En tunne samoin kuin ennen riitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet pettynyt ja loukkaantunut, että sinulle rakas ja turvallinen ihminen on toiminut noin väärin sinua kohtaan.

Turvallisuus on järkkynyt ja sitä kautta luottamus.

Moni mies lähtee ovet paukkuen riidan jälkeen ja törkeimmät sammuttavat puhelimen ettei saa kiinni. 

 

Henkistä väkivaltaa.

Tämä! Meillä on nyt ollut myös riitoja asioista, mitä mies on itse aiheuttanut. Kun haluan käsitellä asian loppuun ja kerron miltä minusta hänen petoksensa tuntuu, toteaa hän vain että "en jaksa jauhaa tästä" tai "minulla ei ole mitään sanottavaa". Jättää siis minut yksin asian kanssa ja antaa ymmärtää, että se on loppuunkäsitelty ennen kuin sitä on käsitelty mitenkään. Hirveän ahdistavaa!

Ja kyllä, tunteeni ovat muuttuneet. Olen alkanut halveksia miestä.

Tuttua. Mistään asiasta ei voi keskustella tai käydä tapahtumia läpi. Mies aina sanoo, että minun kanssani ei voi keskustella. Vaikka todellisuus on se, että olen ainoa joka yrittää keskustella ja mies on hiljaa eikä osallistu millään tavoin.

Meillä taas mies alkaa huutamaan niin että sylki lentää. Hän myös raivoissaan säntää ulos ovesta. Kyse on kuitenkin asiasta, missä hän on toiminut todella väärin (myöntää sen kyllä), mutta koska se on jo tapahtunut, on siitä asiasta turha enää puhua. Tällä logiikalla siis pettäminenkin on käsitelty jo siinä vaiheessa kun mies vetää housunsa ylös.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet pettynyt ja loukkaantunut, että sinulle rakas ja turvallinen ihminen on toiminut noin väärin sinua kohtaan.

Turvallisuus on järkkynyt ja sitä kautta luottamus.

Moni mies lähtee ovet paukkuen riidan jälkeen ja törkeimmät sammuttavat puhelimen ettei saa kiinni. 

 

Henkistä väkivaltaa.

Tämä! Meillä on nyt ollut myös riitoja asioista, mitä mies on itse aiheuttanut. Kun haluan käsitellä asian loppuun ja kerron miltä minusta hänen petoksensa tuntuu, toteaa hän vain että "en jaksa jauhaa tästä" tai "minulla ei ole mitään sanottavaa". Jättää siis minut yksin asian kanssa ja antaa ymmärtää, että se on loppuunkäsitelty ennen kuin sitä on käsitelty mitenkään. Hirveän ahdistavaa!

Ja kyllä, tunteeni ovat muuttuneet. Olen alkanut halveksia miestä.

 

Samat tunteet ollut itsellä tällä viikolla, kun viikonloppuna tuli miehen kanssa riitaa. Hän menee johonkin täydelliseen mulkkumoodiin jos sanon mistään asiasta ja sitten horisee ja jankkaa jotain itse keksimiään juttuja, ja alkaa syyttää minua asioista, jotka on itse tehnyt. Tuntuu että on ihan mielenvikainen ja ei saa mitään yhteyttä häneen, kun koittaa vaan ammuskella satunnaisesti joka suuntaan, että ehkä jokin minuun osuisi. Ei myöskään pyydä anteeksi eikä halua "jankata" asiasta enää sen jälkeen, kun on rauhoittunut, vaikka minä en saanut koko hommasta irti muuta kuin sanallisesti selkääni.

Onneksi riidellään vain pari kertaa vuodessa, mutta silloin miehestä kuoriutuu ihan eri ihminen, kuin jokin sosiopaattihirviö, niin on vaikeaa niiden jälkeen luottaa juurikin tuohon perusturvallisuuteen. 

Kaffebulla kirjoitti:

Ei se mieskään selvästi tunne ollaan turvalliseksi suhteessa, kun haluaa pois tilanteesta.

Haluaa vain päästä helpolla tai osoittaa valta-asemaansa. 

 

Jos sinä et tee tai sano niinkuin minä haluan, niin minä voin lähteä menemään etkä voi mitään. 

 

Yritetään saada se toinen hallintaan, alistumaan  ja oman mielen mukaiseksi. 



Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mistä te riitelitte? Mikä siinä riidassa oli miehelle niin paha paikka?

Meillä mies uhkasi erolla, kun tuli riitaa sohvan pesusta. Ei sen kuule tarvitse olla mikään iso juttu, jos mies on herkkähipiäinen narsisti.

Niin tai strateginen riitelijä narsku joka pilaa kaikki merkkipäivät millä syyllä tahansa, joka vuosi! 

Onneksi olen sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä suhteessani oli hirveitä riitoja ja absurdeja syytöksiä, lopulta ns. kävelin munankuorilla, etten vaan ärsyttäisi mutta jo hengittämiseni ärsytti. Syynä exän yltyvät mielenterveysongelmat, joita katsoin aivan liian pitkään. En suositele kenellekään.

Samat sanat. Exäni oli nainen, minä mies.

Aloitusviestistä käy kyllä selväksi, että suhteen epävakaa ja turvattomuutta aiheuttava osapuoli on nainen, joka jää vellomaan pitkiksi ajoiksi asioihin vaikka riidat on sovittu ja niistä on aikaa kulunut. Jos riita kerran on sovittu se on sovittu, -ttu. Ei silloin jäädä viikoiksi vaikeroimaan asiasta tai muistutella ties koska, että "sanoit silloin viime takatalvena ikävästi". Jos taas asia ei ole sovittu niin sitten se tavalla tai toisella selvitetään. Asiat selvitetään parhaiten kun kumpikin puoli on kykenevä rationaaliseen keskusteluun kiukkuamisen sijasta.

On ihan liikaa lähipiirissäkin näitä tapauksia, joissa nainen aloittaa riitelyn ja kun mies kyllästyy, lähtee ulos rauhoittumaan ja sanoo, että tulee takaisin vähän myöhemmin niin koko homma käännetään miehen viaksi.

Henkistä väkivaltaa my ass. Sellainen on henkistä väkivaltaa, että toinen osapuoli jää jankkaamaan ja räyhäämään eikä anna toiselle osapuolelle mahdollisuutta rauhoittua tai yleensä edes suunvuoroa.

Onko se sitten fiksumpi veto, että se mies ei lähdekään ottamaan 10 minuutin aikalisää vaan jää sisälle ja vastaa samalla mitalla naisen huutoraivoon? Ketä se hyödyttää?

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet pettynyt ja loukkaantunut, että sinulle rakas ja turvallinen ihminen on toiminut noin väärin sinua kohtaan.

Turvallisuus on järkkynyt ja sitä kautta luottamus.

Moni mies lähtee ovet paukkuen riidan jälkeen ja törkeimmät sammuttavat puhelimen ettei saa kiinni. 

 

Henkistä väkivaltaa.

Tämä! Meillä on nyt ollut myös riitoja asioista, mitä mies on itse aiheuttanut. Kun haluan käsitellä asian loppuun ja kerron miltä minusta hänen petoksensa tuntuu, toteaa hän vain että "en jaksa jauhaa tästä" tai "minulla ei ole mitään sanottavaa". Jättää siis minut yksin asian kanssa ja antaa ymmärtää, että se on loppuunkäsitelty ennen kuin sitä on käsitelty mitenkään. Hirveän ahdistavaa!

Ja kyllä, tunteeni ovat muuttuneet. Olen alkanut hal

Miehet eivät kestä nähdä sitä, että heidän toimintansa vahingoittaa ja satuttaa toisia. Itsekin törmännyt näihin, jotka ovat ensin väkivaltaisia ja sitten kun asian nostaa esille, alkaa uhrituminen. Koko maailma yksinkertaisesti pyörii heidän mielestään vani heidän ympärillään ja millään tai kenelläkään muulla ei ole mitään väliä, ja jos onkin niin maksimissaan sen verran että se väärä toiminta peitetään näiltä, sitä ei suinkaan lopeteta.

Mutta totuus paljastuu aina.

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Turvallinen ja luotettava on osoittanut olevansa epävakaa ja -luotettava, ja sinun hormonitoimintasi reagoi asiaan täysin asianmukaisesti.

Kohti eroa, sillä kotirauha on ihmisen yksi tärkeimmistä hyvinvointitekijöistä. Vapaaehtoisesti tilansa vihamielisen tai negatiivisia tunteita aiheuttavan henkilön kanssa jakaminen on itsetuhoista käytöstä.

Mitä ITSETUHOISTA? Molemmilla riidan osapuolilla on oikeus ja syytäkin katsoa peiliin. Jos toinen aiheuttaa SINUSSA negatiivisia tunteita, ne ovat SINUN ongelmasi.

Ei kaikkia ihmisiä voi vain eliminoida ja sulkea pois elämästään. Neuvosi sopii mielisairaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ei se mieskään selvästi tunne ollaan turvalliseksi suhteessa, kun haluaa pois tilanteesta.

Haluaa vain päästä helpolla tai osoittaa valta-asemaansa. 

 

Jos sinä et tee tai sano niinkuin minä haluan, niin minä voin lähteä menemään etkä voi mitään. 

 

Yritetään saada se toinen hallintaan, alistumaan  ja oman mielen mukaiseksi. 



Sairasta.

 

Tällaisessa tilanteessa on vain yksi oikea tapa toimia: lähde ja pysy poissa. Jatkossa jos haluaa olla kanssani tekemisissä, niin se ei ole enää itsestäänselvyys vaan on joka kerta eriksee osoitettava, että vuorovaikutus on palkitsevaa, järkevää ja asiallista.

Asiallinen on kirjaimellisesti bare minimum. Siis väkivallattomuus. Se on NOLLATASO. Jos ei yllä edes siihen, niin ei ole mitään asiaa olla missään tekemisissä naisen kanssa.

Mistä pullukka riitelit? 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Ei se mieskään selvästi tunne ollaan turvalliseksi suhteessa, kun haluaa pois tilanteesta.

Hyvä, lähtekööt ja pysykööt poissa. Tämä ratkaisisikin koko ongelman.

Miksi tulet minun keskusteluun esittämään minua??

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä suhteessani oli hirveitä riitoja ja absurdeja syytöksiä, lopulta ns. kävelin munankuorilla, etten vaan ärsyttäisi mutta jo hengittämiseni ärsytti. Syynä exän yltyvät mielenterveysongelmat, joita katsoin aivan liian pitkään. En suositele kenellekään.

Samat sanat. Exäni oli nainen, minä mies.

Aloitusviestistä käy kyllä selväksi, että suhteen epävakaa ja turvattomuutta aiheuttava osapuoli on nainen, joka jää vellomaan pitkiksi ajoiksi asioihin vaikka riidat on sovittu ja niistä on aikaa kulunut. Jos riita kerran on sovittu se on sovittu, -ttu. Ei silloin jäädä viikoiksi vaikeroimaan asiasta tai muistutella ties koska, että "sanoit silloin viime takatalvena ikävästi". Jos taas asia ei ole sovittu niin sitten se tavalla tai toisella selvitetään. Asiat selvitetään parhaiten kun kumpikin puoli on kykenevä rationaaliseen keskusteluun kiukkuamisen sijasta.<

Miesten läsnäolo stressaa kroonisesti. Lisäksi jatkuva seksuaalinen hyväksikäyttö ja välittömät haitat esim. talouden siisteyteen ja niinkin yksinkertaisiin asioihin kuin hapen määrään.

Kerta kaikkiaan on turhaa asua yhdessä miehen kanssa. Mies omassa asunnossaan, nainen omassaan. Tässä tilanteessa olen ollut itse vuosia. Ja kertaakaan en ole kokenut mitään vetoa mennä miehen asuntoon tai tämän kanssa hengailla vapaa-aikanani. 

Jos tilanne on se, että lähekkäin ollessa toisen vaikutus omaan elämään on negatiivinen ja etäällä ollessa tämä ei vedä puoleensa ollenkaan, miksi pakottaa parisuhteita? Miehen ja naisen energia ei ole sillä tavalla yhteensopiva, että tekisi mieli elämääni miehen läheisyydessä elää.

Talo yhtiössäni asuu sinkkumiehiä. He kännäävät, ölisevät, heillä on koiria ja muita harrastuksia. Mikään näistä ei vedä millään tasolla minua puoleeni. Mutta toisaalta heidän olemassaolonsa ei haittaa minua, sillä oma tilani on omani, eivätkä he sotke ja häiriköi julkisissa tiloissa (kohtuuttomasti). 

Mutta menisinkö näiden asuntoon? En. Kutsuisinko heitä omaani? En. JAKAISINKO OMAN TILANI HEIDÄN KANSSAAN? Helly no!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä suhteessani oli hirveitä riitoja ja absurdeja syytöksiä, lopulta ns. kävelin munankuorilla, etten vaan ärsyttäisi mutta jo hengittämiseni ärsytti. Syynä exän yltyvät mielenterveysongelmat, joita katsoin aivan liian pitkään. En suositele kenellekään.

Samat sanat. Exäni oli nainen, minä mies.

Aloitusviestistä käy kyllä selväksi, että suhteen epävakaa ja turvattomuutta aiheuttava osapuoli on nainen, joka jää vellomaan pitkiksi ajoiksi asioihin vaikka riidat on sovittu ja niistä on aikaa kulunut. Jos riita kerran on sovittu se on sovittu, -ttu. Ei silloin jäädä viikoiksi vaikeroimaan asiasta tai muistutella ties koska, että "sanoit silloin viime takatalvena ikävästi". Jos taas asia ei ole sovittu niin sitten se tavalla tai toisella selvitetään. Asiat selvitetään parhaiten kun kumpikin puoli on kykenevä rationaaliseen keskusteluun kiukkuamisen sijasta.<

Täällä on joku esittämässä aloittajaa, en ole itse vielä ehtinyt kommentoimaan mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet pettynyt ja loukkaantunut, että sinulle rakas ja turvallinen ihminen on toiminut noin väärin sinua kohtaan.

Turvallisuus on järkkynyt ja sitä kautta luottamus.

Moni mies lähtee ovet paukkuen riidan jälkeen ja törkeimmät sammuttavat puhelimen ettei saa kiinni. 

 

Henkistä väkivaltaa.

Tämä! Meillä on nyt ollut myös riitoja asioista, mitä mies on itse aiheuttanut. Kun haluan käsitellä asian loppuun ja kerron miltä minusta hänen petoksensa tuntuu, toteaa hän vain että "en jaksa jauhaa tästä" tai "minulla ei ole mitään sanottavaa". Jättää siis minut yksin asian kanssa ja antaa ymmärtää, että se on loppuunkäsitelty ennen kuin sitä on käsitelty mitenkään. Hirveän ahdistavaa!

Ja kyllä, tunteeni ovat muuttuneet. Olen alkanut halveksia miestä.

 

Jaa sellasen helmen miehen oot sitte löytäny? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Turvallinen ja luotettava on osoittanut olevansa epävakaa ja -luotettava, ja sinun hormonitoimintasi reagoi asiaan täysin asianmukaisesti.

Kohti eroa, sillä kotirauha on ihmisen yksi tärkeimmistä hyvinvointitekijöistä. Vapaaehtoisesti tilansa vihamielisen tai negatiivisia tunteita aiheuttavan henkilön kanssa jakaminen on itsetuhoista käytöstä.

Mitä ITSETUHOISTA? Molemmilla riidan osapuolilla on oikeus ja syytäkin katsoa peiliin. Jos toinen aiheuttaa SINUSSA negatiivisia tunteita, ne ovat SINUN ongelmasi.

Ei kaikkia ihmisiä voi vain eliminoida ja sulkea pois elämästään. Neuvosi sopii mielisairaalle. 

Ei toki, työaikana voi olla pakko sietää mieskollegoita, esimiehiä tai alaisia. Mutta heitä koskevat säännöt, se NOLLATASO: ei väkivaltaa, ei seksuaalista häirintää. Muutoin ei ole mikään pakko olla tekemisissä yhdenkään miehen kanssa, luojan kiitos.

Kukaan ei ole esittänyt ketjussa aloittajaa, vain omia mielipiteitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä suhteessani oli hirveitä riitoja ja absurdeja syytöksiä, lopulta ns. kävelin munankuorilla, etten vaan ärsyttäisi mutta jo hengittämiseni ärsytti. Syynä exän yltyvät mielenterveysongelmat, joita katsoin aivan liian pitkään. En suositele kenellekään.

Samat sanat. Exäni oli nainen, minä mies.

Aloitusviestistä käy kyllä selväksi, että suhteen epävakaa ja turvattomuutta aiheuttava osapuoli on nainen, joka jää vellomaan pitkiksi ajoiksi asioihin vaikka riidat on sovittu ja niistä on aikaa kulunut. Jos riita kerran on sovittu se on sovittu, -ttu. Ei silloin jäädä viikoiksi vaikeroimaan asiasta tai muistutella ties koska, että "sanoit silloin viime takatalvena ikävästi". Jos taas asia ei ole sovittu niin sitten se tavalla tai toisella selvitetään. Asiat selvitetään parhaiten kun kumpikin puoli on kykenevä rationaaliseen keskusteluun kiukkuamisen sijasta.<

Tämä olisi minunkin mielestä parasta, jos asiat saisi selvitettyä niin ei niihin tarvitsisi palata enää. Meillä kun vaan niitä ei käsitellä, sillä miehen kommunikointitaidot vaikeissa asiossa on 3-vuotiaan lapsen kiukkutasoa. Muuten hän kyllä jutustelee ihan mistä tahansa arkisesta asiasta kuin puhetyöläinen, mutta auta armias jos kyse on yhtään mistään vähänkään negatiivisesta ja ikävästä asiasta, niin vaikenee täysin. Kaikki asiat jää siis käsittelemättä ja tietenkin ne silloin vaivaa vielä vuodenkin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On normaalia. Turvallinen ja luotettava on osoittanut olevansa epävakaa ja -luotettava, ja sinun hormonitoimintasi reagoi asiaan täysin asianmukaisesti.

Kohti eroa, sillä kotirauha on ihmisen yksi tärkeimmistä hyvinvointitekijöistä. Vapaaehtoisesti tilansa vihamielisen tai negatiivisia tunteita aiheuttavan henkilön kanssa jakaminen on itsetuhoista käytöstä.

Mitä ITSETUHOISTA? Molemmilla riidan osapuolilla on oikeus ja syytäkin katsoa peiliin. Jos toinen aiheuttaa SINUSSA negatiivisia tunteita, ne ovat SINUN ongelmasi.

Ei kaikkia ihmisiä voi vain eliminoida ja sulkea pois elämästään. Neuvosi sopii mielisairaalle. 

Katsoitko yhtään mitä kirjoitit? Eli jos toinen aiheuttaa toimillaan, esim. pettämällä, minussa negatiivisia tunteita, on se minun ongelmani, ei sen kumppanin? Joo, totta, onhan se pois siltä kumppanilta, ja minä elän niiden ahdistusteni kanssa, mitkä toinen on aiheuttanut? Eihän sitä toista ahdista, päinvastoin, fiilis on ihan ok, kun on pussit tyhjät. Sinä siis olet niitä, joka syyllistää uhria.

Naiset taas esittämässä enkeleitä ja miehet luokitellaan demoneiksi. 

Mitä tasa-arvoisemmaksi yhteiskunta menee sitä vähemmän syntyy parisuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset taas esittämässä enkeleitä ja miehet luokitellaan demoneiksi. 

Mitä tasa-arvoisemmaksi yhteiskunta menee sitä vähemmän syntyy parisuhteita. 

Niin koska naisia ei enää kiritetä s e k s i orjuuteen ruualla ja suojalla. 

Se on hyvä lähtökohta, että kaikki ovat omissa asunnoissaan. Siitä voi sitten katsoa, missä määrin on kiinnostusta tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia. 

Olen monien parisuhteiden jälkeen tullut siihen tulokseen, että itse sen tietää, missä omat rajat menee. Riitely ei ole välttämättä pahasta, jos se oikeasti sovitaan. Joskus riidan syynä voi olla vain se, että ihmiset ovat väsyneitä ja pahalla päällä ja äsähtelevät toisilleen. Näitä voi sopia, jos puolin ja toisin tuntuu hyvältä. Mutta sitten voi olla jotain syvempiä ongelmia, valehtelua, henkistä väkivaltaa, manipulointia tai jotain elämänarvojen erilaisuutta. Näiden kanssa voi olla vaikea tulla toimeen, ja helposti joustava ihminen ajattelee, että toista voi yrittää ymmärtää, ja toinen ei varmaan pohjimmiltaan tarkoittanut pahaa. Minulle opetettiin lapsuudenkodissa, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita, mutta koskaan ei opetettu, että vaikean puolison kanssa ei ole pakko olla. Nykyajan ihanimpia asioita on se, että ihmisten ei ole pakko olla suhteissa, joissa on paha olla. Jos kumppanin kanssa olo tuntuu pahalta, eikä mikään tunnu auttavan, niin turha jäädä miettimään, että missä se todellinen syy oikein on. Moni ihminen laittaa itsensä ihan solmuun ja lihottaa terapeuttien rahapusseja yrittäessään epätoivoisista suhteista jotenkin siedettäviä. Ongelma on siinä, että moni ei vaan kestä olla yksin, se pelottaa enemmän kuin mikään muu. Mutta yksin voi olla ihan mukavaa, hommaa harrastuksia, lemmikin, ystäviä ja mielekästä tekemistä.