Onko täällä ketään , joka ei ole imettänyt ollenkaan

jotka eivät halua imettää.

jotakin Susanna Sievistä samanhenkisenä ihmisenä, vaikka julkkis onkin.



Käsittämättömän alkeellinen kommenttisi.

ole missään.

Juttele vaikka tuntemiesi äitien kanssa asiasta ja anna itsellesi mahdollisuus ajatella hommaa muiltakin kanteilta.

nännini ovat liian pienet ja nänni on todella sisäänpäin kääntynyt. Eli ei nöpötä vaikka kuinka sitä stimuloisi. Rintakumia ei auttanut mitään.



Korvikkeet sain laitokselta tai itseasiassa sain vauvalleni toisen äitin rintamaitoa alussa n. 3viikon ajan. Maidon sain siis sairaalasta.

En ole kyllä yhtään kuvottava vaan ja hyvin empaattinen ja mukava ihminen tietääkseni . Ja mikä tärkeintä hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja sen, että jotkut tekevät eri valintoja kuin minä.

Oikeasti toivon, että nämä niin kärkkäästi muita arvostelevat oppisivat sydämen sivistystä ja näin saisivat iloa elämäänsä. Imetys ei tee kenestäkään myöskään hyvää taikka huonoa äitiä.

ja kauhulla aina keksin tekosyitä, kun kätilöt tulivat tarjoamaan lasta rinnalle. Sektiolla syntynyt iso jätkä sai heti alusta alkaen korviketta hörppykupista ja pian pullosta, joikin vajaan viikon iässä jo desin kerrallaan... Minun oli tosi vaikea sanoa ääneen, etten halua imettää, kunnes yksi vanhempi kätilö otti asian puheeksi, kun olimme kahden, jolloin sain itkun seasta sanottua etten pysty enkä halua edes yrittää, ettei se tunnu omalta ja että se ahdistaa todella paljon. Sain estot silloin, tosin maitoa ei ollut noussut lainkaan siihen mennessäkään. Estot kannattaisi saada jo salissa, muuten, minulta maidonnousu taisi tyrehtyä nesteenpoistolääkitykseen raskausmyrkytyksen vuoksi. Oman pienen tuttipullonhan voi tietysti ottaa sairaalaan - jotaki peptidituttelia poika ainakin sieltä tosiaan sai.



Kenenkään asia siellä ei ole kääntää päätäsi, jos et halua sitten siinä vaiheessa ammattilaisen kanssa keskustella imetyksestä vielä kertaalleen. Ja kaikille taaperoimettäjille sun muille täällä - jokainen olkoon äiti tyylillään.

Itse imetin esikoistani synnytyssairaalassa ja kotonakin n. kuukauden, joten ihan käytännön kokemusta mulla ei aiheesta synnäriltä ole. Olen kuitenkin kohtapuoliin menossa synnyttämään toista lastani ja kokeilen imettämistä, mutta jos on vähänkin samansuuntaisia merkkejä kuin esikoisen kanssa, en aio sitä jatkaa. En edes synnärillä. Aion ottaa mukaani korviketta ja pari pulloa, ihan oman mielenrauhani vuoksi. Jos imetys ja muu sujuu, hyvä niin. Jos ei, niin eipähän tarvitse anella keneltäkään mitään. Uudelleensynnyttäjähän on Suomessa niin " onnellisessa" asemassa, että sairaalsta kotiutetaan mahdollisesti jo päivä synnytyksen jälkeen...



Se, miksi et imetä, ei kuulu kenellekään. Omia syitäni en häpeile, mutta en myöskään niitä nyt tässä kerro. Sen verran voin kuitenkin sinua rohkaista, että oma lapseni on mitä ihastuttavin tapaus ja täysin terve. Ikää on pari vuotta ja muutamaa nuhakuumetta lukuunottamatta hän ollut täysin terve. Mitään psyykkisiä ongelmia ei todellakaan ole, jos uhmaa ja minä-itse-vaihetta ei niihin lasketa :)



Aikanaan kerron lapselle avoimesti, miksi en häntä sen pidempään imettänyt. Toivon, että hän ymmärtää ratkaisuni, mutta pakottaa en häntä siihenkään aio. Itse olen valintani tehnyt ja loppupeleissä se on ollut lapseni hyvinvoinnin ja vuorovaikutuksemme parantamisen hyväksi tehty ratkaisu, jota ei voi myöhemmin enää jossitella.



Itse olen ratkaisuni kanssa täysin sinut ja aion synnärillä kertoa myös syistä. Jos ymmärrystä ei heru, en siitä sen kummemmin loukkaannu. Minun itsetuntoni kestää hyvin arvosteluni, joskaan en ymmärrä, miten se ketään hyödyttää. Lastani kaikkein vähiten.

Mä imetin 6 viikkoa. Jos nyt synnyttäisin, en imettäisi päivääkään. No, ehkä pari päivää voisin kokeilla, mut siinä se.



Mä vihasin imettämistä, mutta rakastan lastani.

Kiitos ,että kaltaisiasi ymmärtäväisiä ihmisiä löytyy. Ymmärrän hyvin tunteesi. Minulla on jo nyt kauhunsekainen kammo imetystä kohtaan, enkä todellakaan halua(pysty) edes yrittää.

Ehkäpä minäkin uskallan sen estolääkityksen pyytää...



ap

onko imettämättömyydestä ollut jotain haittaa hänen teveydelleen. Tai tuskin nyt haittaa on, mutta esimerkiksi alttius diabetekseen sairastumiseen on ilmeisesti suurempi pulloruokituilla lapsilla. Myös allergioiden kehittymiseen imetyksen on väitetty vaikuttavan ehkäisevästi.



Suurimmaksi puutteeksi katsoisin kuitenkin imetyksen lapsen ja äidin välistä suhdetta vahvistavan vaikutuksen.



Mutta kukin tavallaan.

Palautitte uskoni av palstaan! Tiedän, ettei minun tarvitse kenellekään selitellä, mutta pelkään, että painostus on kovaa.

Hyvä tietää etten ole ainoa.

Ja hyvä äiti olen lapselleni aivan varmasti :)

ap

Joku mainitsi että äidin ja lapsen välinen suhde kärsisi imettämättömyydestä. Noh enpä tiedä, mutta ainakaan isän ja lapsen välinen suhde ei kärsi, koska kumpikin vanhempi voi ruokkia lasta tasapuolisesti. Useinhan isä jää ulkopuolelle aivan pikkuvauvaaikana, valitettavasti.

ja silti tiedän ettei se ole mun juttu ;)

kyseessä kuollut lapsi. Olisinpa tiennyt ettei maito niin vaan irronnutkaan, eikä imetys sujunut, se vei yöunet ja ahdisti. Aina olen kokeillut viikon ja kaksi mutta lapseni ovat silti pulloruokittuja ja niitä lapsia on kuusi. Vanhin jo teini-ikäinen...ei sairauksia..lämmin vuorovaikutussuhde....erittäin lahjakkaita, taitavia ja urheilullisia... Olen kiitollinen. Voimia sinulle täällä imetysfanaattisessa seurassa:)

Varmasti kannattaa vielä jutella asiantuntijan kanssa siitä pelosta ja inhosta imettää. Mutta jos jokatapauksessa päädyt pulloruokintaan niin se on sinun ratkaisusi ja hyvä sellainen!



Itse olen vauvojani imettänyt, mutta en ottanut asiasta mitään stressiä. Jos imetys ei olisi onnistunut syystä tai toisesta niin se ei olisi minua millään tavalla hetkauttanut. Tärkeimpiä ovat vuorovaikutus ja rakastavat hetket lapsen kanssa. Voithan sinä pulloruokittavaa vauvaa pitää ihan samanlailla ihoa vasten kun syötät tätä. Ja samanlailla katsoa silmiin ruokailun aikana. Ei vauvasi jää mistään läheisyydestä paitsi.



Täällä aina kaikki tosi " ammattilaiset" väittää, että jos et imetä lastasi niin se pilaa kiintymys suhteenne. Ihan pötypuhetta! Kyllä se kaikenlainen muu sylittely ja lapsen rakastaminen luo sen suhteen äidin ja vauvan välille..ei imetys. Sitäpaitsi allergialehdessä julkaistiin tukimus jossa todettiin imetyksen altistavan vauvan samoille allergioille äidin kanssa! Tuo allergioilta ehkäisevä imetys on siis vanhaa tietoa!



Itseasiassa olen itse elävä esimerkki siitä. Äitini ei imettänyt minua laisinkaan ollessani vauva (sain tämän tietää vasta ihan vähän aikaa sitten) ja minulla on äärettömän läheiset välit äitini kanssa vielä aikuis iälläkin. Myös lapsena koen että suhteeni äitiini on ollut huomattavasti läheisempi kuin muilla ystävilläni ja tuttavillani omiin äiteihinsä. Äitini on kyllä halaillut sa pussaillut minut aina kuoliaaksi. Läheisyyttä on näytetty ja sylissä pidetty. En myöskään ole allerginen millekkään, en sairasta diapeetesta, enkä oikeastaan sairasta muutenkaan yhtään mitään koskaan En edes muista koska olen flunssassa viimeksi ollut. Eli tosi terve olen koko elämäni ollut. Paljon terveempi kuin täysimetetty veljeni, joka ei kestä äitiäni ja jolla on hieman tunnevammaa, jolla on monta allergiaa (siitepöly, maito, pähkinät, kiiwi) ja joka oli juuri tutkimuksissa diapeetes epäilyistä (tuloksia ei ole vielä saatu)

Että näin.



Pointtini on se, että imettäminen on hyvä ja ihana asia, mutta ei mikään välttämätön. vauvan ja lapsen hoidossa onneksi on paljon muita asioita jotka määräävät lapsen elämän ja terveyden hyvinvoinnin. Imetys on vain murto-osa sitä!



Tsemppiä!

Kuulkaas se sylissäpito, helliminen, lähellä olo lähentää vauvan ja äidin/isän suhdetta, EI SE ETTÄ VAUVALLA ON TISSI SUUSSA! Samanlailla se vauva on lähellä sydäntä ja aivan kiinni äidissä tai ISÄSSÄ kun sitä pullolla ruokitaan. Eikö teille ole tärkeää myös isän ja vauvan läheinen suhde? Meillä ruokittiin pullosta ihan alusta asti, mutta omaa maitoani jota siis lypsin! Näin lapseni ovat hyvin kiintyneitä minuun kuin myös mieheeni eli lasten isään.

Sitten joudutkin hakemaan kallista litkua apteekista. Eläköön tissimaito :)

Eli pulloruokinta oli lapsen ja äidin mielenterveydelle paras vaihtoehto tilanteessa, jossa maitoa eiäidillä tullut tarpeeksi yrityksistä huolimatta. Läheisyyttä lapsi saa sylissä, oli tissi suussa tai ei. Oma lapseni vihasi imetystä, kun tissistä ei koskaan mitään maitoa tullut niin paljon, että imetystuokiot olivat hänelle yhtä huutoa ja kidutusta. Voi kuinka onnelliseksi hän muuttui kun siirryttiin pulloon ja äiti-lapsisuhdekin läheni huomattavasti. Jos äidille imetys on syystä tai toisesta kidutusta, ei se ole lapsellekaan hyväksi. Psyykkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, mitä ainetta mahaan menee, korviketta vai rintamaitoa. Eipä niissä isoa eroa ole.

kirjoitti " Psyykkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin se, mitä ainetta mahaan menee, korviketta vai rintamaitoa. Eipä niissä isoa eroa ole."



Näin asia ei aivan ole. Ero on huikea ja rintamaidon voitoksi. Kullekin lajille oman lajinsa maito. Ihmislapsi ei ole vasikka!