Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 55 vuotta seksielämää takana 16- v tavattiin ja edelleen yhdessä. Seksiä 2- 3 kertaa viikossa nytkin . Se on siis erittäin arkinen asia. Kaupassakin käyn harvemmin. Miksi ihmeessä sitä pitäisi salailla ja romantisoida. Sukulaisten kanssa kerrotaan toisillemme nämäkin asiat. Ihme nunnameinkiä. Mummo 71v.

Hyi.

Miksi? Ollaan kovakuntoinen eläkepari, joka nauttii elämästä ja toisistaan.

Mutta koet silti itsesi yksinäiseksi, kun halusit yksinäisten ketjuun? Et pysty kommunikoimaan kumppanisi kanssa? Eikö halua sinusta muuta kuin seksiä, sepä ikävää.

Sisko vinkkasi, että täällä on kisa käynnissä,

Tämähän on yksinäisille tehty ketju. Valehtelitko siitäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perushyvää kuuluu, mutta näkö on edelleen yllättävän sumea ja epätarkka, kirjoittaminen hidasta. Kävin päivällä ekaa kertaa ikinä silmänpohjakuvauksessa. Hitaasti palautuu tipoista silmät. Hymyilytti kun henkilökunnan edustaja tokaisi, että nyt siinä on silmäripset edessä, avaa silmä niin isoksi kuin pystyt, kun itsestä vaikuttaa ettei niitä ripsiä juurikaan ole. Harvat ja lyhyet. Kuukauden saa odottaa tuloksia. Ehkä olisi jo aihetta optikkokäyntiinkin, jännä kun kaikki tuntuu niin tarpeettomalta omalla kohdalla, lykkää vaan viimeiseen asti asioiden hoitamista.

Onpa mukava kirjoitus. Onko siul hankala kirjottaa tuon sumeuen tähen. Mutta kiva kun kirjotit. Älä huoli, täällä on välissä törppöjä trolleja kirjottelemassa höpöjä. Ohita ne, mukavia tarinoita on myös :)

Kiitos kivasta vastauksesta. Kannettavalla lukemisen ja kirjoittamisen etuja: saa suurennettua tekstiä melkoisesti :D Silleen erottaa sumuisetkin kirjaimet toisistaan. Auringon valo teki jopa kipeää heti tapahtuman jälkeen, onneksi oli aurinkolasit unohtuneet taskuun.

Aloitan iltalukemisena Osmo Soininvaaran kirjan Fillarilla Nizzaan. 

Soininvaara teki 2007 poikansa kanssa tuon matkan, kun tuttu oli luvannut kämppänsä käyttöön. Juttu alkoi vitsistä. Soininvaara pyöräilijänä vastasi tutulleen, että Nizzaan on pyörällä vähän pitkä matka. 

Sitten hän alkoi tutkia karttoja. Hän löi vetoa, että pyöräilisi kuukaudessa Tallinnasta Nizzaan. Päivämatkaksi tuli 100 km.

Hän piti Hesariin blogia matkan aikana. Kirja perustuu tuohon blogiin. 

Aloitan vasta lukemisen. 

Mukavaa iltaa muille.

Minä en ole koskaan käynyt ulkomailla enkä aio mennäkään. Olisin sielläkin oma ujo, introvertti ja hermostunut itseni. 

Asun samalla paikkakunnalla, missä synnyinkin melkein 70 vuotta sitten, puolen kilometrin päässä syntymäsairaalastani. 🙂

Yksinäinen voi olla vaikka olisi ihmisiä ympärillä. Yksinäisyys ei ole vain fyysistä. 

Olen viettänyt jokaisen illan yksin nyt viikkoa yli vuoden. Asun rahan säästämiseksi kesämökillä. Paljaita varpaitani lämmittää juuri nyt niiden päällä makoileva koira. On todella rauhallista ja hiljaista. Öisin heräilen usein ja rakastan kellua pimeydessä joka nyt vihdoin on alkanut. Astun usein hetkeksi ulos pimeään, se tunne kun heti selän takana on turvallinen ovi josta palata lämpimään ja edessä pimeys, sekä metsän ja tuulen ääniä. Yksinolo on mielettömän rauhallista. Mutta ilman koiraa olisin kuolettavan yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt jokaisen illan yksin nyt viikkoa yli vuoden. Asun rahan säästämiseksi kesämökillä. Paljaita varpaitani lämmittää juuri nyt niiden päällä makoileva koira. On todella rauhallista ja hiljaista. Öisin heräilen usein ja rakastan kellua pimeydessä joka nyt vihdoin on alkanut. Astun usein hetkeksi ulos pimeään, se tunne kun heti selän takana on turvallinen ovi josta palata lämpimään ja edessä pimeys, sekä metsän ja tuulen ääniä. Yksinolo on mielettömän rauhallista. Mutta ilman koiraa olisin kuolettavan yksinäinen.

Kuulostaa todella idylliseltä :). Olis ihanaa kuulla sun mökkielämäkuulumisia enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltaa!

Mä pyytäisin, ettei jankkaamisesta ja trollaamisesta yms keskustella enää ollenkaan, eikä kommentoida sitä mitenkään. Annetaan sen aiheen olla, ja kerrotaan arkisia kuulumisia, kuten otsikon idea oli.

Mulla oli tänään vapaapäivä. Tein hyvää ruokaa ja otin pitkät päiväunet. Lisäksi tuhosin pienen sipsipussin ja katsoin vähän Gilmore girlsejä. Illalla ulkoiltiin lapsen kanssa.

Nyt taas illalla yksinäisyys hiiviskelee nurkissa, mutta taidan painua unille kohta.

Discord-asiaan en ole ehtinyt perehtyä.

Ap

Sulla mitään lasta ole! Mies on isolla kirkolla ja sä itte hirsimökissä maalla. Älä viitti valehdella! Sä oot eläkkeellä sahtitarjoilijan hommista, ikää 64v . Kyllä sut tunnetaan. 

Järk

Kyllä voi ilmoittaa asiattomaksi näppäimistä tai ota yhteyttä alhaalta.

Vieläkö te syötte kaalia ja sämpylöitä ?

Mietin tänään elämääni ja ajattelin, että nyt pitää löytää hyviä muistoja ihmisistä. Täytyy muistella niitä elämäni varrelta, koska monesti ne meinaavat hukkua kaiken ikävän alle, kun siitä ikävyydestä tulisi paksu kirja jo. Aloitin miettimisen lapsuudesta. Minulla oli kuitenkin joitakin ystäviä, harrastuksessa kivat ihmiset myös, naapurit olivat kivoja yms. Sitten nuoruus vaikea vaihe. Täytyy muistiaan pinnistää. Rippileirillä kiva porukka, kun pakenin toisella puolelle Suomea leirille, koulussa yksi ihminen jutteli joskus ja sain häneltä kortin, harrastuksessa eräs poika ei pilkannut ja istui vieressäni aina, toisessa harrastuksessa kiva ohjaaja ja kivat tyypit, tallilla kivaa porukkaa. Lukiossa sentään pari ihmistä jutteli kanssani. Näin löytyy hyvääkin. Kiitos tästäkin.

Acres - The Tallest Of Mountains

Miten yksinäisillä mietittekö vaikka sairaskohtauksen saamista ja kuinka hälyttää apua esim. aivoverenvuodon sattuessa. Usein käynyt mielessä kun joutunut hälyttämään apua että onneksi ei ollut yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 55 vuotta seksielämää takana 16- v tavattiin ja edelleen yhdessä. Seksiä 2- 3 kertaa viikossa nytkin . Se on siis erittäin arkinen asia. Kaupassakin käyn harvemmin. Miksi ihmeessä sitä pitäisi salailla ja romantisoida. Sukulaisten kanssa kerrotaan toisillemme nämäkin asiat. Ihme nunnameinkiä. Mummo 71v.

Hyi.

Miksi? Ollaan kovakuntoinen eläkepari, joka nauttii elämästä ja toisistaan.

Mutta koet silti itsesi yksinäiseksi, kun halusit yksinäisten ketjuun? Et pysty kommunikoimaan kumppanisi kanssa? Eikö halua sinusta muuta kuin seksiä, sepä ikävää.

Sisko vinkkasi, että täällä on kisa käynnissä,

Ketään et voi ohjata yhtään minnekään. Et ketään . Et minnekään. Usko jo. Sinä et omista ketjua, et tätä etkä niitä edellisiä, joissa sitä yritit.

Vierailija kirjoitti:

Miten yksinäisillä mietittekö vaikka sairaskohtauksen saamista ja kuinka hälyttää apua esim. aivoverenvuodon sattuessa. Usein käynyt mielessä kun joutunut hälyttämään apua että onneksi ei ollut yksinäinen.

Täytyy vaan ajatella että se on sitten kohtalo. Minulla on astma ja joitakin kohtauksia saanut mutta onneksi lääkkeet on tehonneet hyvin ja kännykässä täytyy pitää akku täynnä joka päivä. Lääkkeet otan matalalla kynnyksellä jo pienistäkin oireista. Olen pakannut sairaalakassin valmiiksi koska kerran jouduin kaupasta suoraan  sairaalaan viikoksi ja se oli elämäni karmeimpia viikkoja, kun ei ollut vaihtovaatteita eikä mitään tekemistä, eikä sairaalassa annettu kaikkia lääkkeitä mitä tarvitsin. 

Pohdin, miksi seksiasioista puhutaan täällä negatiivisesti "retostelemisena". Varsinkin aloittaja aina käyttää tuota sanaa. Puhuuko hän aamupuuron syömisestä tai iltapesusta myös retostelemisena. Seksi on yhtä arkista ja päivittäin tai ainakin viikoittain toistuvaa toimintaa kuten kaurapuuron syöminen. Tai hammaspesut. Tarpeellista ja hyvää. Terveellistä.

Taidan lähteä retostelemaan aamupalapöytään!

Miettikää. Sanoilla on valtava valta mielikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koette, että teitä rajoitetaan liikaa tässä ketjussa, pyytämällä ottamaan muut huomioon niin miksi ette perusta omaa ketjua, jossa saa puhua mitä vaan mistä vaan?

Täällä saa ja pitää puhua ihan kaikesta. Tämä on keskustelupalsta. Kukaan ei voi ohjailla tätä. Eikä rajoittaa.  Tämä elää kirjoittajiensa mukaan. Tämä on nyt se ketju, jossa saa puhua mitä vaan. Usko jo. 

Ihmettelen, miksi joku vaatii koko ajan muita lähtemään. Siis isoa joukkoa ihan asiallisesti kirjoittavia.

Yleisempää on, että se, joka ei viihdy ketjussa, lähtee itse. 

Näin ainakin minä olen tehnyt. Kirjoitellut ja katsellut jotain ketjua vähän aikaa ja poistunut, jos en ole enää tykännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Miten yksinäisillä mietittekö vaikka sairaskohtauksen saamista ja kuinka hälyttää apua esim. aivoverenvuodon sattuessa. Usein käynyt mielessä kun joutunut hälyttämään apua että onneksi ei ollut yksinäinen.

Ei ole ollut tarvetta hälyttää itselle usein apua niin kuin sulla ilmeisesti on? Onko joku perussairaus joka tuota vaatii? Lapseni joka asui yksin opiskelupaikkakunnalla soitti ihan normaalisti puhelimella 112 kun hän kerran apua tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin, miksi seksiasioista puhutaan täällä negatiivisesti "retostelemisena". Varsinkin aloittaja aina käyttää tuota sanaa. Puhuuko hän aamupuuron syömisestä tai iltapesusta myös retostelemisena. Seksi on yhtä arkista ja päivittäin tai ainakin viikoittain toistuvaa toimintaa kuten kaurapuuron syöminen. Tai hammaspesut. Tarpeellista ja hyvää. Terveellistä.

Taidan lähteä retostelemaan aamupalapöytään!

Miettikää. Sanoilla on valtava valta mielikuviin.

Sanat kuvastavat aina sanojan/kirjoittajan omia asenteita. Hän paljastaa niillä omat tunteensa; pelkonsa, häpeäntunteensa, ahdistuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Miten yksinäisillä mietittekö vaikka sairaskohtauksen saamista ja kuinka hälyttää apua esim. aivoverenvuodon sattuessa. Usein käynyt mielessä kun joutunut hälyttämään apua että onneksi ei ollut yksinäinen.

Mun iäkkäällä  omaisella oli kotona asuessa naapurin kanssa sopimus. Asuivat vierekkäisissä omakotitaloissa. Tapasivat joka aamu samaan aikaan postiluukulla, niin näkivät samalla, että toinen oli kunnossa. Sopimus oli, että jos toista ei näy, toinen saa mennä vara-avaimella sisään katsomaan, että kaikki on kunnossa. Ettei ollut kaatunut pahasti tms.

Myöhemmin kerrostalossa otettiin tavaksi, että lähellä asuva sukulainen soitti aina aamulla ja varmisti, että kaikki on ok. 

Palveluasunnossa sitten oli hätäranneke, jota painamalla piti avun tulla.

Mikään näistä ei auta, jos joku paha kohtaus tulee. Riippuu kyllä aivoverenvuodon laajuudesta, kykeneekö soittamaan apua.  Silloin vaan se 112.

Vierailija kirjoitti:

Ap on patologinen valehtelelija ja huijari. Hän on edellisessä ketjussa huijannut olevansa mm. lukiolainen, äikänope ja bloggari, joka kehui ap:n ideoita maasta taivaisiin. Hän on 64 v lapseton eläköitynyt sahtitarjoilija, joka asuu hirsimökissä maalla ja mies isolla kirkolla. Iso suku ja paljon kuppilakavereita. Näin hän on kertonut. Nyt hän valehtelee olevansa yksinäinen pienen lapsen äiti. Älkää uskoko mitään mitä hän syöttää teille. Huijari joka vaihtoi nimimerkkiä monesti ja näytteli poistuvansa kejtjusta. Päätavoitteena pitkän ja kuuluisan ketjun kuningattaruus.

Todisteita?

Jankkaaja täällä taas minuutin välein postaa. Häpeäisit:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yksinäisillä mietittekö vaikka sairaskohtauksen saamista ja kuinka hälyttää apua esim. aivoverenvuodon sattuessa. Usein käynyt mielessä kun joutunut hälyttämään apua että onneksi ei ollut yksinäinen.

Ei ole ollut tarvetta hälyttää itselle usein apua niin kuin sulla ilmeisesti on? Onko joku perussairaus joka tuota vaatii? Lapseni joka asui yksin opiskelupaikkakunnalla soitti ihan normaalisti puhelimella 112 kun hän kerran apua tarvitsi.

Lapsesi tajuttomana soittaa 112?