Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
17.09.2025 |
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (412)
Yksityislääkärillä voi käydä omaan laskuunsa vaikka kerran päivässä, mutta julkinen sairaanhoito ei ole mikään Leelian lepotuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo Hippokrateen valassa sanottiin, että tärkeintä on potilaan henki ja hyvinvointi. Se, että psykiatrista potilasta lähdetään syyllistämään jostain niin epämääräisestä kuten tunteissa vellominen sen sijaan että autettaisiin on kyllä aika lailla ristiriidassa valan kanssa. Tunteiden ja niiden taustojen läpikäynti ovat psykiatrian alfa ja omega.
Toivottavasti tämä nainen valitsee toisen erikoistumisalan.
Kyse ei taida nyt olla psyykkisesti sairaista ihmisistä, vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunne-elämäänsä. Joku terapeutin tarjoama apu voisi olla parempi vaihtoehto, kuin kuluttaa psykiatrian niukkoja resursseja, jossa siis hoidetaan sairaita potilaita. Esim. lyhytterapia on tutkitusti tehokas. Mutta kyllä nämä tunteissa vellovat saavat
No jutussahan sanotaan selvästi, että siellä on asiakkaita joilla ei ole mitään lääketieteellistä diagnoosia noihin suruihin yms. Eivät he ole sairaita siinä mielessä, että olisivat oikeutettuja psykiatriseen hoitoon. Hyvänen aika, ei ihme että systeemi on tukossa kun ajatellaan, että elämänkriisin vuoksi mulla on oikeus päästä lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Psykiatriassa tutkitaan ja hoidetaan mielenterveyden häiriöitä, ei tunteita.
Eivätkö ne häiriöt mielestäsi esiinny tunteiden kautta? Miten ne sitten esiintyvät?
Tällaisia esiintyy. Niitä vaan tsekkaamaan mitä pitävät sisällään!
Yleisiä mielenterveyshäiriöitä ovat mielialahäiriöt (kuten masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriöt (kuten fobiat ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö), psykoottiset häiriöt (kuten skitsofrenia), persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt (kuten anoreksia) sekä riippuvuudet (kuten päihdehäiriöt). Terveyskirjaston ja THL:n mukaan näihin voidaan luokitella myös esimerkiksi traumaan liittyvä stressihäiriö (PTSD) ja dissosiaatiohäiriöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
Sitä surraan aikansa, muttei jäädä vellomaan siihen. Vellominen liittyy narsismiin.
Heh, vai niin. Oletkin siis vain pelkkä trolli. Hyvin sinä vedit, hetken.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
En tiedä. Itse en siinä vellonut, surin vain.
Mutta muistan, kun olin parikymppinen, itkin kadonnutta lemmikkiäni useampana päivänä. Ja vielä kolmekymppisenäkin itkin, kun lemmikkini kuoli. Mutta mielestäni en vellonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
En tiedä. Itse en siinä vellonut, surin vain.
Mutta muistan, kun olin parikymppinen, itkin kadonnutta lemmikkiäni useampana päivänä. Ja vielä kolmekymppisenäkin itkin, kun lemmikkini kuoli. Mutta mielestäni en vellonut.
Vellojat haluavat lääkärin apua em. tilanteissa kun eivät itse pärjää...
No kaikilla ei ole perhettä tai ystäviä ja aika yksinään ei paranna mitään. Miksi työpaikkakiusatun pitäisi kärsiä hiljaa yksin? Itse olen kyllästynyt näihin ylimielisiin k-päihin, jotka päättävät mikä toisen elämässä on tärkeää ja mikä ei. Varmasti elämä on sellaiselle helppoa, joka automaattisesti kuvittelee, että kaikilla olisi ystäviä tai perhe, kun ei edes lääkärin koulutuksella osaa katsoa omaa napaa pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä on tunteissa vellominen? Jos vaikka isä on kuollut, miten sen jälkeen tunteissa vellotaan verraten siihen että surraan?
"Vellomiseksi" menee, kun ei tule kuulluksi tunteineen. Silloin kannattaa etsiä ihmisiä, jotka kykenevät kohtaamaan surevankin. Niin sitä alkaa päästä eteenpäinkin. Tosin surra voi vaikka loppuelämänsä, jos surua riittää. Tunteista ahdistujille ei tarvitse "velloa", ajan ja energian tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä psykiatriaan ekrioistuva lääkäri nyt erikoistumassa ihan oikeallaealalle? Kai psykiatrin pitää jaksaa kuunnella ihmisten murheita?
Priorisointikysymys. Asenne että kaikkien pitäisi mennä terapiaan ei ole kestävä. Sitä puhuvat ne joilla pysyvästi epävakaa tunnessääntely.
Käsittääkseni ainakin psykologit ja psykiatrit joutuvat käymään jonkinlaisessa terapiassa ihan voidakseen toimia ammatissaan.
Monet heistä ovat enemmän sekaisin kuin potilaansa.
Nykyään kaikki ongelmat lääketieteellistetään. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Se kuuluu asiaan. Elämän kolhut opettaa ja ihmisestä tulee vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kaikilla ei ole perhettä tai ystäviä ja aika yksinään ei paranna mitään. Miksi työpaikkakiusatun pitäisi kärsiä hiljaa yksin? Itse olen kyllästynyt näihin ylimielisiin k-päihin, jotka päättävät mikä toisen elämässä on tärkeää ja mikä ei. Varmasti elämä on sellaiselle helppoa, joka automaattisesti kuvittelee, että kaikilla olisi ystäviä tai perhe, kun ei edes lääkärin koulutuksella osaa katsoa omaa napaa pidemmälle.
Kuten joku ehdotti: Menet yksityiselle vellomaan koko rahan edestä ja jätät ajan jollekin mielenterveyspotilaalle, joka aidosti saa apua tuosta. Eikö työterveyshuolto muuten autakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Psykiatriassa tutkitaan ja hoidetaan mielenterveyden häiriöitä, ei tunteita.
Eivätkö ne häiriöt mielestäsi esiinny tunteiden kautta? Miten ne sitten esiintyvät?
Tällaisia esiintyy. Niitä vaan tsekkaamaan mitä pitävät sisällään!
Yleisiä mielenterveyshäiriöitä ovat mielialahäiriöt (kuten masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriöt (kuten fobiat ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö), psykoottiset häiriöt (kuten skitsofrenia), persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt (kuten anoreksia) sekä riippuvuudet (kuten päihdehäiriöt). Terveyskirjaston ja THL:n mukaan näihin voidaan luokitella myös esimerkiksi tr
Aika moneen noista kuuluu olennaisena osana "vellominen" vaikka ihminen ei tahallaan haluaisi velloa. Kas kun mitään ongelmaa ei edes olisi jos sen voisi vaan ajatella pois ilman apua. En ymmärrä miten tällaisia puheenvuoroja YLE:kin päästää nyt joka toinen päivä kritiikittä julki. Ihmiset alkaa vaan syyttää mielenterveysongelmaisia että itse aiheuttavat ongelmansa vellonnallaan, kun tällaiselle annetaan siunaus ja haastatellaan vain tällaisen kannan kertovia asiantuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla lapsen kanssa ei puhunut yksikään aikuinen, vaikka toinen vanhemmista kuoli. Siihenkö halutaan takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Jos naisten lääkärikäynnit laskisivat miesten tasolle suuri joukko lääkäreitä jäisi työttömäksi.
Olikos se edelleen niin, että miehet ovat yliedustettuna ennenaikaisissa kuolemissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatria taitaa olla tiede, joka ei tunnista tunteita? Tai tunnemaailmoja.
Psykiatriassa tutkitaan ja hoidetaan mielenterveyden häiriöitä, ei tunteita.
Eivätkö ne häiriöt mielestäsi esiinny tunteiden kautta? Miten ne sitten esiintyvät?
Tällaisia esiintyy. Niitä vaan tsekkaamaan mitä pitävät sisällään!
Yleisiä mielenterveyshäiriöitä ovat mielialahäiriöt (kuten masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriöt (kuten fobiat ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö), psykoottiset häiriöt (kuten skitsofrenia), persoonallisuushäiriöt, syömishäiriöt (kuten anoreksia) sekä riippuvuudet (kuten päihdehäiriöt). Terveyskirjaston ja THL:n mu
Sitä on hankittava diagnoosi, joka ei ole vellominen. Oikea sairaus siis, joka vellominen ei ole. Vellojat ovat niitä monen tuntemia energiasyöppöjä, jotka eivät koskaan kuuntele muiden murheita. Ystäväpiirin kyllästyttyä heihin menevät lääkärin vastaanotolle vellomaan.
Niinpä. Jos olisin saanut olla hullu rauhassa, niin en olisi tullut oikeasti hulluksi. Sydänsurut vei mielenterveyden lopullisesti nuorempana.
Jos nyt ajatellaan näitä useimpien ihmisten elämään sattuvia menetyksiä eli kun omat vanhemmat ja muut lähisukulaiset kuolevat, niin kyllä ne ovat enemmän tai vähemmän normaalielämästä poikkeavia tapahtumia. Kyllä lyhyt sairasloma on siinä tilanteessa paikallaan, todella ala-arvoista puhua tunteissa vellomisesta ja että työ on parasta lääkettä, eli että ei ole muka yhdenkään sairaslomapäivän tai rauhoittavan lääkkeen tarvetta. Nopeammin siinä pääsee jaloilleen, kun saa hetken olla rauhassa. Työpaikalla kun ei voi omia tunteitaan kovin paljon näyttää, vaan oletetaan, että töitä tehdään terveenä ja tasapainoisena. Toisaalta sairasloman käyttö työpaikan ongelmien pakoiluna ilman ongelmien selvittämistä ja kohtaamista on vähän ongelmallista. Mutta pahaa kiusaamista ei kyllä oikein psyyke kestä, ja sitäkin kyllä toisinaan esiintyy. Sitä kai haetaan, että väliaikaiset ja tilapäiset ongelmat osattaisiin ottaa niin, että niitä tulee ja menee ja siinähän se sietokyky pikkuhiljaa kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisten lääkärikäynnit laskisivat miesten tasolle suuri joukko lääkäreitä jäisi työttömäksi.
Olikos se edelleen niin, että miehet ovat yliedustettuna ennenaikaisissa kuolemissa?
Juuri niin. Poissa kuluttamasta resursseja, jotka hyvin kelpaavat pitkäikäisille naisille.
Jossain maalla olisi ollut helpompi elää. Olisi voinut huutaa, lähteä yöllä kävelemään, puhua puille. Kaupungissa pitää olla hillitty. Huomioida muut. Hyshys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo Hippokrateen valassa sanottiin, että tärkeintä on potilaan henki ja hyvinvointi. Se, että psykiatrista potilasta lähdetään syyllistämään jostain niin epämääräisestä kuten tunteissa vellominen sen sijaan että autettaisiin on kyllä aika lailla ristiriidassa valan kanssa. Tunteiden ja niiden taustojen läpikäynti ovat psykiatrian alfa ja omega.
Toivottavasti tämä nainen valitsee toisen erikoistumisalan.
Kyse ei taida nyt olla psyykkisesti sairaista ihmisistä, vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät kykene käsittelemään tunne-elämäänsä. Joku terapeutin tarjoama apu voisi olla parempi vaihtoehto, kuin kuluttaa psykiatrian niukkoja resursseja, jossa siis hoidetaan sairaita potilaita. Esim. lyhytterapia on tutkitusti te
Ei siihen tarvi edes lääkärin koulutusta että tuon näkee kun sen näkeee aivan kaikki jotka ei vello tunteissa
Alue: Aihe vapaa
Tuo lääkäri on havainnut, etteivät vellojat tarvitse mitään terapiaa. Haluavat ainoastaan ulkoistaa tunteensa muiden setvittäviksi.