Nimen valitseminen lapselle. Miten paljon nimi vaikuttaa siihen miten lapsi pärjää elämässä? Onko "parempia" ja "huonompia" nimiä? 🤔🤔🤔🤔
Oletteko huomanneet, että jotku tietyn nimiset pärjäävät elämässä (tai työelämässä) paremmin kuin muunnimiset?
Kommentit (150)
Saiidia en antaisi lapselleni, on niin eri kulttuurin nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jasmine ja Jemina ja muut Janicat ja J-alkuiset naisen nimet ovat harvemmin lääkäreitä.
Vokaali-alkuisissa taas on usein lääkäreitä ja muuten pitkälle päässeitä. Elina, Aino, Oona, Iina, Ulla, ......
Ja tämä johtuu mielestäsi nimenomaan tuosta ristimänimestä? Et keksi mitään muita tekijöitä?
Sitähän aapee täSä kysyy. Ei muita tekijöitä.
Kuten joku jo mainitsikin, asiaa on tutkittu Yhdysvalloissa. Sisaruksilla, joista toisella on niin sanottu tavallinen nimi, vaikka Mary tai Anne tai Hannah, ja toisella erikoinen, pramea, konstikkaasti kirjoitettu nimi, on koulumenestys parempaa sillä tavallisen nimen saaneella. Kotiolojen voisi olettaa olevan samat, koska kokosisaruksista on kysymys. Eli nimi tosiaankin vaikuttaa opettajien asenteisiin ja ehkä kaveriporukan muodostumiseen. Tämä siis suurissa tilasto-otoksissa.
Mikrotasolla kyse on paljolti sattumistakin. Mutta omat yksilötason kokemukseni kertovat, että sen tavallisen nimen saaneen esikoisen kaveriporukka koostuu tavallisen nimisestä kavereista, ja erikoisemman nimen saaneen kuopuksen kavereilla on myös erikoisemmat nimet. Ja täytyy sanoa, että toisen porukan puolesta täytyy olla enemmän huolissaan.
Omasta mielestäni varmalla pääsee kun ottaa suomalaisen, neutraalin nimen, josta käy ilmi sukupuoli. Toki näissäkin on sitten skaalaa, esim. Ramit on aina autonrassaajia.
Esimerkiksi Maija olisi mielestäni kaunis ja virkistäväkin nimi koska Maija -nimeä on annettu v. 2020-2025 vain 850 kpl. Ja itselleni ei tule tästä mieleen ketään ysikymppistä Maija -mummoa, koska luokallani oli yksi Maija ja hän on nyt päälle 40v.
Suositut nimet kantavat sellaista taakkaa, että aina ensin on joku sen niminen, josta on tullut julkkis. Ja nykyjulkkis on aina joku some-BB-influensseri- ja näissä on usein valitettavasti jokin negatiivinen vire, johtuen käytöksestä ja tekemisistä. Ja sitten sitä nimeä annetaan lapsille.
Kummasti esim. Jasper tuli suosioon samoihin aikoihin kun Salkkarit alkoivat telkkarissa. Myös Silja. Oona. jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo mainitsikin, asiaa on tutkittu Yhdysvalloissa. Sisaruksilla, joista toisella on niin sanottu tavallinen nimi, vaikka Mary tai Anne tai Hannah, ja toisella erikoinen, pramea, konstikkaasti kirjoitettu nimi, on koulumenestys parempaa sillä tavallisen nimen saaneella. Kotiolojen voisi olettaa olevan samat, koska kokosisaruksista on kysymys. Eli nimi tosiaankin vaikuttaa opettajien asenteisiin ja ehkä kaveriporukan muodostumiseen. Tämä siis suurissa tilasto-otoksissa.
Mikrotasolla kyse on paljolti sattumistakin. Mutta omat yksilötason kokemukseni kertovat, että sen tavallisen nimen saaneen esikoisen kaveriporukka koostuu tavallisen nimisestä kavereista, ja erikoisemman nimen saaneen kuopuksen kavereilla on myös erikoisemmat nimet. Ja täytyy sanoa, että toisen porukan puolesta täytyy olla enemmän huolissaan.
Jatkan omia pohdintojani. Aika usein se taitaa mennä kuten meilläkin, että ensimmäisen lapsen kohdalla annetaan suvusta jokin perinteinen ja melko tavallinen nimi, ja ollaan kasvattajinakin ankarampia. Nuoremman sisaruksen kohdalla valitaan jotain vähän erikoisempaa, mahdollisesti kuitenkin esikoisen nimeen rimmaavaa. Enää ei välitetä niin kovasti muiden mielipiteistä.
Meillä esikoinen sai isänsä suvussa kulkevan nimen ja kuopus sai nimen, jonka olin taiteellisena teininä valinnut tulevalle lapselleni.
Ja esikoisethan ovat yleensä hieman tunnollisempia ja menestyvämpiä kuin sisaruksensa, joilla on enemmän vapauksia, joten periaatteessa tämä nimiasia toteutuu usein perheidenkin tasolla. Vaikka kasvetaan sisaruksina, ympäristö ei ole ihan sama.
Jannika, Nico ja Rico nyt vaan kielii, että ollaan jostain syvältä Korsosta, koulutusta ei arvosteta ja se heijastuu lapseen. Plus Rico on koiran nimi.
Ja liika yrittäminen on myös vähän alaluokkaista. Jos sukunimi on luokkaa Möttönen tai Käkimäki, niin joku Charlotta kuulostaa yli yrittämiseltä.
Ylempiluokkaiset antavat useimmissa maissa lapselleen hyvin tavallisen ja perinteisen nimen, mikä etsitään usein suvun historiasta. Ei ole tarvetta konstailla nimillä. Jenkeissä nimikulttuuri on taas ihan rajatonta, ihan mikä vaan kelpaa ja outoja kummallisuuksia on paljon. Suomessa alemmat luokat ovat kuvitelleet antavansa hienon nimen kun nimeen on laitettu koon tilalle cee. Nämä Nico ja Janica Möttöset saavat sitten lopun ikäänsä kertoa, että se on Nico ceellä. Muotiin tullut, useamman pitkän omituisesti väännellyn nimen sarja on myös ihan järjetöntä. Eihän sille mitään voi, mutta liika yrittäminen tai erikoisuuden tavoittelu nimivalinnassa ei useinkaan anna kovin tyylikästä vaikutelmaa. Nimihän ei saisi vaikuttaa mihinkään valintoihin, mutta rekrytoijatkin ovat vain ihmisiä, enkä ihmettelisi yhtään, jos jonkun kulmakarvat hieman kohoaisivat välillä. Nomen est omen, vai?
Ei nimi miestä pahenna, ellei mies itse.
Epäilemättä vaikuttaa sellaiset nimet, joista saa väännettyä pilkkaa tai jotka sopisivat paremminkin lemmikeille. Semminkin, kun joutuu alituisesti kuulemaan siitä kaikkialla koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Jannika, Nico ja Rico nyt vaan kielii, että ollaan jostain syvältä Korsosta, koulutusta ei arvosteta ja se heijastuu lapseen. Plus Rico on koiran nimi.
Ja liika yrittäminen on myös vähän alaluokkaista. Jos sukunimi on luokkaa Möttönen tai Käkimäki, niin joku Charlotta kuulostaa yli yrittämiseltä.
Suomenruotsalailla on juuri näitä C-llä kirjoitettuja nimiä. Eivät ole Korsosta.
Pääministerille tai ay johtajalle sopii paremmin joku ärhäkkä nimi, kuten Urho. Höyhen, Aava tai Löyly ei vakuuttaisi.
Minun pomo pilkaa minua kun minun toinen nimi alkaa Cllä. Mutta tyttönimeni on ulkomaalainen ja siinäkin on C. Minusta se on hyvä ja kaunis nimi, mutta kisaajat on kiusaajia aikuisenakin.
Gösta sen jo laulussa tiesi että mitä useampi nimi sitä tyhmempi lapsi tai huonommat lähtökohdat. Samaan kastiin menee kaikki liian erikoiset nimet. Perusnimet ei erotu ja sulautuu joukkoon kaikkialla. Kannattaa myös katsoa mitkä nimet on muotia ja välttää niitä. Ei ole kiva jos luokalla on 5 muutakin Väinöä, Ainoa tai Helmiä.
Kerran törmäsin henkilöön, jonka sukunimi oli Hillu. Mietiskelin että kuinkahan monta kertaa on mahdettu siitä syystä kuittailla.
Jos joku hyveellisyydessään kuvittelee, ettei tällaisella asialla ei olisi mitään merkitystä, on liian sinisilmäinen. Riippuu tietysti työpaikasta, mutta kyllä kokonaisuuteen vaikuttaa ulkonäköseikkojen lisäksi nimikin, vaikka mitä väittäisitte. Maailma vain toimii niin. On tietysti paikkoja, missä erikoisuus saattaa olla plussaa, mutta ne ovat kyllä vähemmistössä. Mielipide muodostuu monista asioista, liian erikoinen nimi ainakin kiinnittää huomiota, tilanne ratkaisee onko siitä etua vai haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku hyveellisyydessään kuvittelee, ettei tällaisella asialla ei olisi mitään merkitystä, on liian sinisilmäinen. Riippuu tietysti työpaikasta, mutta kyllä kokonaisuuteen vaikuttaa ulkonäköseikkojen lisäksi nimikin, vaikka mitä väittäisitte. Maailma vain toimii niin. On tietysti paikkoja, missä erikoisuus saattaa olla plussaa, mutta ne ovat kyllä vähemmistössä. Mielipide muodostuu monista asioista, liian erikoinen nimi ainakin kiinnittää huomiota, tilanne ratkaisee onko siitä etua vai haittaa.
Tämä on myös sukupolvikysymys. Jossakin vaiheessa valtaosa rekrytoijista kuuluu siihen ikäluokkaan, jonka keskuudessa erikoinen nimi on tavallinen nimi. En hyökkäävästi, vaan puhtaasti mielenkiinnolla kysyn, mitä ikäluokkaa edustat.
Vierailija kirjoitti:
Epäilemättä vaikuttaa sellaiset nimet, joista saa väännettyä pilkkaa tai jotka sopisivat paremminkin lemmikeille. Semminkin, kun joutuu alituisesti kuulemaan siitä kaikkialla koko elämän.
Kuuletko sinä omasta nimestäsi alituisesti koko elämän? Vai annatko sinä toisten kuulla nimestään alituisesti koko elämän? En oikein tunnista maailmaa, jossa elät.
Vierailija kirjoitti:
Kerran törmäsin henkilöön, jonka sukunimi oli Hillu. Mietiskelin että kuinkahan monta kertaa on mahdettu siitä syystä kuittailla.
Ja koit välttämättämäksi täälläkin ottaa kyseisen henkilön puheeksi. Onneksi olkoon, peilistäsi katsoo kiusaaja.
Aina niissä jutuissa jossa puhutaan nuorisorikollisista tai teinivanhemmista nimet ovat tyyliä Jenna,Jasmin, Vanessa,Miro tai Luka.
Ei ikinä Vuokko,Senja,Onni tai Martti.
Omat lapseni eivät mitenkään tunnista tuollaista. Se oli meidän kalkkisten aikaan, kun yhdenmukaisuuden vaatimus oli niin kova, että piti ilkeillä nimestäkin. Jotain hyvää tässä ajassa.