Mitä pitäisi vastata lapsista kyselijöille?

Vierailija kirjoitti:

Aika epäkohteliasta kysyä nelikymppiseltä onko lapsia. Sano vaan, että ei ole. Onko sinulla? Sitten voitte vatvoa hänen perhe-elämäänsä. Ei sekään aina niin helppoa ja arvoista ole.

Jep. Kysyjälle välittömästi vastakysymyksiä, onko hänellä lapsia, kuinka monta, minkä ikäisiä, onko kaikilla sama isä, onko edelleen naimisissa lasten isän kanssa vai onko tullut ero vai eikö ole koskaan mennytkään naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika epäkohteliasta kysyä nelikymppiseltä onko lapsia. Sano vaan, että ei ole. Onko sinulla? Sitten voitte vatvoa hänen perhe-elämäänsä. Ei sekään aina niin helppoa ja arvoista ole.

Jep. Kysyjälle välittömästi vastakysymyksiä, onko hänellä lapsia, kuinka monta, minkä ikäisiä, onko kaikilla sama isä, onko edelleen naimisissa lasten isän kanssa vai onko tullut ero vai eikö ole koskaan mennytkään naimisiin. 

Tuo onkin hyvä! "Onko kaikilla lapsillasi sama isä."

Idioottimaisista kysymyksistä seuraa idioottimaisia palkintoja.

Mä vastaisin joko: ei ole, ei vaan tullut. Tai sitten ei ole, en koskaan halunnut. Vastauksesta ei tarvitse kuultaa se, onko asia ollut kipeä vai ei. Ainakaan, jos yli 50 v ihmiseltä kysyy, kyllä siinä on jo liki kymmenkunta vuotta asiaa ehtinyt käsitellä.

Luulen muuten, että suurin osa veloista alkaa katumaan asiaa hienoisesti, kun ikä alkaa olemaan siinä 70 kieppeillä. Alkaa tarvita apua, ystävillä aika menee lastenlasten kanssa, oma tuttavapiiri alkaa kaventua ihmisten kuolemien ja sairastamisten vuoksi. Kun joudut hoitolaitokseen, ei kukaan tule katsomaan. Kyllähän se veluus on ok silloin, kun on omat sisarukset, vanhemmat ja ystäväpiiri. Tai, jos on erakkoluonne. Moni vanhus on yksinäinen ja elämän parhaat pilkahdukset liittynevät omien lapsien käynteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika epäkohteliasta kysyä nelikymppiseltä onko lapsia. Sano vaan, että ei ole. Onko sinulla? Sitten voitte vatvoa hänen perhe-elämäänsä. Ei sekään aina niin helppoa ja arvoista ole.

Jep. Kysyjälle välittömästi vastakysymyksiä, onko hänellä lapsia, kuinka monta, minkä ikäisiä, onko kaikilla sama isä, onko edelleen naimisissa lasten isän kanssa vai onko tullut ero vai eikö ole koskaan mennytkään naimisiin. 

Tuo onkin hyvä! "Onko kaikilla lapsillasi sama isä."

Miksi pitää loukata? Itse kerron usein, että "olen toista kertaa naimisissa, ensimmäisestä liitosta on kaksi vanhinta, toisesta liitosta sitten kaksi nuorinta"

Vierailija kirjoitti:

Mä vastaisin joko: ei ole, ei vaan tullut. Tai sitten ei ole, en koskaan halunnut. Vastauksesta ei tarvitse kuultaa se, onko asia ollut kipeä vai ei. Ainakaan, jos yli 50 v ihmiseltä kysyy, kyllä siinä on jo liki kymmenkunta vuotta asiaa ehtinyt käsitellä.

Luulen muuten, että suurin osa veloista alkaa katumaan asiaa hienoisesti, kun ikä alkaa olemaan siinä 70 kieppeillä. Alkaa tarvita apua, ystävillä aika menee lastenlasten kanssa, oma tuttavapiiri alkaa kaventua ihmisten kuolemien ja sairastamisten vuoksi. Kun joudut hoitolaitokseen, ei kukaan tule katsomaan. Kyllähän se veluus on ok silloin, kun on omat sisarukset, vanhemmat ja ystäväpiiri. Tai, jos on erakkoluonne. Moni vanhus on yksinäinen ja elämän parhaat pilkahdukset liittynevät omien lapsien käynteihin.

Sieltä tulee nyt aika vahvaa "musta tuntuu" tietoutta. Se on ihan oma vika jos ei ole hankkinut ystäviä, ja sama yksinäisyyshaaste on myös lapsia hankkineilla. Hiljaiset hoivakodit paras esimerkki tästä. Lapset asuu jopa samalla paikkakunnalla eivätkä käy kylässä eikä soittele. Ainoastaan kuvat lapsista seinällä. Muuten ainoa vierailija on hoivakodin työntekijä. Erittäin yleinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvitse selitellä. Vastaat vain että ei ole.

Paras vastaus heti ketjun ensimmäisenä. Jos joku alkaa inttää, että miksei ole, niin siihenkään ei tarvitse eikä pidä ruveta selittelemään mitään. Kuittaat vain jotain, että enpä ole tullut hankkineeksi tai ei niitä vain ole ilmaantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta joskus uudet tuttavuudet kysyvät; olen jo 58 joten voisin olla isoäitikin. Ymmärrän että siinä on kyse ihan vaan siitä että on kiinnostunut toisesta ihmisestä ja yritetään löytää yhteistä kokemuspohjaa ja juteltavaa. Vastaan vain yksinkertaisesti "Ei, minulla ei ole lapsia". En selittele syitä mitenkään eikä kyllä kukaan ikinä olekaan jatkanut kysymällä, että miksi ei ole. On luontevasti siirrytty muihin asioihin. 

On tosi ärsyttävää, kun vastaan "ei ole" ja kyselijä alkaa mairealla äänellä lässyttää "niin ei vielä, kun olet niin nuori". Olen yli 40. 

 

Miksi ihmiset kokevat tarpeelliseksi puuttua muiden lisääntymisvalintoihin? 

 

- ap

Se " lisääntyminen ei todellakaan ole aina valinta".

Vierailija kirjoitti:

Aika epäkohteliasta kysyä nelikymppiseltä onko lapsia. Sano vaan, että ei ole. Onko sinulla? Sitten voitte vatvoa hänen perhe-elämäänsä. Ei sekään aina niin helppoa ja arvoista ole.

Muuttaessani nykyiseen asuntoon, naapurin kyylä kysyi , äitienpäivänä, onko minulla lapsia. Mieleni teki huutaa hänelle: ei kuule oo ja aloittaa perinpohjaisen luennon mitä on kun syöpä vie lapsihaaveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä tulee nyt aika vahvaa "musta tuntuu" tietoutta. Se on ihan oma vika jos ei ole hankkinut ystäviä, ja sama yksinäisyyshaaste on myös lapsia hankkineilla. Hiljaiset hoivakodit paras esimerkki tästä. Lapset asuu jopa samalla paikkakunnalla eivätkä käy kylässä eikä soittele. Ainoastaan kuvat lapsista seinällä. Muuten ainoa vierailija on hoivakodin työntekijä. Erittäin yleinen tarina.

Yksinäisyyshaaste on varmasti keskimääräisesti pienempi lapsia hankkineilla. Jos lapsia hankkineilla käy henkilöitä katsomassa kerran kuussa, niin voi olla, että lapsetonta käy joku henkilö katsomassa kerran vuodessa. Siinä on aika iso ero. Suurin osa hoivokodissa vierailevista on kuitenkin sukulaisia, lähisukua. Siinä vaiheessa kun muistisairas on niin muistamaton, ettei edes omaa lastaan muista, on hoivokodissa käynnistä isoin hyöty sille vierailevalle lapselle. Toki vanhuskin tykkää, kun ystävällinen ihminen eli se oma lapsi käy katsomassa ja kyselemässä, mitä kuuluu. Tosin hän unohtaa vierailun 5 min päästä.  

Ystävien hankkiminen saattaa olla yhtä vaikeaa kuin lasten hankkiminen. Ei riitä, että itse olet kiinnostunut viettämään aikaasi jonkun seurassa, pitäisi myös vastapuolen olla kiinnostunut. Sitten pitäisi vielä aikataulutkin mennä yhteen. Ystävättömyys ei useinkaan ole ihmisen oma vika. Onneksi itselläni on kaksi hyvää ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvitse selitellä. Vastaat vain että ei ole.

Paras vastaus heti ketjun ensimmäisenä. Jos joku alkaa inttää, että miksei ole, niin siihenkään ei tarvitse eikä pidä ruveta selittelemään mitään. Kuittaat vain jotain, että enpä ole tullut hankkineeksi tai ei niitä vain ole ilmaantunut. 

Siinä on ongelmana että idiootti ihminen saa asiallinen vastauksen, mikä ei luo hänelle kannustinta muuttaa idioottimaista käytöstään ja pyytää anteeksi typerää jankutustaan. Siksi on parempi antaa yhtä idiootti vastaus takaisin että toinen herää.

"Ollaan me yritetty saada lasta jo 10 vuotta b-luukun kautta mutta ei ole vielä onnistunut. Mistä voisi johtua?"

"Mieluummin nielen ettei mene hukkaan"

Mitä kiusallisempaa se on toiselle, sitä parempi. Ei ne muuten tajua. Jos tajuaisi, eivät koskaan olisi kyselleet idioottimaisia kysymyksiään. Sitä saa mitä tilaa.

Itse olen allerginen kissoille ja koirille, ja kun joku kysyy onko mulla kissaa tai koiraa, alan huutaa ja raivota ja heitellä tavaroita.

^^ tältä aapeen aloitus vaikuttaa. Oudon hyökkäävä.

Tässä mietin, että jos asia on kerran niin kipeä, niin miksei voi sanoa vaan, että asia on mulle aika herkkä, enkä siitä halua puhua enempää. Tarviiko loukata kysyjää ja tarviiko tehdä itsensä typeräksi? Ei työtönkään tai siivooja varmaan tykkää, kun puolitutut kyselee, että missäs sä olet töissä. Asiaaan joutuu kuitenkin suhtautumaan. 

Ei ne ihmiset lapsiasiaa ilkeyttään kysy, ainakaan suurin osa. Onneksi iso osa lapsettomista kailottaa tätä velouttaan niin paljon, että velous tulee kyllä julki, vaikkei sitä edes ole kysynyt. Itselleni eräs työkaverivela sanoi, kun kerroin, että meille tulee vauva (3.), että hän ja hänen sisaruksensa ovat vauvojenvihaajia. Sen jälkeen tämä työkaverini ei enää hakeutunut seuraani, vaikken odotuksestani työpaikalla puhunut tämän jälkeen käytännössä mitään. Itselleni jäi tunne, että tämä työkaverini oli valevela, eli hlö, joka olisi halunnut lapsia, muttei saanut. Itselleen omat lähes samanikäiset sisaruksensa olivat todella tärkeitä, ja joiden kanssa vietetään aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä mietin, että jos asia on kerran niin kipeä, niin miksei voi sanoa vaan, että asia on mulle aika herkkä, enkä siitä halua puhua enempää. Tarviiko loukata kysyjää ja tarviiko tehdä itsensä typeräksi? Ei työtönkään tai siivooja varmaan tykkää, kun puolitutut kyselee, että missäs sä olet töissä. Asiaaan joutuu kuitenkin suhtautumaan. 

Ei ne ihmiset lapsiasiaa ilkeyttään kysy, ainakaan suurin osa. Onneksi iso osa lapsettomista kailottaa tätä velouttaan niin paljon, että velous tulee kyllä julki, vaikkei sitä edes ole kysynyt. Itselleni eräs työkaverivela sanoi, kun kerroin, että meille tulee vauva (3.), että hän ja hänen sisaruksensa ovat vauvojenvihaajia. Sen jälkeen tämä työkaverini ei enää hakeutunut seuraani, vaikken odotuksestani työpaikalla puhunut tämän jälkeen käytännössä mitään. Itselleni jäi tunne, että tämä työkaverini oli valevela, eli hlö, joka olisi halunnut lapsia, muttei saanut. Itselleen om

Miksi jollekin urpolle pitäisi alkaa avautua että lapsiaihe on kipeä paikka? Ei se kuulu kellekään muulle.

Miksi sulla ei sitten ole lapsia?

Sanot vain että olet tulpaton mopo

Vierailija kirjoitti:

Tässä mietin, että jos asia on kerran niin kipeä, niin miksei voi sanoa vaan, että asia on mulle aika herkkä, enkä siitä halua puhua enempää. Tarviiko loukata kysyjää ja tarviiko tehdä itsensä typeräksi? Ei työtönkään tai siivooja varmaan tykkää, kun puolitutut kyselee, että missäs sä olet töissä. Asiaaan joutuu kuitenkin suhtautumaan. 

Ei ne ihmiset lapsiasiaa ilkeyttään kysy, ainakaan suurin osa. Onneksi iso osa lapsettomista kailottaa tätä velouttaan niin paljon, että velous tulee kyllä julki, vaikkei sitä edes ole kysynyt. Itselleni eräs työkaverivela sanoi, kun kerroin, että meille tulee vauva (3.), että hän ja hänen sisaruksensa ovat vauvojenvihaajia. Sen jälkeen tämä työkaverini ei enää hakeutunut seuraani, vaikken odotuksestani työpaikalla puhunut tämän jälkeen käytännössä mitään. Itselleni jäi tunne, että tämä työkaverini oli valevela, eli hlö, joka olisi halunnut lapsia, muttei saanut. Itselleen om

Jokaisella ihmisellä on aivot. Voi miettiä mitä voi kysyä ja mitä ei voi kysyä. Jos silti kysyy, ottaa riskin, että loukkaa toista.

Se on tahallisuuden tunnusmerkki.

Kukaan ei voi kysyä "vahingossa", koska puhe tulee jokaisen suusta vapaaehtoisesti.

Se kysymys johtuu siitä että et ap itse ole nostanut lapsiasi esille kuten sopii olettaa ja toinen haluaa vain varmistua ettet kuulu samaan viiteryhmään hänen kanssaan. Kukaan itse lapseton ei kysy, paitsi tietty joku nuori saattaa ummikoida. 

Varsinkaan vanhemmille naisihmisille ei tunnut riittävän, että vastaa että ei ole lapsia. Sitten alkaa suorastaan painostus, että kyllä nyt kannattaa laittaa toimeksi ja hommata ainakin pari lasta, että eihän se ole mitään elämää ilman lapsia. Siihen kun sanoo, että vastahan tässä on viisi vuotta lapsettomuushoitoja takana, niin siitä se vasta voivottelu ja kauhistelu alkaakin. Kerran mulle vielä sanottiin, että kyllähän se Luoja tietää, kenelle lapsia suo.

Voihan siihen vastata että montako lasta sinulla sitten on ja onko kaikilla sama isä, asutteko vielä yhdessä.