Lue keskustelun säännöt.
Sanoitko irti ystävyyden - Mikä oli ns. viimeinen pisara?
12.09.2025 |
Parisuhde-eroista ollaan tästä joskus keskusteltukin, mutta mikä oli ns. viimeinen pisara ystävyydessä, miksi lopetit ystävyyden jonkun kanssa?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
19, olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä, jotka puhuvat ihmisistä, joita toiset eivät tiedä. Mulla oli ystävä, joka soitti ihan joka ikinen päivä suoraan töistä lähtiessään ja käytti seuraani työmatkan ajan, kertoen Jarmo sanoi xx. Who the fuck is Jarmo? Sitten, kun sain suunvuoron, niin ilmoitti, olen nyt kotipihassa, täytyy mennä.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kukaan voi kuvitella, että ketään kiinnostaa.
Tämmöinen samanlainen kaveri oli täälläkin. Nokitan vielä alkoholiongelmalla ja sen liitännäisillä, rajattomuudella, persuilulla ja yleisellä juoruilun- ja arvostelunhalulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole irtisanonut. Etäisyys ja aika on voinut erottaa. Ei ole enää yhteen palaamista vaihtuneiden olosuhteiden takia. Aika on ajanut meidän ohi.
Pari narsistia on tainnut lyödä oven lopullisesti kiinni, mutta niin he on tehneet kaikille muillekin. Vaikea sanoa, kun on ghostattu, että mitä on tapahtunut.
Ystävä alkoi lähes alusta asti piikiittelemään minua, vähätteli, kritisoi jopa äitiäni, kotiani... kaikesta kateellinen .Kauaa en moista katsellut.
En oikeastaan ole irtisanonut ystävyyttä, mutta olen ottanut pitkät hiljaiset loparit ystävyydestä. Kävi niin, että ystävä alkoi saada yhä enemmän ystäviä "paremmista piireistä", alkoi viettää yhä enemmän aikaa heidän kanssaan, eikä minua kutsuttu mukaan. En halunnut kysellä, että pääsisinkö minäkin heidän kanssaan. Olin kuitenkin edelleen ystävällinen ja kohtelias kaikille näille asianosaisille.
Asia oli todella kipeä pitkään, mutta nyt olen sopeutunut tilanteeseen ajatuksella "kaikella on tarkoituksensa". Todennäköisesti emme olleetkaan niin hyviä ystäviä kuin kuvittelin.
Vierailija kirjoitti:
No en irtisanonut. Minut irtisanottiin. Olen kuunnellut kohta 9 kk erosaagaa ja nyt vihdoin sain sanottua, että kannaitaisiko mennä terapiaan puhumaan asiasta. Sen jälkeen ei "ystiksestä" olekaan mitään kuulunut. Hänen logiikallaan olen varmaan huono ystävä. Mutta kun en enää vain jaksanut. Ei kertakaikkiaan enää kiinnosta, mitä Puppeli sanoi ja mitä tekivät yhdessä. En myöskään sitä kitkeryyttä, mitä tuntee exän uutta kohtaan. On sitä ja tätä ja ruma haukkumanimi tälle naiselle.
Enkä virallisesti voi sanoa, että olimme mitään ystäviä. Hän on vanha tuttu, joka eron sattuessa varmaan muisti sen, että minun niskaani voi kaataa kaiken paskan ja mikä parasta, minun ongelmiani ei tarvitse kuunnella, koska en rasita muita sellaisilla. Sen sijaan kirjoitan päiväkirjaani ja jäsentelen ajatuksiani niin. On melko hyväksikäytetty olo!
Löööv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoruaminen luottamuksellisista asioista oli minulle sellainen asia. En tehnyt katkaisua mitenkään dramaattisesti, koska en halunnut osakseni haukkuja asiasta tms. Vaan vastailin vain suunnitellusti viivytellen ja vältellen viesteihin, keksin tekosyitä, miksei ehdi tavata, ja lopulta lopetin yhteydenpidon kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
19, olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä, jotka puhuvat ihmisistä, joita toiset eivät tiedä. Mulla oli ystävä, joka soitti ihan joka ikinen päivä suoraan töistä lähtiessään ja käytti seuraani työmatkan ajan, kertoen Jarmo sanoi xx. Who the fuck is Jarmo? Sitten, kun sain suunvuoron, niin ilmoitti, olen nyt kotipihassa, täytyy mennä.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kukaan voi kuvitella, että ketään kiinnostaa.
Mulla on myös tällainen tuttu, joka jaarittelee esim. miehensä siskon kummitädin työkuvioista. En ole koskaan tavannutkaan ketään näistä.. Ja kun yritän johonkin väliin kertoa omia kuulumisiani niin hän saattaa kesken jutun alkaa kertoa äitinsä gerbiilin vatsavaivoista tai muusta jonninjoutavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteydenpito oli yksisuuntaista. Jos en soittanut tai laittanut viestiä, en kuullut hänestä mitään. Kiva tyyppi, mutta tilanne alkoi harmittaa.
Tuossahan oli selkeä viesti, "En ole kiinnostunut yhteydenpidosta kanssasi". Hiljaisuuskin on vastaus.
Alkoi vinoilemaan, olemaan ilkeä kun rupesi seurustelemaan sitä ennen oltiin parhaat ystävät ja ihan kuin sisko olis hän ollut mulle, mut sitkun alkoi seurustelemaan niin sitten tapaamiset harveni ja harveni, tyttöjen illat jäi lopulta pois ja sen harvoin kerran kun enää nähtiin piti se poikaystävä tunkea mukaan, tää poikaystävä ei edes tervehtinyt, ei jutellut ja kun yritin keskustella niin murahti vaan ja jatkoi puhumista tälle mun ystävälle, ystävä ei noteerannut mitenkään.... Tuntui pahalta, monesti lähdin aina pois eikä ne edes huomannut! Sit ennenkuin pistin välit meillä oli iso riita ja se oli sit siinä.... Pahalta se tuntui mutta aika ns paranti haavat, jälkikäteen mietin olisinko voinut toimia/tehdä asiat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni vaatii minulta ihan hirveästi. Tulevat mieheni kansaa joka vuosi moneksi päiväksi ja haluavat, että ottaisimme silloin lomaa ja eläisimme heitä palvellen. Koskaan hän ei ole tyytyväinen. Hän on muuten fiksu lahjakas ihminen, mutta on menettänyt käytöksensä vuoksi melkein kaikki ystävät. Olen yrittänyt pitää etäisyyttä, koska en jaksa enää.
Joo, onhan se aika outoa jos sun miehen kanssa tulevat. Vai tuoko mukanaan oikein isonkin joukon miehesi kansaa?
Olin ystävän tukena, kun hänen 30-vuotinen avioliittonsa päättyi. Ystävä julisti suureen ääneen, että tarvitsee nyt jotain uutta elämäänsä.
Kävi pian ilmi, että ystävällä oli ollut jo kauan suhde naapurinsa kanssa. Olin kai viimeinen, joka sai tästä tietää.
Ystävyys sammui tähän petokseen, vaikkei kukaan minua suoranaisesti pettänyt. En vain enää voinut luottaa häneen missään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri aina haastoi riitaa kännissä ja viimeksi haukkui minua oaskaksi niin en jaksa enää. Muutenkin tuntui että kelpasin seuraksi vain vkonloppuisin ryyppäämiseen. (Ja haukuttavaksi)
En ole koskaan irtisanonut ystävyyttä, mutta jos yhteydenpito on täysin omassa varassa niin moni ystävyyssuhde on vain jäänyt. Toisaalta joitain on lämmitelty uudelleen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19, olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä, jotka puhuvat ihmisistä, joita toiset eivät tiedä. Mulla oli ystävä, joka soitti ihan joka ikinen päivä suoraan töistä lähtiessään ja käytti seuraani työmatkan ajan, kertoen Jarmo sanoi xx. Who the fuck is Jarmo? Sitten, kun sain suunvuoron, niin ilmoitti, olen nyt kotipihassa, täytyy mennä.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kukaan voi kuvitella, että ketään kiinnostaa.
Samaa olen miettinyt monesti. Olen liian kohtelias sanomaan, että voisitko puhua jostain muusta kun ei kiinnosta tuntemattomien ihmisten tekemiset ja sanomiset eikä varsinaisesti tuttujenkaan. Ystävän ajatukset ja elämä ovat asioita, joista haluan keskusteluissa kuulla ja myös ihan yleisistä asioista. Joskus oon miettinyt, että ovatko nuo kaikki tuntemattomien tekemisiä selittävät jotenkin tyhmiä, mutta ei mielestäni oikein sitäkään ole. Yhden kohdalla oon tullut tulokseen, että asuu yksin ja ollut nuoresta saakka eläkkeellä eikä käy hirveästi missään niin kaataa sitten minun niskaan ihan kaiken kun tavataan. Tai kaatoi, pistin välit poikki jo vuosikymmen sitten
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni vaatii minulta ihan hirveästi. Tulevat mieheni kansaa joka vuosi moneksi päiväksi ja haluavat, että ottaisimme silloin lomaa ja eläisimme heitä palvellen. Koskaan hän ei ole tyytyväinen. Hän on muuten fiksu lahjakas ihminen, mutta on menettänyt käytöksensä vuoksi melkein kaikki ystävät. Olen yrittänyt pitää etäisyyttä, koska en jaksa enää.
Eikö sinulla ole sen vertaa munaa, että käsket menemään hotelliin. Voi luoja teitä vässyköitä.
Ystäväni käytti kerran koko kahvitteluhetken päivitelläkseen kuinka miehensä sisko oli jotenkin käyttäytynyt huonosti, voi jestas sitä juttua piisasikin ja juonenkäänteitä. Olin juuri lopettanut tupakan polttamisen ja kaduin katkerasti sitä etten päässyt edes pihalle häntä karkuun! Oli viimeisiä tapaamisiamme.
En ole sanonut irti ystävyyttä, mutta joskus ystävyys on vain hiipunut. Ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Joidenkin ystävyyssyhteiden hiipumisesta en kuitenkaan ole lainkaan pahoillani,vaan helpottunut.
Mulla tuttavuudet ja kaveruudet tuppaavat hiipumaan pois omia aikojaan, kun yhteistä kosketuspintaa ei juurikaan ole. Enpä näitä muistele kaivaten. Elämä virtaa aina eteen päin kuin joki uomassaan.
En tiiä sanoisinko ystävä pikemminkin tuttava/kaveri jo kaveruuden alkuaikoina kertoili omia yksityisiä asioitaan ja sit exästään kokoajan jauhoi, meni sinne toiselle paikkakunnalle lähes joka viikonloppu koska oli kuulemma asioita hoidettavana. Kokoajan valitteli, marisi, rutisi ja kaikki oli aina päin witurallaan. Huusi puhelimessa mun läsnäollessa eksälleen ja sit oli "kuulit sä mitä se sano"! Itse huusi ja räyhäs niin että se exä katkas puhelun....pyrki kontrolloimaan mun elämää ja kokoajan piti olla saatavilla 24/7 vaikka olisin ollut töissä. Sanoinkin monta kertaa etten jaksa jatkuvaa viesti ja puhelin pommitusta, 2 päivää taukoa ja sitten taas alkoi...viimeinen niitti mun hermoon oli kun oli änkeämässä noin vaan yökylään,kehuskeli vielä miten oli tehnyt puuroa (kokopäivän autossa se puuro lämpimässä) ja että miksi en vastaa (en siis vastannut kun yritti soittaa), lopulta räjähdin ja sanoin suoraan mikä tökkii ja laitoin vain estot...Onneksi ei tullut oven taakse.
Ehkä tarve kertoa että on ihmisiä elämässä ja että eivät ole mielikuvitusystäviä? Eräästä tuntemastani tyypistä tulee tällainen fiba.