Aseksuaalisuus ja syömishäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MUTTA pidän tätä lähempänä luonnon tilaa ja luonnollista seksuaalisuutta, kuin modernin, lihapainotteisen ja ylienergiapitoisen, jatkuvaa tulehdusta aiheuttavan ruokavalion aiheuttamaa yliseksuaalisuutta.

Itse ajattelen myös että dualistinen maailmankuva aiheuttaa yliseksuaalisuutta. Tuossa on joku minusta erillinen, minun on pakko saada se, omistaa, kokea. Oma libidoni on laskenut merkittävästi meditointiharrastuksen myötä.

Onpa hauskaa, minullakin on dualistinen maailmankuva, mutta minun tapauksessani se on nimenomaan vahvistanut sekä syömishäiriötä että aseksuaalisuutta! 

Ihan kuin riemuitsisit syömishäiriöstä. Aseksuaalisuus ei tuota sinulle haittaa, syömishäiriö kylläkin. 

En toki niin sitä tarkoittanut - hauskana pidin sitä, miten eri tavoin dualistinen ajattelu eri ihmisillä ilmenee ja saa omanlaisensa tulkinnat.

Vierailija kirjoitti:

Jos inhoaa kehoaan niin ei silloin halua seksuaalista kanssakäymistä. Kauhea ajatuskin.

T. Ortorektikko

Tämän allekirjoitan minäkin. Jopa suihkussa käyn mahdollisimman nopeasti, koska kehoni on niin vastenmielinen ja haluan äkkiä vaatteet takaisin päälle. Halaamaan en suostu.

Vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä.

Vierailija kirjoitti:

Eli et ole kelvannut kenellekään ja nyt selittelet sitä aseksuaalisuudella. Well done.

Mäkin tykkään mun pihvistä, kun se on well done! 

Vierailija kirjoitti:

Eli et ole kelvannut kenellekään ja nyt selittelet sitä aseksuaalisuudella. Well done.

Ap on rumilus ja todennäköisesti pläski. Koska happamia, sanoi kettu...!

Aseksuaalisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta onko joku kelpaamattomuusjuttu taustalla syömishäiriössä? Jos ei romanttisesti, mutta että edes itelleen ei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta onko joku kelpaamattomuusjuttu taustalla syömishäiriössä? Jos ei romanttisesti, mutta että edes itelleen ei kelpaa?

Minun kohdallani tämä ainakin pitää paikkansa. Hyvinäkin päivinä siedän itseäni vain juuri ja juuri, kauppareissuilla tekisi mieli pyytää anteeksi, että muut ihmiset joutuvat minut näkemään. Näin on siitäkin huolimatta, että tiedän hyvin, ettei ketään kiinnosta. Etenkin nyt painon noustua normaaliin ja ylikin tuntuu, ettei ihmisarvostani ole jäljellä rippeitäkään. Olemassaoloni on häpeätahra.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse samanlainen, en omaa mitään kiinnostusta "seksiin" miehen kanssa. Olen kyllä seksiä harrastanut ja siihen tottunut, ja oppinut siitä pitämäänkin aikansa, sillä nuorena menin vaan massan mukana ja matkin muita. Parisuhde kuului asiaan ja mies tietysti halusi "harrastaa seksiä". Tästä opin, että näin kuuluu tehdä ja ihan siedettävää siitä lopulta tulikin, jos ny ei mitään erityisen kiinnostavaa. 

Näin jatkui pitkään, kunnes lopetin ehkäisyn käytön ja sen jälkeen aloin kyseenalaistamaan koko "seksin harrastamista". 

Naaraille on hyvin tyypillistä olla täysin piittaamattomia parittelusta kuin tiineytyäkseen. Akti on nopea ja sitä harvemmin toistetaan. Sitten tulevat poikaset ja poikasten kanssa ollaan vuosia, riippuen eläinlajista. Siittäviä koiraita ei tuohon kuvioon kuulu.

Ihmisillä kulttuuri on muovautunut ja varmaan osittain taroituksellakin luotu

Samasta syystä kun lapsikin mukautuu tekemään melkeinpä mitä tahansa, mitä perheessä ja yhteisöissä odotetaan. Nykyään kun en suostu minkäänlaiseksi patjaksi, elän melko eristäytynyttä elämää. Miehet eivät minua siedä, sillä sen lisäksi etten anna, levitän tätä hirveää propagndaa, ettei tarvitse muienkaan naisten antaa :D Naisista suurin osa taas on suhteissa ja tällaiset naiset ällöttävät itseäkin, eikä kiinnosta myöskään heidän parisuhdedraamaansa. Miesten läheisyys myös heidän luonteeseensa tavalla, mistä en pidä.

Minkäs sitä sille mahtaa, mitä minulle on tehty. Päätöksenteko alkaa vasta sitten, kun ilmenee vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta onko joku kelpaamattomuusjuttu taustalla syömishäiriössä? Jos ei romanttisesti, mutta että edes itelleen ei kelpaa?

Minun kohdallani tämä ainakin pitää paikkansa. Hyvinäkin päivinä siedän itseäni vain juuri ja juuri, kauppareissuilla tekisi mieli pyytää anteeksi, että muut ihmiset joutuvat minut näkemään. Näin on siitäkin huolimatta, että tiedän hyvin, ettei ketään kiinnosta. Etenkin nyt painon noustua normaaliin ja ylikin tuntuu, ettei ihmisarvostani ole jäljellä rippeitäkään. Olemassaoloni on häpeätahra.

Jos minulla olisi tällainen haaste, kokeilisin mantroja. Eli vaikka en uskoisi siihen, toistelisin koko kauppamatkan ajan jotakin positiivista ajatusta itsestäni ja pyrkisin kävelemään selkä suorassa, pieni hymy kasvoilla. 

Olen kokenut itse vakavia kehollisia traumoja ja niihin liittyvistä psyykkisistä ptsd-oireista eroon pääsemiseen kuului tietoinen hokeminen, että olen ihana, kaunis, jne. Nykyään en enää ajattele asiaa. Ne negatiiviset ajatukset voi siis tällä tavoin vaan yliajaa tarpeeksi systemaattisesti päälle puhumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta onko joku kelpaamattomuusjuttu taustalla syömishäiriössä? Jos ei romanttisesti, mutta että edes itelleen ei kelpaa?

Minun kohdallani tämä ainakin pitää paikkansa. Hyvinäkin päivinä siedän itseäni vain juuri ja juuri, kauppareissuilla tekisi mieli pyytää anteeksi, että muut ihmiset joutuvat minut näkemään. Näin on siitäkin huolimatta, että tiedän hyvin, ettei ketään kiinnosta. Etenkin nyt painon noustua normaaliin ja ylikin tuntuu, ettei ihmisarvostani ole jäljellä rippeitäkään. Olemassaoloni on häpeätahra.

Painonnousua syömishäiriön jälkeen on tosi vaikea kestää. On ihan normaalia, että kroppa haluaa ottaa siinä vaiheessa vähän ylimääräistä, ja sitä ei pää meinaa hyväksyä millään. Koeta sinnitellä! Toi vaihe on perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta onko joku kelpaamattomuusjuttu taustalla syömishäiriössä? Jos ei romanttisesti, mutta että edes itelleen ei kelpaa?

Minun kohdallani tämä ainakin pitää paikkansa. Hyvinäkin päivinä siedän itseäni vain juuri ja juuri, kauppareissuilla tekisi mieli pyytää anteeksi, että muut ihmiset joutuvat minut näkemään. Näin on siitäkin huolimatta, että tiedän hyvin, ettei ketään kiinnosta. Etenkin nyt painon noustua normaaliin ja ylikin tuntuu, ettei ihmisarvostani ole jäljellä rippeitäkään. Olemassaoloni on häpeätahra.

Nonni, mähän sanoin, että pläski se on! :D Ei oo kyse "aseksuaalisuudesta", jos ei oo edes teoriassa mahdollisuutta suhteeseen. Kukaan ei halua teitä virtahepoja. Valehdelkaa itellenne niin paljon kun haluutte. Case closed.

Siis vitsi mitä shaibaa tuo älyn tasoista jankkaaminen :''') Eihän tuossa ole kyse mistään ylemmälle tasolle pääsemisestä, jos ei ole koskaan alhaalta aloittanutkaan. Tuo vaan huomiona, muutenkin tuo on ihan älyvapaata luokittelua. Joskus oli lehdessäkin, miten meditointi altistaa narsismille, kun meditoijat kokevat olevansa muita pidemmällä ihmisyydessä.

Aseksuaaleillahan niitä synapseja puuttuu, kun joku yhteys on aivoissa vaan jäänyt jostain syystä syntymättä  

Vaikkei seksistä aivoillaan nauti, niin yksin kehon tuntemuksista se on nautinnollisimpia, kun pysytellään normaaliuden puitteissa. Ylivoimaisesti suurin osa ihmiskunnasta nauttii seksistä. Aseksuaalit nyt vaan jostain syystä jäävät paitsi tästä nautinnosta.

Sen perusteella tuntuisikin todella loogiselta, että aseksuaali ei nauttisi lainkaan tai nauttisi normaalia vähemmän tai hyvin normista poikkeavalla tavalla myös syömisestä. Sen selittäisi tuo "dualismi" eli kehon ja mielen totaalinen yhteyden puute.

Miten helposti te aseksuaalit huomaatte olevanne esim. kipeitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aseksuaalisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta onko joku kelpaamattomuusjuttu taustalla syömishäiriössä? Jos ei romanttisesti, mutta että edes itelleen ei kelpaa?

Minun kohdallani tämä ainakin pitää paikkansa. Hyvinäkin päivinä siedän itseäni vain juuri ja juuri, kauppareissuilla tekisi mieli pyytää anteeksi, että muut ihmiset joutuvat minut näkemään. Näin on siitäkin huolimatta, että tiedän hyvin, ettei ketään kiinnosta. Etenkin nyt painon noustua normaaliin ja ylikin tuntuu, ettei ihmisarvostani ole jäljellä rippeitäkään. Olemassaoloni on häpeätahra.

Nonni, mähän sanoin, että pläski se on! :D Ei oo kyse "aseksuaalisuudesta", jos ei oo edes teoriassa mahdollisuutta suhteeseen. Kukaan ei halua teitä virtahepoja. Valehdelkaa itellenne niin paljon kun haluutte. Case closed.

Monikin isokokoinen nainen on suhteessa, naimisissa ja äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään yhteyttä. Ihan höpöjuttuja taas. Nyt sitten yritetään muka todistella ettei aseksuaaliksi synnytä vaan se on jokin häiriö. Olen syntynyt aseksuaaliksi eikä minulla ole koskaan ollut syömishäiriötä. Elelen ihan normaalisti kuin muut paitsi ettei minua kiinnosta seksi eikä seurustelusuhteet.

Miksi se ei olisi häiriö? Olet ehkä kirjolla.

Se ei ole mikään häiriö. Enkä ole kirjoilla. Minulla ei ole myöskään mitään mielenterveysongelmia. Eikä ole traumojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis vitsi mitä shaibaa tuo älyn tasoista jankkaaminen :''') Eihän tuossa ole kyse mistään ylemmälle tasolle pääsemisestä, jos ei ole koskaan alhaalta aloittanutkaan. Tuo vaan huomiona, muutenkin tuo on ihan älyvapaata luokittelua. Joskus oli lehdessäkin, miten meditointi altistaa narsismille, kun meditoijat kokevat olevansa muita pidemmällä ihmisyydessä.

Aseksuaaleillahan niitä synapseja puuttuu, kun joku yhteys on aivoissa vaan jäänyt jostain syystä syntymättä  

Vaikkei seksistä aivoillaan nauti, niin yksin kehon tuntemuksista se on nautinnollisimpia, kun pysytellään normaaliuden puitteissa. Ylivoimaisesti suurin osa ihmiskunnasta nauttii seksistä. Aseksuaalit nyt vaan jostain syystä jäävät paitsi tästä nautinnosta.

Sen perusteella tuntuisikin todella loogiselta, että aseksuaali ei nauttisi lainkaan tai nauttisi normaalia vähemmän tai hyvin normista poikkeavalla tavalla myös syömisestä. Sen selittäisi tuo

Se on tieteellistä faktaa ja perustuu siihen, että aivojen kehitys evoluutiossa ja ihmisen kognitiossa etenee tietyllä tavalla. Sukupuolten välillä on joitakin eroja ja tietyt elämäntilanteet altistavat poikkeuksille kehityksessä (esim. kuolemanrajakokemus saattaa aktivoida niitä viimeisimpiä aivoalueita, joihin ei pääse muuten käsiksi kuin meditaation tai kemikaalien avulla).

Yhtä lailla kuin urheilussa on sellaisia jotka eivät harrasta mitään liikuntaa, arkiliikkujia, harrastelijoita ja ammattiruheilijoita, aivojen käytössä on eroja. Ja yhtä lailla kun urheilija ei välttämättä käytä alkoholia sen negatiivisten vaikutusten vuoksi, vaikka siitä nautintoa saisikin, joku voi ihan hyvin katsoa seksin tällaiseksi asiaksi, jos on tarpeeksi motivoitunut ja kykenevä jollakin muulla osa-alueella. Tai sitten se tulee luonnostaan jostakin syystä. Siinä olet kuitenkin ihan oikeassa, että suurin osa ihmisistä toimii siellä alimmilla tasoilla. Itse asiassa arviolta noin 70-80%. Ja miehille tuo seksuaalisuudeta luopuminen on yleensä vaikeampaa, sillä heidän aivonsa toiminta on yksinkertaisempaa ja eläimellisempää.

Mitä taas tuohon ylimielisyyteen tulee, niin seksuaalisuudesta luopuminen on ihan perusjuttu esimerkiksi monissa hengellisissa järjestelmissä. Siis ihan ensimmäisiä alkeita, että luovu seksuaalisesta toiminnasta. Suomessa tällaisia perinteitä ei juuri ole, sillä suomalaiset ovat hyvin primitiivistä ja alkeellista kansaa, metsästäjä-keräilijöitä. Lähinnä sitä apinaa siis. Onko se sitten ylimielistä todeta olevansa vähän atleettisempi, kauniimpi, tai aivoiltaan kehittyneempi kuin joku toinen (tai tässä tapauksessa todeta ap:n olevan), ei mielestäni. Se on vaan facts. Älä ole huono häviäjä.

Jos tarkoitat sitä, voiko aseksuaalin ehdollistaa nauttimaan seksuaalisuudesta kuten koiran tekemään temppuja ja reagoimaan ärsykkeisiin tietyillä tavoilla, niin totta kai voi. Aivopesua voi harrastaa muutenkin, sitä esimerkiksi psykologisista traumoista paraneminenkin osittain on. Ja jos tätä jatkaa systemaattisesti sukupolvien ajan niin siitä voi tulla ihan pysyväkin ominaisuus. Miksi kuitenkaan jalostaa ihmistä elukaksi? Typeryyttähän se olisi. Seksuaalisuus on jo nyt todella iso ongelma ja aiheuttaa paljon rikoksia, häiriöitä ja monia muita ongelmia, joita ei seksittömissä yhteisöissä ole. Joten ennemminkin niin päin, että siitä pitäisi jalostaa pois päin.

Onpa kiinnostava keskustelu.

Ylimielisyys suhteessa kehollisuuteen on mielestäni tarpeetonta. Jos kaikkien aivot toimisivat kuten aloittajalla, hetken aikaa maailmassa vallitsisi rauha ja harmonia, mutta 100 vuoden kuluttua maapallolla ei enää olisi fyysisiä ihmisiä. Olemassaolomme kannalta ei ole olemassa hyvää tai pahaa, vähemmän tai enemmän arvokasta. Jos asia kiinnostaa kaunokirjalliselta tai filosofiselta kannalta, suosittelen lukemaan esim. Hermann Hesseä.

Itse tykkään hyödyntää myös nykytiedettä ihmisen toiminnan hahmottamisessa. 

Joku sanoi, ettei ole kirjolla, mutta minua tämä näkökulma hoikuttelee, koska autismin kirjossa aivot operoivat eri tavalla. Autismi on tietenkin vain termi, varsin länsimaalaisen lääketieteen mukainen, mutta tarjoaa yhden käsitteellistämistavan. Ns. high functioning -autisteilla moraali on usein korkea, ajattelu rationaalista ja tavallisten ihmisten laumanmuodostuskuviot eivät aukene. Voisi ehkä ajatella, että nisäkäsaivot eivät ikään kuin toimi kovin tehokkaasti, jos käyttäisi tässä keskustelussa avattua viitekehystä. Sen takia ajattelu ja toiminta perustuvat enemmän periaatteisiin kuin vuorovaikutukseen muiden kanssa. Aistituntemukset välittyvät aivoihin eri tavalla, yli- ja aliherkkyyksinä. Käsittääkseni tämä altistaa autisminkirjossa  syömishäiriöille, kun jotkut ruuat vain tuntuvat vastenmielisiltä. Aseksuaalisuudesta ja autisminkirjosta en muista lukeneeni, mutta en ihmettelisi vaikka sekin olisi autisteilla yleisempää, kun miettii mitkä aivoalueet autisteilla toimivat eri tavalla.

Tässä lyhykäisyydessään yksi arvaus aseksuaalisuuden ja syömishäiriöiden mahdollisesta yhteydestä. 

Haluaisin myös lisätä, että eläimellisyys meissä ei ole se paha asia, me olemme eläimiä. Keho on meidän työkalumme, jolla voimme vastaanottaa maailman ja jolla operoimme maailmassa. Se voi mennä rikki jolloin meistä joka ikisen henki taantuu, vaikka uskoisimme mihin dualismiin ja varjomaailmaan. Siis niin kauan kuin jonkinlainen elämä kehossa pihisee. Monipuolista ravintoa ei pidä laiminlyödä eikä se ole vähempiarvoisia vaan toisenlaista.