Lue keskustelun säännöt.
En tunne samoin kuin ennen riitaa
10.09.2025 |
Rakastan miestäni valtavasti ja hän on elämäni rakkaus. Kuitenkin, meillä oli paha riita, jossa mies uhkasi ettei tule heti takaisin kotiin. Ja sen jälkeen minusta ei ole tuntunut samalta. Tuntuu jotenkin tyhjältä, vaikka sovimme riidan jo.
Onko normaalia? Riidasta on viikko.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla ainakin kestää toipua riidasta. Riidellessä mies haukkuu tosi pahasti, ja on hyvin pelottava. Ja vaikka sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi niin menee aikaa ennen kuin pääsen taas ns normaalitilaan.
Niin ja ihan syystä. Tuo ei eroa mitenkään siitä, että löisi sinua - mustelmillakin ja murtuneilla luillakin menee aikaa parantua.
On se ollut fyysisestikin väkivaltainen ja kyllä tämä henkinen pahempaa on kuin mustelmat. Sama
Jos joku lyö, niin silloin asiasta tehdään rikosilmoitus.
On muutakin fyysistä väkivaltaa kuin lyöminen. Poliisi jututti miestä tästä kerran ja siihen loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monien parisuhteiden jälkeen tullut siihen tulokseen, että itse sen tietää, missä omat rajat menee. Riitely ei ole välttämättä pahasta, jos se oikeasti sovitaan. Joskus riidan syynä voi olla vain se, että ihmiset ovat väsyneitä ja pahalla päällä ja äsähtelevät toisilleen. Näitä voi sopia, jos puolin ja toisin tuntuu hyvältä. Mutta sitten voi olla jotain syvempiä ongelmia, valehtelua, henkistä väkivaltaa, manipulointia tai jotain elämänarvojen erilaisuutta. Näiden kanssa voi olla vaikea tulla toimeen, ja helposti joustava ihminen ajattelee, että toista voi yrittää ymmärtää, ja toinen ei varmaan pohjimmiltaan tarkoittanut pahaa. Minulle opetettiin lapsuudenkodissa, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita, mutta koskaan ei opetettu, että vaikean puolison kanssa ei ole pakko olla. Nykyajan ihanimpia asioita on se, että ihmisten ei ole pakko olla suhteissa, joissa on paha olla. Jos kumppanin kanssa olo tuntuu pahalta, eikä mikään tunnu a
Puhut asiaa. Itselläni on siitä erikoinen suhde että meillä on yleensä mukavaa yhdessä, on läheisyyttä ja hyviä asioita paljon, mutta pohjimmiltaan suhde ei ole hyvä. Aiempi henkinen ja fyysinen väkivalta on jättänyt jälkensä, pahin ongelma kuitenkin että mies on rikkonut luottamuksen niin monesti, etten enää voi häneen luottaa, koskaan.
Yhdessä tässä nyt kuitenkin ollaan. Itse olen varmistellut selustaani siten että jos jonain päivänä saan tarpeekseni, mies lähtekööt talosta. Minä kyllä pärjään. Se päivä voi tulla huomenna, ensi vuonna tai ei koskaan. Siihen saakka olkoot tuossa, on hänestä kuitenkin hyötyäkin ja hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla ainakin kestää toipua riidasta. Riidellessä mies haukkuu tosi pahasti, ja on hyvin pelottava. Ja vaikka sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi niin menee aikaa ennen kuin pääsen taas ns normaalitilaan.
Ei tuollainen ole millään tavalla hyväksyttävää. Omaa kumppaniaan ei pidä koskaan joutua pelkäämään. Riita ei ole mikään syy haukkua tai olla uhkaava.
No hänellä on. Lapsuudenkodissaan jo oppinut että riidassa kuuluu huutaa niin pahoja asioita ja loukkauksia toiselle, ettei toinen kykene järkytykseltä sanomaan enää mitään. Silloin on voittanut. Tätä teki heillä myös vanhemmat lapsille.
On hän vuosien varrella tuosta osittain päässyt irti, nykyään en jaksa riidellä (ottaa vaikeita asioita puheeksi) niin en tiedä vieläkö noin tekisi. Varmaan kyllä.
Hän on nyt aikuinen ja vastuussa omista tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin avovaimoni, kun hän ei pystynyt olemaan riitelemättä. Mitää oikeaa syytä ei tarvittu, järkyttävä draama saattoi käynnistyä vaikka leivänmuruista pöydällä. Kyllä siinä tunteet kuolee kun huudetaan vähintään viikoittain solvauksia päin näköä.
Tottakai. Siksi ihmettelenkin näitä naisia tässä ketjussa, jotka jäävät tuollaisiin suhteisiin ja sietävät haukkumista ja huutoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla ainakin kestää toipua riidasta. Riidellessä mies haukkuu tosi pahasti, ja on hyvin pelottava. Ja vaikka sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi niin menee aikaa ennen kuin pääsen taas ns normaalitilaan.
Ei tuollainen ole millään tavalla hyväksyttävää. Omaa kumppaniaan ei pidä koskaan joutua pelkäämään. Riita ei ole mikään syy haukkua tai olla uhkaava.
No hänellä on. Lapsuudenkodissaan jo oppinut että riidassa kuuluu huutaa niin pahoja asioita ja loukkauksia toiselle, ettei toinen kykene järkytykseltä sanomaan enää mitään. Silloin on voittanut. Tätä teki heillä myös vanhemmat lapsille.
On hän vuosien varrella tuosta osittain päässyt irti, nykyään en jaksa riidellä (ottaa vaikeita asioita puheeksi) niin en tiedä vieläkö noi
Hän on nyt aikuinen ja vastuussa omista tekemisistään.
No olipa hän aikuinen jo 20 ja 30 vuotta sittenkin. Ei vaikuttanut hänen riitelyynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla ainakin kestää toipua riidasta. Riidellessä mies haukkuu tosi pahasti, ja on hyvin pelottava. Ja vaikka sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi niin menee aikaa ennen kuin pääsen taas ns normaalitilaan.
Niin ja ihan syystä. Tuo ei eroa mitenkään siitä, että löisi sinua - mustelmillakin ja murtuneilla luillakin menee aikaa parantua.
On se ollut fyysisestikin väkivaltainen ja kyllä tämä henkinen pahempaa on kuin mustelmat. Sama
Jos joku lyö, niin silloin asiasta tehdään rikosilmoitus.
On muutakin fyysistä väkivaltaa kuin lyöminen. Poliisi jututti miestä tästä kerran ja siihen loppui.
Niin on ja niistäkin tulee tietenkin tehdä rikosilmoitus.
"No olipa hän aikuinen jo 20 ja 30 vuotta sittenkin. Ei vaikuttanut hänen riitelyynsä."
Ei kenenkään käytöstä voi puolustella lapsuudella. Kun ihminen on aikuinen, hän valitsee itse sen miten toimii ja vastuussa valinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni veti ihan puun takaa semmoiset kunnon kreisibitch raivarit, kamaa lenteli ympäri kämppää, esim. työläppäri, kännykkä, kauppakassista tuomani ostokset jne. Tuosta on nyt melkein vuosi, Mikä tuona iltana muuttui oli se että me ei enää olla me vaan kaksi aikuista joilla on lapsia ja avioliitto. Toivon tietysti että luottamus palautuu ennalleen, tuntuu vaan ottavan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mulla ainakin kestää toipua riidasta. Riidellessä mies haukkuu tosi pahasti, ja on hyvin pelottava. Ja vaikka sanoo ettei tarkoittanut mitä sanoi niin menee aikaa ennen kuin pääsen taas ns normaalitilaan.
Niin ja ihan syystä. Tuo ei eroa mitenkään siitä, että löisi sinua - mustelmillakin ja murtuneilla luillakin menee aikaa parantua.
On se ollut fyysisestikin väkivaltainen ja kyllä tämä henkinen pahempaa on kuin mustelmat. Sama
Jos joku lyö, niin silloin asiasta tehdään rikosilmoitus.
On muutakin fyysistä väkivaltaa kuin lyöminen. Poliisi jututti miestä tästä kerran ja siihen loppui.
Niin on ja niistäkin tulee tietenkin tehdä rikosilmoitus.
Ei tarvittu ilmoitusta. Riitti kun poliisi puhutti.
Vierailija kirjoitti:
"No olipa hän aikuinen jo 20 ja 30 vuotta sittenkin. Ei vaikuttanut hänen riitelyynsä."
Ei kenenkään käytöstä voi puolustella lapsuudella. Kun ihminen on aikuinen, hän valitsee itse sen miten toimii ja vastuussa valinnoistaan.
Mutta sepä ei käy kuin naps vaan omasta päätöksestä, kun traumat ja koko lapsuuden ja nuoruuden ajan iskeytyneet käytösmallit on syvällä. Pahimmillaan vaatii terapiaa ja silloin pitää itsellä olla vankka päätös haluta muutosta ja uskoa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni veti ihan puun takaa semmoiset kunnon kreisibitch raivarit, kamaa lenteli ympäri kämppää, esim. työläppäri, kännykkä, kauppakassista tuomani ostokset jne. Tuosta on nyt melkein vuosi, Mikä tuona iltana muuttui oli se että me ei enää olla me vaan kaksi aikuista joilla on lapsia ja avioliitto. Toivon tietysti että luottamus palautuu ennalleen, tuntuu vaan ottavan aikaa.
Älä ylpeile sillä, että olet osaton riitaan, koska se tuli ihan puun takaa. Jos tuli oikeasti ilman ulkoista syytä, joka jostain syystä osui hänen arimpaansa, pitää selvitellä, miksi hän on tasapainoton. Tosiasiassahan taidat tietää, miksi hän raivostui noin totaalisesti. Mutta sivuutat asian ja odotat sen menevän vuodessa ohi itsestään. Ei se mene. Haava menee umpeen, mutta sen alla muhii mätäpaise. Loukkasitko häntä, miten? Alkuperäinen aihe voi olla vaikka ne leivänmurut tai kauppakassin väärä sisältö niinkuin sinun tapaukesssasi vaikuttaisi olleen. Mutta kukaan ei heitä työläppäriä leivänmurujen takia. Leivänmururiidat leviävät, koska tyytymättömyyttä ollaan liian hienoja käsittelemään, ja siitä syytetään vaikeaa kumppania. Ei oteta vastuuta mistään ja kiistetään kaikki haluamattakaan ymmärtää, miksi toinen on kireä. Kaikkien kumppanien turvallisuudentunnetta ei voi mitenkään korjata, jos se on todella heikko alunperin. Mutta kenen tahansa kumppanin turvallisuudentunteeseen voi haarukoida reikiä, kunnes se uppoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No olipa hän aikuinen jo 20 ja 30 vuotta sittenkin. Ei vaikuttanut hänen riitelyynsä."
Ei kenenkään käytöstä voi puolustella lapsuudella. Kun ihminen on aikuinen, hän valitsee itse sen miten toimii ja vastuussa valinnoistaan.
Mutta sepä ei käy kuin naps vaan omasta päätöksestä, kun traumat ja koko lapsuuden ja nuoruuden ajan iskeytyneet käytösmallit on syvällä. Pahimmillaan vaatii terapiaa ja silloin pitää itsellä olla vankka päätös haluta muutosta ja uskoa siihen.
Tiedän kyllä ja aikuinen on ihan itse vastuussa siitä muutoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No olipa hän aikuinen jo 20 ja 30 vuotta sittenkin. Ei vaikuttanut hänen riitelyynsä."
Ei kenenkään käytöstä voi puolustella lapsuudella. Kun ihminen on aikuinen, hän valitsee itse sen miten toimii ja vastuussa valinnoistaan.
Mutta sepä ei käy kuin naps vaan omasta päätöksestä, kun traumat ja koko lapsuuden ja nuoruuden ajan iskeytyneet käytösmallit on syvällä. Pahimmillaan vaatii terapiaa ja silloin pitää itsellä olla vankka päätös haluta muutosta ja uskoa siihen.
Tiedän kyllä ja aikuinen on ihan itse vastuussa siitä muutoksesta.
Ja mitä nyt ajat takaa näillä vastuu-jankutuksilla? Että sä et ole vastuussa?? 😂 Ei vaikuta nyt mihinkään nuo jankutukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni veti ihan puun takaa semmoiset kunnon kreisibitch raivarit, kamaa lenteli ympäri kämppää, esim. työläppäri, kännykkä, kauppakassista tuomani ostokset jne. Tuosta on nyt melkein vuosi, Mikä tuona iltana muuttui oli se että me ei enää olla me vaan kaksi aikuista joilla on lapsia ja avioliitto. Toivon tietysti että luottamus palautuu ennalleen, tuntuu vaan ottavan aikaa.
Älä ylpeile sillä, että olet osaton riitaan, koska se tuli ihan puun takaa. Jos tuli oikeasti ilman ulkoista syytä, joka jostain syystä osui hänen arimpaansa, pitää selvitellä, miksi hän on tasapainoton. Tosiasiassahan taidat tietää, miksi hän raivostui noin totaalisesti. Mutta sivuutat asian ja odotat sen menevän vuodessa ohi itsestään. Ei se mene. Haava menee umpeen, mutta sen alla muhii mätäpaise. Loukkasitko häntä, miten? Alkuperäinen aihe voi olla vaikka ne leivänmurut tai kauppakassin väärä
Olet niin oikeassa. Ihmiset elät vain niin itsekeskeisedti etteivät he pysähdy näkemään toisen hätää. Hienoa, että löytyy meitäkin, jotka eivät tuomitse ihmistä alimpaan helvettiin "huonosta käytöksestä" . Vaan ymmärtävät, että käytökselle on aina jokin syy. Jos on hyvä puoliso pyrkii tuomitsemisen sijaan ymmärtämään ja auttamaan eteenpäin, harvemmin niin vaan käy, kuten tästäkin ketjusta näemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No olipa hän aikuinen jo 20 ja 30 vuotta sittenkin. Ei vaikuttanut hänen riitelyynsä."
Ei kenenkään käytöstä voi puolustella lapsuudella. Kun ihminen on aikuinen, hän valitsee itse sen miten toimii ja vastuussa valinnoistaan.
Mutta sepä ei käy kuin naps vaan omasta päätöksestä, kun traumat ja koko lapsuuden ja nuoruuden ajan iskeytyneet käytösmallit on syvällä. Pahimmillaan vaatii terapiaa ja silloin pitää itsellä olla vankka päätös haluta muutosta ja uskoa siihen.
Tiedän kyllä ja aikuinen on ihan itse vastuussa siitä muutoksesta.
Ja mitä nyt ajat takaa näillä vastuu-jankutuksilla? Että sä et ole vastuussa?? 😂 Ei vaikuta nyt mihinkään nuo jankutukset.
En minä mitään jankuta. Silloin jos nainen on jo niin pohjalla, että puolustelee väkivaltaista miestään, ollaan tosiaan tilanteessa johon ei mikään vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minusta normaalia. Jotkut suhtautuu riitelyyn suvereenisti, niin kuin se olisi normaali tapa kommunikoida ja "kuuluu asiaan". Mutta sitten on meitä, jotka ollaan toista mieltä.
Menee hetki, että paranee sen jälkeen, kun sydän särkyy. Jos ei parane, niin ero voi olla yksi keino selvitä. Toivottavasti ei tarvitse mennä niin pitkälle. Odottele rauhassa, alkaako tunteet tasoittua ja palautuuko mies. Hänhän se on, joka siinä sekoilee ja uhkailee.
Ap ei kerro, mitä riita koski ja mitä itse on sanonut ja tehnyt.
Mitä väliä mitä riita koski ja kuka sanoi mitä? Riidat ja tuollainen käytös eivät kuulu terveeseen parisuhteeseen.
On sillä väliä, jos ap on loukannut ns. verisesti.
Kaffebulla kirjoitti:
Mistä te riitelitte? Mikä siinä riidassa oli miehelle niin paha paikka?
Siitä olenko petite vai en 🥺👉🏻👈🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet pettynyt ja loukkaantunut, että sinulle rakas ja turvallinen ihminen on toiminut noin väärin sinua kohtaan.
Turvallisuus on järkkynyt ja sitä kautta luottamus.
Moni mies lähtee ovet paukkuen riidan jälkeen ja törkeimmät sammuttavat puhelimen ettei saa kiinni.
Henkistä väkivaltaa.
Tämä! Meillä on nyt ollut myös riitoja asioista, mitä mies on itse aiheuttanut. Kun haluan käsitellä asian loppuun ja kerron miltä minusta hänen petoksensa tuntuu, toteaa hän vain että "en jaksa jauhaa tästä" tai "minulla ei ole mitään sanottavaa".
Jättää siis minut yksin asian kanssa ja antaa ymmärtää, että se on loppuunkäsitelty ennen kuin sitä on käsitelty mitenkään. Hirveän ahdistavaa!
Ja kyllä, tunteeni ovat muuttuneet. Olen alkanut halveksia miestä.
Näin siinä käy.
Se on vässykkä.
No hänellä on. Lapsuudenkodissaan jo oppinut että riidassa kuuluu huutaa niin pahoja asioita ja loukkauksia toiselle, ettei toinen kykene järkytykseltä sanomaan enää mitään. Silloin on voittanut. Tätä teki heillä myös vanhemmat lapsille.
On hän vuosien varrella tuosta osittain päässyt irti, nykyään en jaksa riidellä (ottaa vaikeita asioita puheeksi) niin en tiedä vieläkö noin tekisi. Varmaan kyllä.