Miten kestätte olla ihmisten kanssa, jos ette ole onnistuneet oikein missään?

Kaffebulla kirjoitti:

Voisiko autismin kirjolla oleminen selittää tätä kokemusta? Että ei ymmärrä sitä ns. tavallisten ihmisten elämää asuntolainoineen? Vaan elää vähän omassa kuplassa, pyörien niiden omien mielenkiinnon kohteiden ympärillä? Mietin vaan.

Michaela M. vastaa

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi, joka kokee epäonnistuneensa elämässään. Tekee tosiaan jollainlailla mieli erakoitua kokonaan, koska ero muihin samanikäisiin on niin suuri. Minulla vielä työttömyyden ja sinkkuuden ja lapsettumuuden päälle mielenterveysongelmat. Kuka tällaisen kanssa edes haluaisi olla missään tekemisissä.

Siis juuri tämä erakoitumisen halun fiilis on melko vahva! Itsekin olisin jotenkin ihan valmis työntämään sivuun elämästäni naimisiin menneet ja perheellistyvät kaverit. Minulla on hyvä työ (hyväpalkkainen myös), ollut jo monta vuotta eikä pyrkimystä vaihtaa muuhun kun tykkään tästä kaikin puolin. Mikään muu ei sitten elämässäni olekaan onnistunut. Ja joku sanoo tätä oloa kateudeksi, ei se sitä ole. Lähinnä sellaista ihmettelyä ja itsesääliä että mikä minussa on vikana. Itsellä ei myöskään koskaan mitään suuria ilouutisia jaettavana ja olo on jotenkin alempiarvoisempi koska vaikuttaa että toiset haluaisivat ratkaista tilanteeni vaikken erityisen suuresti toivo tai odota ratkaisua. Tulee vaan sellainen olo että parempi olla yksin ja tehdä kaikki yksin.

Niistä lähtökohdista, joista olen selvinnyt, ei monikaan muu olisi. Joten ihan turha vertailla. Olen vahvempi kuin suurin osa ihmisiä, jotka säälivät tai surkuttelevat kohtaloani. Paljon vahvempi, kuin ihminen, joka yritti minut tuhota.

Yhä useammat ma muttajaperheet laittavat lapsensa englanninkielisiin kouluihin. Päällisin puolin se näyttää tarjoavan heille kansainvälisen tulevaisuuden, mutta todellisuudessa se on eräänlainen juurien pettämisen muoto. Lapset kasvavat englannin kielen ympäröiminä, mutta vieraantuvat vähitellen vanhempiensa äidinkielestä ja kulttuurista, eivätkä ehkä edes kykene ilmaisemaan perheen tunteita ja historiaa kokonaisuudessaan. Vanhemmat kuvittelevat usein, että tämä on pikatie menestykseen, mutta eivät ajattele, että tällaiset lapset voivat lopulta jäädä kulttuurillisiksi puolivillaisiksi:eivät kunnolla kuulu äidinkieliseen ympäristöön, eivätkä kuitenkaan täysin sopeudu englanninkieliseen maailmaan. Koulutus ei ole vain kielitaitoa varten, vaan se on arvojen ja identiteetin perusta. Jos lapsen kasvun samaistaa yksinomaan englannin osaamiseen, koulutus alennetaan pelkäksi turhamaisuuden näytelmäksi.

Miksi pitäisi onnistua missään? Sillä että olet siinä, on itseisarvo, jota kukaan ei voi kiistää. Sinulla on mielenkiintoisia ajatuksia ja näkökulmia ja kanssasi on varmasti mielenkiintoista keskustella kunhan vain löytää aiheen josta molemmat ovat kiinnostuneita. Minä olen kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Mistä sinä olet kiinnostunut? Minun mielestäni mikään kiinnostuksen kohde ei ole outo tai vähempiarvoinen... ja jos ei koe että on erityisesti kiinnostunut mistään, niin sekin on kiinnostavaa.

Kai jotain olet saavuttanut. Ehkä  olet jostain koulusta edes valmistunut, peruskoulusta vaikka? Ajokortti onko? Onko luottotiedot tallessa, onko vuokrat maksettu?

Jos olet pitkäaikaistyötön niin ehdotam vapaaehtoistyötä, tunnet tekesi jotakin tärkeää.  Ja työssäkäybällwkin. Tee työtä huono-osaisten kanssa niin näet miten onnekas ja hyväosainen olet. 

Onhan se ärsyttävää kun muilla kumppanit ja kämpät, autot ja mökit. Kertoilevat kumppanin kanssa tehdyistä reissuista tai muusta yhteisistä jutuista ja tuovat esiin lastensa saavutuksia.

Mulla yleensä kerrottavana vaan omista tai läheisten haasteista.