Milloin olette alkaneet lukea lapselle oikeita kirjoja?

MIINUS 4 kuukauden ikäisenä, kuunteli myös musikkia kuulokkeilla mahan läpi!

Miksi ei saisi olla kuvia? Jenni Haukiokin suosittelee Aku Ankkaa lapsille, ja se on koululaisten lukemistoa.

Lukekaa Siiri kirjoja, Tatua ja Patua, Rauhallista Erkkiä, Viirua ja Pesosta...

Eiköhän ole vähemmistössä ne 4-vuotiaat, jotka jaksavat keskittyä tai kiinnostua tosissaan kuvattomista kirjoista. Sitä paitsi tuon ikäiselle sopiva sisältö on aika pitkälle sitä kuvakirjaa. Meillä ei edes ekaluokkalainen uskaltanut kuunnella Harry Potteria ja alkuperäisissä muumikirjoissa on paljon sellaista, joka aukeaa vasta isommalle. Kunhan luette ja pidätte kirjat osana arkea se riittää.

Meillä isompi lapsi jaksoi kuunnella tarinoita jo aika pienestä ja oppi puhumaan ja lukemaan aikaisin. Kuopus taas alkoi ehkä 4-5-vuotiaana innostumaan ihan muutamasta lempparihahmosta (Peppi Pitkätossu, Prinsessa Pikkiriikki). Nekin upposivat paremmin kuvakirjana.

3 - 4 vuotiaana. 5 -6 vuotiaina lukivat jo itse.

Mä luin lapsille iltasaduksi "muumiromaaneita", kun ne oli jotain ehkä 5-8-vuotiaita (molemmille yhdessä, siksi iso ikähaarukka). Siitä se sit lähti, sen jälkeen ei oo enää luettu kuvakirjoja kuin satunnaisesti. Harry Potterit luin kuopukselle tässä 8-9-vuotiaana kuvitettuina versioina niin pitkälle kuin niitä riitti, kyllä ne taisi lapselle olla aika mielekkäitä.

Erityisesti esikoinen ei olisi millään siirtynyt kuvakirjoista eteenpäin. Luki itse ihan tosi sujuvasti kahdella kielellä, mutta ehdottomasti halusi aina vaan kuvakirjoja. Tokaluokan opettajan kanssa sit sovittiin tavoitteeksi, että lapsi alkaa lukea lasten romaaneja, ja niinhän siinä kävi, että kun ope koulussa tarjoili koko luokalle erilaisia lasten kirjasarjoja, niin sieltä löytyi sellaisia, joista lapsi innostui ja sen koommin ei ole kuvakirjoja lukenut, paitsi nyt on innostunut mangasta.

Mä sanoisin, että teillä ei oo vielä mikään kiire. Nauttikaa yhteisistä lukutuokioista kuvakirjojen parissa!

Älkää kukaan ajatelko, että lapsenne on jotenkin epänormaali, jos hän ei lue "oikeita kirjoja" 5-6-vuotiaana itse. Oma lapseni aloitti juuri ekalla ja huomattava osa lapsista ei osaa lukea vielä ollenkaan. Toki nykylapset usein oppivat aikaisemmin kuin omassa lapsuudessani ysärillä. Lukemisen on tarkoitus olla niin kivaa, että lapsi tekee sitä ihan huvikseen eikä suorita väkisin siksi, että vanhempi pääsee pätemään työpaikan kahvipöydässä tai mammaryhmissä.

Vauvasta lähtien on iltasadut aina luettu. Toinen jaksoi päälle 10-v., toinen 12-vuotiaaksi asti, alkoivat lukea iltakirjojaan itsenäisesti sitten. 

Surullista että tässäkin ketjussa yritetään päteä. Jos lapsi ei kuuntele tai lue niin heti epäillään ruuturiippuvuutta :(

Meilläkin pidettiin Pupu Tupunasta, oli yksi niistä harvoista suomalaista alkuperää olevista lastenkirjoista jota luettiin. Tai siis montahan niitä oli. Englannista käännetyt sadut missä oli eläinhahmoja olivat myös pidettyjä. Pohjoismaista Rasmus Nallet ja Jasonit. Ja 50-luvulta olevat Tammen kirjat missä kauniit kuvat ja tarinat. 

Meillä pyöri aika usein Disneyn elokuva, en pakottanut lukemista enkä Pikku Kakkosta. Silti meillä kuoriutui lukutoukka joka vielä teininäkin lukee paljon, fantasiakirjoja ja ihan myös romanttista hömppää. Ei lukemisen tarvitse mielestäni olla älykkyyden tai sivistyksen todistamista vaan mukava harrastus heille kenelle se sopii.