Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin miehen kanssa viikonloppuna yksi yö hotellissa. Pääsin nukkumaan silloin kahdelta yöllä mutta heräsin jo kuudelta sillä ilmastointilaite piti niin hirveää meteliä. Eli nukuin 4 tuntia ja alla oli vielä mielenkiintoinen päivä ja illan ravintola käynti. Sinä päivänä otin sitten päiväunet pari tuntia. Olin koko päivän todella väsynyt ja nukahdin joskus klo 23. Ensimmäisen kerran heräsin jo 00.30 Ja siitä heräilin tasaisesti aamuun asti. Olin koko eilisen päivän aivan hirveän väsynyt ja nukahdin taas noin kello 23. Sitten heräsin puoli kuudelta aamulla, vein miehen töihin ja tulin kotiin ja nukahdin sohvalle joskus 7.30 aikaan, nyt heräsin vartti sitten sohvalta,olin vain nukahtanut siihen. Väsyttää aivan hirveästi edelleen 🙄 Voiko oikeasti olla että yksi illanvietto ja yhdet huonot yöunet aiheuttavat usean päivän järjettömään väsymyksen?

Riippuu ehkä iästä. Yksi sairaanhoitaja kertoi, että oli pakko luopua vuorotöissä, kun tuli keski-ikään. Palautuminen yövuoroista oli niin hidasta, että voimat meni. Kyllähän valvominen nuortakin rasittaa, mutta ei ehkä niin paljon.

Ehkä kannattaa useammin harrastaa kivoja irtiottoja, niin elimistökin tottuu, ehkä. 

Sama koskee pitkiä lentoja. Pari päivää menee pilalle.

Itse tapaan ihmisiä niin harvoin ja käyn edes virallisia  käyntejä (hammaslääkäri, kampaaja, lääkäri yms), että monesti joku tuollainen käyntikin on sellainen mitä mietin ja katson, että oli onnistunut vai ei. Tarkoitan itseäni, että miten sain asiani sanottua ja kuunneltiinko minua ja olinko omasta mielestäni sellainen, että puhuin hyvin tms.

Olen hyvä vaistoamaan kiireen ja hammaslääkärissä jotenkin se hosuminen ja se, että hampaani pitäisi puutua nopeasti on sellainen juttu, että se tavallaan saa itseni vaan miettimään, että olen vaivaksi ja hidastan kaikkea jos sanon, että pitää vielä odottaa ja kipua tuntuu.

Jos kysytään pärjäänkö kivun kanssa tms niin monesti menee siihen, että sanon, että pärjään ja mielessäni tiedän, että rajoilla ollaan jo ja sattuu ja pitäisi toinen puudute laittaa. Jälkeenpäin olinkin vihainen itselleni, että miksi en sanonut, että toinen puudute pitää laittaa ja odottaa puutumista sillä tuokin on kallista tuohua ja en minä haluaisi maksaa siitä, että kivuissani siellä olen.

Olen jotenkin liian huono sanomaan tälläisissä jutuissa ja mietin, että jos on kerran kiire niin minun pitää joustaa ja sopeutua, mutta samalla sitten se kaikki kääntyy itseään vastaan.

Edellinen hammaslääkäri missä vuosia kävin laittoi aina kaksi puudutetta ja odotti rauhassa. Näin tavallaan pystyin luottamaan siihen ja oli rauhallinen tunnelma. Ehkä jotenkin kaipaan sellaista ja jos joku kiireessä tekee asioita niin koen olevani vaivaksi ja hidaste jos en juuri sillä hetkellä voi esim sanoa, että hampaani on jo puutunut, kun toinen hosuu vieressä. Pahoittelut tässä viestistä, mutta aina välillä mietin, että joku tälläinen  käynti eroaa niin paljon aiemmista. 

Vierailija kirjoitti:

Sisällä oli yhtäkkiä jättimäinen kärpänen. Yritin sitä hätistellä mutta se hyökkäs mua päin. Tuntu, että seuraili mua ja on aina samassa huoneessa. Kun menin nukkumaan, alko taas hyökkäillä mun päätä kohti. Ikävä tyyppi. 

Joo, toi on ihan ihme kärpäslaji. Sellainen peukalonpään kokoinen, tosi musta ihan kuin vähän karvainenkin ja siitä kuuluu lentäessäänkin tosi iso ja ärsyttävä ääni. Ja sitten tuo, että se syöksyy kohti ja nimenomaan päätä kohti ja tekee sellaista lenkkiä. Wou-wou-wou. Tulee todellakin perässä ja joskus olen saanut erehdytetyksi uloskin ovesta menemällä edeltä. Yöllä ihan superärsyttävä huomata, että tuollainen on päässyt päivällä sisälle koska se herää hyökkäilemään heti aamun sarastaessa. Illan se saattaa lymytä jossain ihan huomaamattomana.

Eilisen pidin digi-detoxia (mikä on vastaava termi suomeksi?) mutta mietin kyllä lenkillä tätä ketjuakin. Tuntui ja tuntuu vieläkin hurjalta ajatukselta kuinka monta sanaa olisi jäänyt sanomatta ja kuulematta, jos tätä ketjua ei olisi. Ihan varmasti jokaisen ketjuun kirjoitetun viestin on lukenut ainakin yksi ihminen ja monesta on herännyt myös uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Ei tämä tietenkään live-kohtaamista korvaa, mutta todellakin tyhjää parempi. Ainakin minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin miehen kanssa viikonloppuna yksi yö hotellissa. Pääsin nukkumaan silloin kahdelta yöllä mutta heräsin jo kuudelta sillä ilmastointilaite piti niin hirveää meteliä. Eli nukuin 4 tuntia ja alla oli vielä mielenkiintoinen päivä ja illan ravintola käynti. Sinä päivänä otin sitten päiväunet pari tuntia. Olin koko päivän todella väsynyt ja nukahdin joskus klo 23. Ensimmäisen kerran heräsin jo 00.30 Ja siitä heräilin tasaisesti aamuun asti. Olin koko eilisen päivän aivan hirveän väsynyt ja nukahdin taas noin kello 23. Sitten heräsin puoli kuudelta aamulla, vein miehen töihin ja tulin kotiin ja nukahdin sohvalle joskus 7.30 aikaan, nyt heräsin vartti sitten sohvalta,olin vain nukahtanut siihen. Väsyttää aivan hirveästi edelleen 🙄 Voiko oikeasti olla että yksi illanvietto ja yhdet huonot yöunet aiheuttavat usean päivän järjettömään väsymyksen?

Riippuu ehk

Voi hyvinkin olla ikä, kohta täytän 45🙄

Vierailija kirjoitti:

Me Naisissa on juttu siitä, kuinka pintapuolisempikin tuttavuus helpottaa yksinäisyyttä.

https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000011540322.html

Totta. On kiva vaihtaa naapurin kanssa pari sanaa ohimennen, vaikka puhuisi kelistä. Samoin harrastuksessa jutella jotain pientä. Joskus kahvilassa kassan kanssa puhua vaikka leivonnaisista. Ei mitään sitovaa tai velvoittavaa. Vähän niin kuin tässä ketjussakin. Kohtaamisia, jotka liittävät johonkin yhteisöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen pidin digi-detoxia (mikä on vastaava termi suomeksi?) mutta mietin kyllä lenkillä tätä ketjuakin. Tuntui ja tuntuu vieläkin hurjalta ajatukselta kuinka monta sanaa olisi jäänyt sanomatta ja kuulematta, jos tätä ketjua ei olisi. Ihan varmasti jokaisen ketjuun kirjoitetun viestin on lukenut ainakin yksi ihminen ja monesta on herännyt myös uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Ei tämä tietenkään live-kohtaamista korvaa, mutta todellakin tyhjää parempi. Ainakin minulle. 

Hieno kirjoitus. Vaikka elääkin ehkä vain hetken täällä. Yks ihme trolli käy ketjuissa poistamassa ihan kivoja viestejä, kehuskelee vpn yhteyksillään, ettei pysty jäljittämään. Kymmenittäin poistunut tänäänkin. Miksi mode poistaa ihan asiallisia viestejä, trolli spämmää varmaan lukemattomia ilmiantoja yhteen kommenttiin..

Ja miten tämä liittyy aiheeseen? Mene pois pahoittamasta muiden mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällä oli yhtäkkiä jättimäinen kärpänen. Yritin sitä hätistellä mutta se hyökkäs mua päin. Tuntu, että seuraili mua ja on aina samassa huoneessa. Kun menin nukkumaan, alko taas hyökkäillä mun päätä kohti. Ikävä tyyppi. 

Eläimiäkin on varmaan eri luonteisia, jopa kärpäsiä. 

Hauska ajatus. Ois kivoja kärpäsiä ja sitten semmosia oikein k-päisiä.

Mulla on kiltti kotikärpänen, ei häiritse eikä surise yhtään. Välillä se tulee kädelleni puhdistamaan jalkojaan ja siipiään. Luulen, että hän on tyttö.

Antakaa tsemppiä huomiselle. Paljon kaikkea tekemistä ja jännittää ihan perkuleesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen pidin digi-detoxia (mikä on vastaava termi suomeksi?) mutta mietin kyllä lenkillä tätä ketjuakin. Tuntui ja tuntuu vieläkin hurjalta ajatukselta kuinka monta sanaa olisi jäänyt sanomatta ja kuulematta, jos tätä ketjua ei olisi. Ihan varmasti jokaisen ketjuun kirjoitetun viestin on lukenut ainakin yksi ihminen ja monesta on herännyt myös uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Ei tämä tietenkään live-kohtaamista korvaa, mutta todellakin tyhjää parempi. Ainakin minulle. 

Hieno kirjoitus. Vaikka elääkin ehkä vain hetken täällä. Yks ihme trolli käy ketjuissa poistamassa ihan kivoja viestejä, kehuskelee vpn yhteyksillään, ettei pysty jäljittämään. Kymmenittäin poistunut tänäänkin. Miksi mode poistaa ihan asiallisia viestejä, trolli spämmää varmaan lukemattomia ilmiantoja yhteen kommenttiin..

Täältä ja muistakin ketjuista on poistunut kymmenittäin ehkä sadoittain mukavia viestejä. Siksi kerroin. Että he tietävät, kenen viestejä poistui.

Yhden ketjun kai sadat viestit palautui äsken, jess!!!

Vierailija kirjoitti:

Antakaa tsemppiä huomiselle. Paljon kaikkea tekemistä ja jännittää ihan perkuleesti.

Tsempit täältä, peukut ja varpaat pystyssä, sä selviät kyllä !:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen pidin digi-detoxia (mikä on vastaava termi suomeksi?) mutta mietin kyllä lenkillä tätä ketjuakin. Tuntui ja tuntuu vieläkin hurjalta ajatukselta kuinka monta sanaa olisi jäänyt sanomatta ja kuulematta, jos tätä ketjua ei olisi. Ihan varmasti jokaisen ketjuun kirjoitetun viestin on lukenut ainakin yksi ihminen ja monesta on herännyt myös uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Ei tämä tietenkään live-kohtaamista korvaa, mutta todellakin tyhjää parempi. Ainakin minulle. 

Hieno kirjoitus. Vaikka elääkin ehkä vain hetken täällä. Yks ihme trolli käy ketjuissa poistamassa ihan kivoja viestejä, kehuskelee vpn yhteyksillään, ettei pysty jäljittämään. Kymmenittäin poistunut tänäänkin. Miksi mode poistaa ihan asiallisia viestejä, trolli spämmää varmaan lukemattomia ilmiantoja yhteen kommenttiin..

Tämäkin viesti poistui, mitä lainasit!!! Hah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kovin yksinäinen ja se tuntuu kuluttavalta. Työssäni autan muita yksinäisiä, mutta se ei mitenkään helpota omaa tilannettani. Ehkä joskus tuntuu hieman koomiselta kuunnella toisten vuodatusta miten kurjaa olla yksin, kun itse koen samaa, mutta joudun pitämään sellaisen ammatillisen identiteetin. Minulla on kasa ammatillisia työkaluja ratkaista oma tilanteeni, mutta en vain saa aikaiseksi puskea itseäni eteenpäin. Hassua on elämä.

Sama tilanne jossain mielessä vaikka en ammatiltani ole terveydenhuollon enkä edes minkään vapaaehtoisjärkestön työntekijä vaan tavallinen aspa. Etenkin eläkeikäiset tuntuu kaipaavan hurjasti juttuseuraa ja kuuntelijaa ja siinä sitten saakin tasapainoilla, että osaa sanoa tarpeeksi napakasti mutta ystävällisesti kuinka on pakko jatkaa töitä vaikka siinä ei seuraavaa asiakasta olekaan selän takana.

Puolisoni työskentelee lähikaupassa. Varsin monet ihmiset avautuvat hänelle yllättävistä asioista, jotkut sanovat käyvänsä kaupassa hänen takiaan. Yksi outo hiippari lahjoitti hänelle pehmolelun.

Ihmisten yksinäisyys tulee esille tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantai meni, mitä tein? Vettä satoi, välillä aurinko paistoi ja ajattelin lähteä pyöräilemään, onneksi olin hidas, vettä tuli taas melkein kaatamalla. Ihan yhtä hiljaista on kuin muinakin päivinä, ehkä käyn kaupassa torstaina jos on viimeinkin poutaa. Kaikki päivät ovat ihan samanlaisia, telkkarista tulee pelkkiä uusintoja, mikä lohduttaa, en ole vielä dementoitunut. Odotin, että Hiljainen todistaja olisi ollut uusi, mutta viiden minuutin katselun jälkeen totesin, että tämäkin on nähty. Jos elän yhtä vanhaksi kuin vanhempani, niin vielä on yksinäisiä vuosia edessä.

Muistan mummuni, hän eli samassa huushollissa, oliko hän koskaan yksinäinen, tuskin. Ehkä hän kaipasi joskus rauhaa sen vilskeen keskellä. Hänellä oli paljon tuttuja, joiden luona kävi kylässä. Ei ollut puhelinta, mutta kaikki tiesi koko kylän asiat, mikä saattoi olla hyväkin asia. Naapurit tekivät paljon yhtei

Mä käyn talkoissa useamman kerran vuodessa, kyläyhdistyksen puuhat.

mutta kymmenisen vuotta sitten olin oikeissa talkoissa, vanhaa rakennusta sisustettiin, maalattiin, kunnostettiin osto- ja myyntiliikkeen käyttöön. Järjestäjä oli sitä mieltä, että hankala oli järjestää, kun piti esim. vakuutus hommata jokaiselle. Byrokratia on varmasti vähentänyt talkoita.

Vierailija kirjoitti:

Yle.fi:ssä on uutinen uudesta trendistä. Nuoret kokoontuvat syömään vanukasta haarukalla ja irtautuvat samalla maailman murheista. Idea on lähtöisin Saksasta ja kokootumisia on tapahtunut muissakin maissa, Suomessa ainakin Oulussa. 

Hauska idea tuollainen vanukasmiitti. Voi tavata muita ja maistella yhdessä vanukasta.

Ottaisin kyllä lusikan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yle.fi:ssä on uutinen uudesta trendistä. Nuoret kokoontuvat syömään vanukasta haarukalla ja irtautuvat samalla maailman murheista. Idea on lähtöisin Saksasta ja kokootumisia on tapahtunut muissakin maissa, Suomessa ainakin Oulussa. 

Hauska idea tuollainen vanukasmiitti. Voi tavata muita ja maistella yhdessä vanukasta.

Ottaisin kyllä lusikan mukaan. 

Ei, vaan se haarukka on just se juttu:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa tsemppiä huomiselle. Paljon kaikkea tekemistä ja jännittää ihan perkuleesti.

Tsempit täältä, peukut ja varpaat pystyssä, sä selviät kyllä !:)

👍

Vierailija kirjoitti:

Eilisen pidin digi-detoxia (mikä on vastaava termi suomeksi?) mutta mietin kyllä lenkillä tätä ketjuakin. Tuntui ja tuntuu vieläkin hurjalta ajatukselta kuinka monta sanaa olisi jäänyt sanomatta ja kuulematta, jos tätä ketjua ei olisi. Ihan varmasti jokaisen ketjuun kirjoitetun viestin on lukenut ainakin yksi ihminen ja monesta on herännyt myös uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Ei tämä tietenkään live-kohtaamista korvaa, mutta todellakin tyhjää parempi. Ainakin minulle. 

Jos edes yritän pitää digi-detoxia, silloin kaikki tärkeät ottavat yhteyttä samanaikaisesti, tärkeä päivämäärä unohtuu, ja ylipäänsä kaikki menee sekaisin.

Aion syödä kohta iltapalaksi piparkakkuja ja maitoa. Hyvä mieli.

Musiikilla on aikamoinen voima elokuvissa. Mä tänään kävin katsomassa Anna minun rakastaa enemmän elokuvan. Mielestäni todella hyvä kotimaiseksi elokuvaksi. Siinä oli todella voimakas erilainen juonenkäänne, joka jäi vahvasti mieleeni. Rakkauden kipeä elokuva 💔

Itsekin kaipaisin rakkautta. Eikä rakkaus ole yhtäkuin seksi. Seksi on vain yksi osa-alue rakkaudessa. Itse oon vähän katkera, kun elämäni on raataa töitä ikävässä ilmapiirissä eikä muita sosiaalisia kanssakäymisiä paljoa ole. Mulla ei ole yhtään ikäistäni seuraa. Jos menettäisin työni niin sitten tuntisin, että mulla ei ole mitään elämässäni. Ikävät ajatukset raastavat mieltäni useasti. Vaikeaa tekee jaksaa tässä elämässä.