Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (412)
Täällä näyttää olevan joku teini, joka kirjoittaa provosoivia vastauksia ja komentteja, tai sitten joku yksinkertaisen mustavalkoinen tyyppi, joka nauttii muiden kiusaamisesta. Empatiakyky nolla. Sellaisten takia jotkut joutuu terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut erittäin runsaasti tunteissa vellovia miehiä
Tunnekylmän naisen kanssa seurustelleena miehenä en ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
"Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla."
Jäin tuossa miettimään, että monetkaan ihmiset eivät tajua mitä tunteiden käsittely merkitsee. Ei se merkitse sitä, että pitää vellloa niissä tunteissa tuntiakaupalla ja analysoida niitä ystävän kanssa ja sitten analysoida ne uudellleen ja kun tunteet tulevat uudelleen päälle, niin taas vellomaan ja huutelemaa ystävää apuun, kun on ahdistava olo. Tunteiden käsittely on yksinkertaiseuudessaan sitä, että tunnistaa oman tunteensa, hyväksyy sen ja jatkaa eteenpäin. Jos sama tunne toistuu uudelleen samassa tilanteessa, nin voi miettiä sitten miten voisi ehkäistä tilanteen toistumista uudelleen. Sitten vaiin jatkaa eteenpäin ja ottaa pään ieltä persauksistaan pois
Eli jos mä lyön sua ja joudut sairaalaan leikkaukseen maksan vaan sakot enkä pyydä anteeksi? Niin aion tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kaiken pitää olla täydellistä niin noin käy.
Työelämässä on myös sellaisia ihmisiä, jotka hakevat herkästi saikkua kun herne menee jostain nenään. Ikävä kyllä he ovat sellaisia ihmisiä, joilla se herne pakkaa menemään usein nenään.
Useimmiten perjantaisin. Pitkä viikonloppu on aina mukava.
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan joku teini, joka kirjoittaa provosoivia vastauksia ja komentteja, tai sitten joku yksinkertaisen mustavalkoinen tyyppi, joka nauttii muiden kiusaamisesta. Empatiakyky nolla. Sellaisten takia jotkut joutuu terapiaan.
Kysymys on lääkärien ajan priorisoinneista.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ihan älytöntä jatkuvaa tunteissa vellomista ja tämä korostuu nuorten naisten ja teinityttöjen kanssa. Valtaosa on vain sairastuttanut itsensä, koska on muodikasta olla jotenkin sairas ja hankkia lääkitystä, olla hankala, pyörittää ympärillä olevia aikuisia jne.
Teen näiden kanssa töitä ja valitettavasti iso osa ei olisi sairaita, jos kotona vedettäisiin rajat ja mt-ongelmat menisi muodista pois. Sitten ne aidosti sairaat jää jalkoihin, kun draamakuningattaret kiukuttelee ja tekee elämästään vaikeaa ihan höpöhöpö-jutuilla.
Voin sanoa, että näitä kiukuttelijoita löytyy ihan kolmekymppisistä miehistäkin. Elävät jossain fantasiassa, kun reaalimaailma ei nappaa. Aina on naama nurinpäin ja vanhemmilta lypsetään taloudellista tukea kaikin tavoin. Sitten ravataan luulosairaana ties minkä vaivan takia lääkärissä, labroissa, kiropraktikolla, terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
En tiedä. Itse en siinä vellonut, surin vain.
Mutta muistan, kun olin parikymppinen, itkin kadonnutta lemmikkiäni useampana päivänä. Ja vielä kolmekymppisenäkin itkin, kun lemmikkini kuoli. Mutta mielestäni en vellonut.
Vellominen tarkoittaa sitä, että alkaa nauttimaan siitä suremisesta.
Kappas vaan, täysin sairaista kommenteista täyttyy tämäkin ketju. Suuri osa ihmisistä selvästikään ei voi hyvin eikä osaa itse käsitellä tunteitaan, vaan purkaa ne ilkeytenä, halveksuntana, pahansuopuutena ja jopa väkivaltafantasioina netissä muita kohtaan. Eipä ihmekään, että myös työpaikoilla voidaan pahoin.
Uskallan väittää, että enemmistö ihmisistä ei osaa käsitellä tunteitaan eikä pärjää oman aggressionsa kanssa, kun katsoo esim tällä palstalla ja ympäri somessa tapahtuvaa kommentointia.
Lääkäri Annin ongelman juurisyy taitaa kuitenkin olla se, etteivät ihmiset tiedä, mitä psykiatri työkseen tekee ja mitkä ongelmat ovat sellaisia, joita psykiatri hoitaa. Psykiatrihan on siis lääkäri, ei psykologi, tai tunnetaitojen valmentaja. Psykiatrin työkalupakissa tuskin on muuta kuin niitä lääkkeitä ja ongelmien medikalisaatiota.
Uskallan kuitenkin väittää, että ne ihmiset, jotka ovat häneltä apua hakeneet ovat kokeneet, etteivät itse pärjää niiden asioiden kanssa, joihin ovat apua hakeneet. On helppoa sanoa "älä vello tunteissa", mutta vellomiseksi se menee juuri silloin, kun tunteita ei osaa käsitellä.
Olen sitä mieltä itse, että tässä maassa tarvittaisiin paljon enemmän ns. matalan kynnyksen apua ihmisille, eli nimenomaan näiden tunnetaitojen, itsehillinnän, itsensä hallinnan, konfliktien ratkaisun ja muiden ongelmien käsittelyyn tähtäävää valmennusta. Kaikki ei valitettavasti saa näitä lapsuudenkodista, joka on voinut olla hyvinkin epäterve ja kaoottinen. Kun ne tiedot ja taidot jäävät puuttumaan, niin elämä on vaikeaa. Kun sanot tämmöiselle ihmiselle "käsittele tunteesi", niin ei se tiedä, mitä tuo lause tarkoittaa. Ehkä se tarkoittaa baari reissua, tai ahmimiskohtausta?
Vastoinkäymisiä on ollut koko elämä, en ole hakenut apua enkä vellonut. Yksi pikku juttu katkaisi kamelin selän ja yritettiin ohjata lääkäriin. En mennyt, olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ihan älytöntä jatkuvaa tunteissa vellomista ja tämä korostuu nuorten naisten ja teinityttöjen kanssa. Valtaosa on vain sairastuttanut itsensä, koska on muodikasta olla jotenkin sairas ja hankkia lääkitystä, olla hankala, pyörittää ympärillä olevia aikuisia jne.
Teen näiden kanssa töitä ja valitettavasti iso osa ei olisi sairaita, jos kotona vedettäisiin rajat ja mt-ongelmat menisi muodista pois. Sitten ne aidosti sairaat jää jalkoihin, kun draamakuningattaret kiukuttelee ja tekee elämästään vaikeaa ihan höpöhöpö-jutuilla.
Ei nuorten paha olo ole mitään höpöhöpöä vaan vakava ongelma. Itse kärsin nuorena vakavasta masennuksesta. Koulut jäi kesken ja toipuessa meni vuosia, pitkään vaan makasin lanaantuneena pystymättä tekemään mitään. Apua en hakenut eikä perheeni osannut hakea sitä minulle. Luultavasti olisin
Mikä siinä on että maassa missä elintaso on korkea ja palvelut keskimäärin toimivat hyvin on kaikesta huolimatta nuorilla vaikeuksia jaksaa elää ihan tavallista nuorten elämää. Mistä kumpuaa ahdistus josta kärsivät kymmenet ellei sadat tuhannet nuoret ja miten se korjataan.
Jos joku ahdistuu siitä että ei ole vara ostaa uusimpia vaatteita tai ei päässyt opiskelemaan suosikkialaansa niin jotain on mennyt väärin kasvatuksessa. Kenenkään ei pitäisi myöskään sairastua masennukseen siksi että joku on sanonut ikävästi.
Vähän tuntuu siltä että nykynuoriso on kasvatettu pumpulissa ja annettu ymmärtää että mitä tahansa voi saavuttaa kun oikein haluaa mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Lasten pitäisi oppia että elämään kuuluvat myös pettymykset eikä ainainen menestys.
Aikaisemmin suomalaisilla sanottiin olevan sisua tai resilienssiä mutta se aika taitaa olla mennyt. Nykyään on vain valtavasti heikkoja ihmisiä joista ei ole mihinkään ja valtion pitäisi järjestää kaikki jotta tunteidensa kanssa vellovat voivat makoilla kotona ja käydä välillä hakemassa myötätuntoa lääkäreiltä ja hoitajilta. Olisiko halvempaa lahjoittaa masentuneille koira niin nuorten aika menisi vähän muuhun ikävien asioiden miettimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kaiken pitää olla täydellistä niin noin käy.
Työelämässä on myös sellaisia ihmisiä, jotka hakevat herkästi saikkua kun herne menee jostain nenään. Ikävä kyllä he ovat sellaisia ihmisiä, joilla se herne pakkaa menemään usein nenään.Useimmiten perjantaisin. Pitkä viikonloppu on aina mukava.
Mielestäni päivänkin sairaslomaan pitäisi toimittaa lääkärintodistus.
Lääketieteen sijaan masennukseen, ahdistukseen yms. apua haetaan yhä useammin päihteistä, koska muuta apua ei ole tarjolla. Huumeetko on parempi vaihtoehto kuin esim. keskusteluapu/terapia?
Niin, täälläkin oli kesällä keskustelu resilienssistä. Moni oli sitä mieltä, että kynnen katkeaminen saa ihan vapaasti olla jollekin yhtä vaikea kokemus, kuin vaikkapa orvoksi jääminen lapsena. Eli ihmisen henkilökohtainen kokemus ja tunnereaktio on tärkeämpää kuin yleismaailmallinen mittakaava tai kokemuksen yleisyys. We are doomed.
Siis selittäkää : miksi täällä vallitsee Pärjää tai kuole asenne? ihmisiä on verrattu täällä jopa saaliseläimeen ettei sekään jää surkuttelemaan kun peto sitä joskus jahtasi. Ihmiset eivät elä luonnossa kukaan ei sua jahtaa kirveellä. Ihmisiä kehotetaan itsemurhaan kun ovat heikkoja! Ei kai ihminen oikeasti ole näin raaka eläin. Jos tämmöinen asenme olisi oikeassa elämässä kuolema olisi arkipäivää.
Vastuuton juttu, nuori, joka tarvitsee apua, ei lääkäriin uskalla mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
En tiedä. Itse en siinä vellonut, surin vain.
Mutta muistan, kun olin parikymppinen, itkin kadonnutta lemmikkiäni useampana päivänä. Ja vielä kolmekymppisenäkin itkin, kun lemmikkini kuoli. Mutta mielestäni en vellonut.
Vellominen tarkoittaa sitä, että alkaa nauttimaan siitä suremisesta.
Ja lisättäköön vielä, että itsellänikin on riittänyt suremista (muttei vellomista): molemmat vanhempani ja veljeni on kuollut.
Elikkäs lisää rahoitusta vellojien hoivaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä elämää niin päättää päivänsä vaikka kävelemällä junan alle. As simple as that. Päästään ainakin eroon sote sektoria kuormittavasta heikosta aineksesta.
Onko sinulla lapsia, vaimoa /aviomiestä sano tämä heille koko perheellesi että aiot kävellä junan alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut pitkään masentunut. Asun psskaläävässä ja mietin tapoja päästää itseni päiviltä. Ei ees kiinnosta syyä mitään, oon laihtunut jotain 10 kg. Viime yönä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja soittaa jonnelkin. Luojan kiitos siellä ei vastattu vielä. Nyt sitte tämä uutinen lävähti naamaani. Joo kiitos vaan. Parempi lähttä ostamaan köyttä. Heippa vaan yhteiskunnslle.
Vaihdevuosien saa helpotuksen KORVAUSHOIDOILLA NIIN MIES KUIN NAINEN . Myös kilpirauhanen pitää tutkia ja muu. Diapetes esiaste antaa oireita. Väsymys on yksi. Etsi oikea lääkäri ja gynegologi.
Juuri näin! Minulta löytyi esidiabetes ja monen vuoden virtsatietulehduskierre loppui kuin seinään kun gyne määräsi riittävän tehokasta korvaushoitoa. Parempi näin ja huomaan energiatasojeni nousseen huomattavasti aikaisempaan elämään verrattuna. Olin hullu kun uskoin liikaa korvaushoitopelotteluja.
Masennus on eri juttu.