Kaikki naimisiinmenot, polttarit ja muut vastaavat ovat minulle kuin toisesta ulottuvuudesta olevia asioita
Olen lievästi autismin kirjolla. Pärjään työelämässä asiantuntijatöissä vallan mainiosti. Palkka noin 6 tonnia kuussa.
Mutta naimisiin menot, polttarit, seurustelut yms ovat minulle kuin toisen ulottuvuuden elämää.
En ole koskaan käynyt treffeillä enkä ole koskaan edes halannut naista. En myöskään liikoja ole jutellut vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Työajalla nyt vielä vähemmän kun etänä pääosin tekee.
Oikeastaan koko vastakkainen sukupuoli on minulle jäänyt vieraaksi. Katselen tietysti kauempaa viehättävää naista mutta siihenpä se jää.
Kun joku menee naimisiin, kihloihin, saa lapsen tjsp en osaa oikein sanoa siihen mitään. Pysyn neutraalina. En toivottele onnea tai mitään muutakaan koska asia on minulle uppo-outo ja vieras.
M40
Myös lapset ovat minulle hitusen outo ja vieras asia kun en ole ollut lasten kanssa juuri tekemisissä elämäni aikana.
Jotenkin utopistinen ajatus että jollain ikäiselläni on 3 lasta tai 3 jo aikuistakin lasta.
Pillun saaminen parikymppisenä oli yhtä kaukainen ajatus kuin toinen galaksi avaruudessa.
M40