Lue keskustelun säännöt.
HS: Erikoisjoukot-kouluttaja opettaa, että koulukiusaaminen ei lopu muuten kuin lyömällä takaisin
10.09.2025 |
"Mikään väkivaltatilanne, ei sota tai edes koulukiusaaminen, se ei saatana lopu millään muulla kuin sillä, että jos joku lyö teitä, te valmistaudutte ja lyötte tuplasti kovempaa takaisin", Lehtonen sanoo.
"VÄITÖSKIRJAN kiusatun oppilaan puolustamista ja tukemista Turun yliopistossa kirjoittanut psykologian tohtori Virpi Pöyhönen hämmästyy kuullessaan, miten koulukiusaamisesta puhutaan ohjelmassa. Hän ei ole katsonut ohjelmaa.
Koulukiusaaminen loppuu kodin ja koulun yhteistyöllä ja systemaattisella puuttumisella. Väkivallan sijaan lapsia ja nuoria pitää ohjata toimimaan herkästi ja empaattisesti, toisiaan tukevasti, Pöyhönen sanoo."
Ymmärrän, mitä Pöyhönen tarkoittaa, mutta hän on mielestäni väärässä. Olen todistanut lukuisia kertoja koulussa miten kiusaaminen loppui nimenomaan väkivaltaan. Muut keinot taas pahensivat sitä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011484112.html
Kommentit (173)
Työelämässäkin voi olla sama. Vanhempi työläinen kyykytti minua usein asiakkaiden edessä. Raivostuin lopulta ja asiakkaiden edessä minäkin nolasin hänet. Sen jälkeen ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin Virpille että lässyn lässyn. Lehtonen on 100% oikeassa. Olen todistanut sen monta kertaa. Lässyttämisellä ja diskuteeraamisella asiat menee vain huonompaan suuntaan ja kiusaaminen tulee jatkumaan, koska siitä ei seuraa mitään oikeaa konkreettista rangaistusta. Sen sijaan itseään puolustamalla ja kerran takaisin vetämällä se kyllä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Luontohan on julma. Syö tai tule syödyksi. Jotain samaa näen kiusaamisessakin pohjimmiltaan.
Mene sitten sinne luontoon.
Me muut elämme sivitysvaltiossa, jossa jokaisen tulee saada elää elämäänsä rauhassa, vaikka ei olekaan tappokone.
Sanooko Lehtonen samat ohjeet työpaikoilla kiusatuille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pieni ja hento tyttö ala-asteella. Osa luokan kovistytöistä yritti kiusata, jäi yhteen kertaan antaessani tuplasti takaisin. Kukaan ei ole sen jälkeen yrittänyt kiusata. Kyllä, olen samaa mieltä, väkivalta lopettaa v*ttuilun.
Kyllä.
Minä sanoin kiusaajalle, että lyöt vielä kerran niin lopetan kiusaamisen siihen.
Ei uskonut, niin otin seuraavalla tunnilla kättä pidempää avuksi.
Lyöminen loppui kun p*skapää tajusi, että olen valmis menemään miten pitkälle tahansa.
Kiusaaminen jättää elinikäiset arvet. Myönnän olevani osittainen sosiopaatti. Inhoan väkivaltaa, olen hyvin empaattinen ihminen enkä tekisi pahaa kärpäsellekään. Mutta yksi poikkeus on: jos joku yrittäisi kiusata, en kokisi minkäänlaista empatiaa tätä henkilöä kohta
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
En osaa sanoa onko kyse kostofantasiasta. Olen sittemmin tavannut parikin kiusaajaani, enkä haudo heitä kohtaan minkäänlaista kostoa. Jos he käyttäytyisivät yhä kuin kiusaajat, totta kai tilanne olisi eri.
Enemmänkin ajattelen kiusattuja. Kouluajan kiusatuista kavereistani yksi on tehnyt itsemurhan. Yksi arka tyttö ei uskalla ottaa minkäänlaista kontaktia kehenkään muuhun kuin vanhaan äitiinsä. Ei puhe-, tai katsekontaktia. Ei edes minuun, vaikka puolustin häntä koulussa parhaani mukaan. Tämä älykäs ja ihana ihminen ei tule koskaan olemaan haaveilemassaan ammatissa tai perustamaan perhettä, kiitos kiusaajien.
Siksi ajattelen, että miksi kiusaajalla olisi oikeus pilata kiusatun elämä? Ei se minua niinkään haittaa jos joku yrittää kiusata. Minä voin kävellä tilanteesta pois. Mutta se ajatus, että se kiusaaja pääsee tilanteesta pois ja huomenna pilaa jonkun muun elämän...se on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat ovat kuin Venäjä eli uskovat vain voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta lopettaa veeetuilun.
Ei välttämättä. Jos kiusaaja on sua isompi tai vahvempi, niin silloin hän ei lopeta, vaikka kuinka yrittäisi puolustautua. Saat vaan kovempaa turpaan. T. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella traumatisoitunut ja häiriintynyt ihminen kirjoittaa tähän ketjuun. Onko kukaan vinkannut poliisille? Toki voin tehdä sen itsekin vaikka joku muu olisi jo tehnytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos et pysty pätkimään kiusaajiasi turpaan, niin ihan oikein sulle.
Ihan sairasta uhrin syyllistämistä.
Mitenhän Lehtonen olisi pärjännyt 7-9 vuotiaana tyttönä, jota kolme poikaa kiusasi kotimatkalla haukkumalla, lyömällä, tönimällä ojaan, sylkemällä ja jopa potkimalla kun olin maassa.
Olisi sivaltanut poikia verbaaliseti niin, että pojat olisivat juosseet itkien mamman helmoihin. Kiusaaja kiusaa tasan niin kauan kun saa tuntea valtaa. Kun vallantunne viedään pois, kiusaamiselta lähtee pohja.
Ihanko aikuisten oikeasti väität, että jollain verbaalisella sivalluksella väkivaltainen kiusaaja lopettaa kiusaamisen? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella traumatisoitunut ja häiriintynyt ihminen kirjoittaa tähän ketjuun. Onko kukaan vinkannut poliisille? Toki voin tehdä sen itsekin vaikka joku muu olisi jo tehnytkin.
On kyllä sellaiset väkivaltaa ihannoivat voimafantasiat, että pitää ottaa vakavasti.
Muistan lukeneeni jonkin tutkimuksen tästä aiheesta, ja siitä jäi mieleeni ainakin yksi väkivallaton tapa tilanteen rauhoittamiseksi. Kun riittävän usea oman koululuokan jäsenistä asettuukin kiusaajaa vastaan, ihan ääneen sanoo, että nyt lopetat tuon, ja hän huomaa jäävänsä vaille tukea ja yksin asiassaan, hän (voi) lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin 2. luokalla.
Itkin ja kerroin isälleni. Hän neuvoi lyömään suoraan kasvoihin, monta kertaa.
Kun seuraavan kerran kiusaaja alkoi kiusata, en väistynytkään vaan aloin raivoissani lyödä häntä.
Muistan edelleen miten hämmästyneeltä hän näytti kun löin häntä enkä välittänyt hänen lyöntiensä tuottamasta kivusta.
Löin häntä kunnes hän vajosi itkien maahan. Lopetin siihen ja siihen loppui myös kiusaaminen.
Loppumattomalla puhumisella ja kiusaajan ymmärtämisellä ei olisi saatu mitään aikaan -työllistetty vaan kaikkea turhanpuhija.
Väkivalta on joskus ihan oikein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos et pysty pätkimään kiusaajiasi turpaan, niin ihan oikein sulle.
Ihan sairasta uhrin syyllistämistä.
Mitenhän Lehtonen olisi pärjännyt 7-9 vuotiaana tyttönä, jota kolme poikaa kiusasi kotimatkalla haukkumalla, lyömällä, tönimällä ojaan, sylkemällä ja jopa potkimalla kun olin maassa.
Olisi sivaltanut poikia verbaaliseti niin, että pojat olisivat juosseet itkien mamman helmoihin. Kiusaaja kiusaa tasan niin kauan kun saa tuntea valtaa. Kun vallantunne viedään pois, kiusaamiselta lähtee pohja.
Lehtosen neuvohan oli nimenomaan väkivalta.
Kerroin esimerkin siitä, että ei se ole.
Väkivaltaa se on henkinen väkivaltakin.
Et vastannut kysymykseen. Miten Lehtonen olisi pärjännyt 7-9 vuotiaana tyttönä tuossa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella traumatisoitunut ja häiriintynyt ihminen kirjoittaa tähän ketjuun. Onko kukaan vinkannut poliisille? Toki voin tehdä sen itsekin vaikka joku muu olisi jo tehnytkin.
Kenet valitset? Ketju on täynnä ihmisiä jotka joko suosittelevat väkivallan käyttöä kiusaajaa kohtaan, tai kiusaajien puolustajia joiden mielestä heikointa saa lyödä jos tämä ei pysty antamaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ihan kohtuuton vaatimus.
Kiusattu on todella usein tilanteessa täysin yksin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Se on kuormittavaa ja lamaannuttavaa. Yks kaks hänen, pienen ja aran tytön tai pojan, pitäisi paukuttaa turpaan kiusaajaa, joka ei koskaan ole yksin.
Melkoisia sankaritekoja vaaditaan pieneltä ihmiseltä.
Tässä auttaa vain se henkinen kylmäpäisyys, sanavalmius ja yhtenä korttina silmitön raivokohtaus hyökkääjiä kohtaan. Tämä toiminee useimmiten nuorten henkilöiden kohdalla.
Naaraskarhut saa tällä keinolla isomman uroskarhun perääntymään - viesti on se, että joo olen pienempi ja voit tappaa minut mutta kärsit tappelussa niin pahat vammat että et ole entiselläsi. Useimmiten uros perääntyy vaikka on teoriassa varma voittaja. Jos naaras ei toimisi näin, tappaisi uros tämän pennut.
Vierailija kirjoitti:
Työelämässäkin voi olla sama. Vanhempi työläinen kyykytti minua usein asiakkaiden edessä. Raivostuin lopulta ja asiakkaiden edessä minäkin nolasin hänet. Sen jälkeen ei ongelmaa.
Voimafantasia. Todellisessa elämässä sinä olisit saanut potkut. Niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ihan kohtuuton vaatimus.
Kiusattu on todella usein tilanteessa täysin yksin. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Se on kuormittavaa ja lamaannuttavaa. Yks kaks hänen, pienen ja aran tytön tai pojan, pitäisi paukuttaa turpaan kiusaajaa, joka ei koskaan ole yksin.
Melkoisia sankaritekoja vaaditaan pieneltä ihmiseltä.
Tässä auttaa vain se henkinen kylmäpäisyys, sanavalmius ja yhtenä korttina silmitön raivokohtaus hyökkääjiä kohtaan. Tämä toiminee useimmiten nuorten henkilöiden kohdalla.
Naaraskarhut saa tällä keinolla isomman uroskarhun perääntymään - viesti on se, että joo olen pienempi ja voit tappaa minut mutta kärsit tappelussa niin pahat vammat että et ole entiselläsi. Useimmiten uros perääntyy vaikka on teoriassa varma voittaja. Jos naaras ei toimis
Janne. Laita nyt se netti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni jonkin tutkimuksen tästä aiheesta, ja siitä jäi mieleeni ainakin yksi väkivallaton tapa tilanteen rauhoittamiseksi. Kun riittävän usea oman koululuokan jäsenistä asettuukin kiusaajaa vastaan, ihan ääneen sanoo, että nyt lopetat tuon, ja hän huomaa jäävänsä vaille tukea ja yksin asiassaan, hän (voi) lopettaa.
Tuo pitää varmastikin paikkansa. Ikävä kyllä suurin osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän pelkureita ja joukon seuraajia.
Kiusaajan valtahan perustuu siihen pelkoon, että kuka tahansa voi olla seuraava kiusattu. Paras turva on asettua kiusaajan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Todella traumatisoitunut ja häiriintynyt ihminen kirjoittaa tähän ketjuun. Onko kukaan vinkannut poliisille? Toki voin tehdä sen itsekin vaikka joku muu olisi jo tehnytkin.
Tiesithän, että väärä ilmianto on rikos.
Kiitos ajatuksistasi. Olen tavannut työssäni useampia aikapommeiksi kiusattuja. Kostofantasiat ovat vielä aikuisena aivan järkyttävissä mitoissa, ja se saattaa sopivalla hetkellä kohdistua ihan kehen tahansa. Vaikka täysin syyttömään lapseen, joka vain muistuttaa kouluajan piinasta. Ehkä hän nauraa viattomana ystävänsä kanssa edes huomaamatta tätä kostoa hautovaa aikuista, joka kuulee naurun edelleen pilkallisena. Useimmat ovat todella sisimmältään empaattisia ja kilttejä, mutta traumat ovat syvät. Moni varmaan ajattelee, että ihan sairasta, eikä tuollainen saa liikkua vapaana. Niinpä. Eipä toki saa kiusatakaan.