ja hyvinvointi. Se, että psykiatrista potilasta lähdetään syyllistämään jostain niin epämääräisestä kuten tunteissa vellominen sen sijaan että autettaisiin on kyllä aika lailla ristiriidassa valan kanssa. Tunteiden ja niiden taustojen läpikäynti ovat psykiatrian alfa ja omega.
Toivottavasti tämä nainen valitsee toisen erikoistumisalan.
Kyse ei taida nyt olla psyykkisesti sairaista ihmisistä, vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunne-elämäänsä. Joku terapeutin tarjoama apu voisi olla parempi vaihtoehto, kuin kuluttaa psykiatrian niukkoja resursseja, jossa siis hoidetaan sairaita potilaita. Esim. lyhytterapia on tutkitusti tehokas. Mutta kyllä nämä tunteissa vellovat saavat
No jutussahan sanotaan selvästi, että siellä on asiakkaita joilla ei ole mitään lääketieteellistä diagnoosia noihin suruihin yms. Eivät he ole sairaita siinä mielessä, että olisivat oikeutettuja psykiatriseen hoitoon. Hyvänen aika, ei ihme että systeemi on tukossa kun ajatellaan, että elämänkriisin vuoksi mulla on oikeus päästä lääkärille.
Oliko sinusta heille hyvää juttuseuraa?