En usko, että löydän loppuelämäksi Sen oikean ihmisen

Uskon samoin lähinnä ominaisuuksieni perusteella. Kurjempaa jos "tavalliselle" ja mukavalle ihmiselle käy noin. Itse olen niin hankala ja jo lapsuudessa rikottu etten oikein sovi suhteeseen. Vientiä on aina ollut, mutta olen pitänyt sinnikkäätkin tyypit etäällä, että joku sekava panokaveruus-on/off-situationship ihan minun takiani. 

Nyt kolmikymppisenä kuitenkin ensimmäistä kertaa olen kai käytännössä avosuhteessa. On mies joka halusi minut kaikesta huolimatta ja voi tarjota tietyn elämäntyylin. En rakasta häntä ja hän tietää sen. Mitään Sitä Oikeaa en haikaile ja tämä järjestely toimii meille. Mieheni nimenomaan halusi elämänkumppanin ja on vähän APta vanhempi. Hän rakastaa minua ja olen ominaisuuksiltani hänelle melko sopiva. Minä taas arvostan häntä, koska kanssani on lähes mahdotonta elää ja olla, mutta hänelle se on ihme kyllä ihan helppoa. Tunnen ensimmäistä kertaa koko elämässäni itseni edes jollakin tasolla hyväksytyksi. ...Ja silti pidän miehen tietyllä tavalla etäällä. Mutta en olisi uskonut ikinä että joku haluaa oikeasti minut, eikä vain kuvittele kun olen nätti ja etäältä villi ja jännä (läheltä painajainen).