Kansannousu: Yhteiskuntakriittiset harhauttajien pauloissa

Me elämme ajassa, jossa totuuden ja manipuloinnin rajat hämärentyvät ei vain valtamedian riveissä, vaan myös niiden joukossa, jotka kutsuvat itseään yhteiskuntakriittisiksi. Yhteiskuntakriittiset piirit huomaavat hyvin valtamedian valheet, järjestelmän vääryydet ja poliitikkojen huijaukset. Mutta yllättävää on se kuinka samoilta ihmisiltä jää usein tunnistamatta tai tunnistavat vähättelevästi tahallinen harhauttaminen, eli ne, jotka tietoisesti lavastavat narratiiveja, sekoittavat faktat ja viljelevät epäselvyyttä juuri sen vuoksi, että se palvelee valtaa.

Harhauttaminen ei aina näytä suoralta valehtelulta. Usein se on paljon hienovaraisempaa kerrotaan vain osa faktoista, liioitellaan uhkia, käytetään koukuttavaa retoriikkaa ja tunteisiin vetoavaa kieltä. Tällainen tapa tarinoida iskee suoraan ihmisten identiteettiin ja tunteisiin. Ne tarjoavat usein helpon vastauksen kysymykseen, miksi asiat ovat menneet pieleen. Kun kuulijakunta on jo valmiiksi epäluuloinen, moni lakkaa kyseenalaistamasta ja vaihtaa kriittisen ajattelun siihen, että jos tämä kuulostaa minusta oikealta, sen täytyy olla totta.

Digitaalinen maailma tukee vahvasti tätä peliä. Sosiaalisen median algoritmit palkitsevat dramaattisen sisällön, provosoivat kommentit, selkeät narratiivit. Viestit leviävät toistuvina, vaikka niiden sisältö olisi osin vääristynyttä tai epätäydellistä. Samalla yhteiskuntakriittisissä piireissä vallitsee vahva halu uskoa, että meillä on ainakin oikeus olla eri mieltä, että me paljastamme sen, mitä viralliset tahot yrittävät peittää ja tämä halu voi sumentaa sen, että tarinoiden takana ei ole aina oikeasti kansanpuolella taistelevia totuudensotureita, vaan myös tahallisesti kuulijoitaan harhauttavia toimijoita, jotka itse hyötyvät siitä, että totuuteen sekoitetaan valheita.

Lisäksi monilla ei ole aikaa, halua tai taitoa perehtyä faktoihin syvällisesti. Jos viesti on vakuuttava tunnepohjaltaan, se voi ohittaa tarkemman kritiikin. Kun kuulemme puoliksi virheellisiä väitteitä globalistieliitistä tai globaalista salaliitosta, harva ehtii kysyä: mikä on tämä lähde, mitä dataa on väitteiden tueksi Ja näin harhauttajat toimivat ilman, että epäkohtiin heidän puheissaan puututaan. Ja auta armias jos joku puuttuu. Silloin harhauttajan puolustajat hyökkäävät välittömästi kyseenalastajan kimppuun Kyseenalaistajasta tehdään vastapuoli HE

Kansannousu ei voi rakentua valheille ja tunteille, vaan totuudelle myös sille ymmärrykselle, että oma kenttä ei ole immuuni manipuloinnille. Jos me todella haluamme murtaa vallan rakenteet, sen täytyy pystyä sanomaan ääneen myös meidän joukossa on niitä, jotka käyttävät pelin sääntöjä väärin. Jos emme tunnista sisäisiä pelureita, harhauttajia, paskapuhetta ja vääristelyä emme pysty suojautumaan niiltä.

Meidän on palattava perusteisiin: lähdekritiikkiin, avoimuuteen, faktoihin ja myös itsekritiikkiin. Meidän on opittava erottelemaan mikä on rehellinen kritiikki ja mikä manipulatiivinen narratiivi. Meillä on oltava rohkeutta sanoa: tämä väite kaipaa selvitystä, tämä lähde on epäilyttävä, tämä selitys ei pidä paikkaansa.

Sillä mikäli emme tee tätä työtä itsemme sisällä, globalistien koneisto jatkaa hiljaista työtään se ruokkii epäluuloja, mutta vie niiden voimasta sen, mikä voisi olla rakentavaa, vapauttavaa ja todella totuutta etsivää kansan nousua.