Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu että ihmiset eivät tykkää jos puhun harrastamastani liikunnasta
07.09.2025 |
Olen havainnut että innostuessani harrastamaan monipuolisesti liikuntaa muutama vuosi sitten (ja sen jatkuessa edelleen säännöllisesti), ihmiset eivät selkeästikään halua kuulla minun kertovan mitään harrastamastani liikunnasta.
Ihmeelliseksi tämän tekee se, että kaikista muista harrastuksistani tai tekemisistäni mainitseminen ei aiheuta ollenkaan samanlaista penseää suhtautumista.
Esim jos kerron niitä näitä jutustellessamme ja molemmin puolin(!) kuulumisiamme kertoessa niinkin tavallisen asian kuin että "siivosin eilen" ja mainitsen mitä tein/oliko pyykkiä paljon tms., tai että luin jonkun kirjan, niin nämä saa paljon paremman vastaanoton, kuin jos sitten kerron että " kävin uimassa kilometrin ja tänään salilla tekemässä uutta harjoitusohjelmaa".
Tämä saa nyt alanuolia varmasti, mutta itsellä on tullut mieleen, että kadehtivatko ihmiset oikeasti toisten liikunnallisuutta? Vai mikä tämä juttu on, että toisen liikuntaharrastus ei kiinnosta ja annetaan näkyvästi huomata, että siitä mainitseminen koetaan asiaksi josta ei saisi puhua. Jos ja KUN paljon vähäpätöisemmätkin harrastukset kuitenkin ns. kiinnostaa ja niistä on luvallista ja suotavaa puhua small talkina. Miksei liikunnasta?
Ja EI, en selosta liikunnasta koko aikaa, en painosta ketään liikkumaan, enkä kerro yksityiskohtia. Mutta ihan vaan maininta "kävin uimassa kilometrin" tuntuu olevan lause, joka ohitetaan tyystin eikä siitä haluta kuulla yhtään mitään enempää.
Kommentit (175)
Mielestäni ihan normaalia ja ok kertoa käyneensä uimassa tai kuntosalilla ja vaikka mainita että "huh tulipa otettua ehkä vähän liikaa painoa kun lihaksia tänään sattuu".
Mutta sitten on niitäkin työkavereita joille se kommentointi ei riitä vaan täytyy päästä kertomaan kuinka hyvä on jossain lajissa kehuskelemalla kuinka monta sataa kiloa penkistä nousee, kuinka nopeasti sitä juokseekaan tai kuinka oli niin hyvä karatekisoissa että sai mitalin ja sponsoritkin lähestyivät.
Suomalaiseen kanssakäymiseen kuuluu jostain syystä jonkinasteinen vaatimattomuus, ja kun joku lähtee kilpailemaan saavutuksillaan normaalikeskusteluissa, tuntuu se erikoiselta. Esimerkkinä selkävaivainen Markku kertoi vihdoinkin päässeensä uimahallille vetämään pari altaan pituutta ja sitten Jounin pitää vähän naurahtaa ja sanoa ettei tuossa edes hiki tulisi kun hän on tottunut uimaan kerralla vähintään 5km.
Eli itse uskon että kyse on enemmän aloittajan sosiaalisten taitojen puutteesta kuin siitä ettei ketään kiinnostaisi yleisellä tasolla puhua liikuntamuodoista.
ja vielä ohis: itse olen ihan tyytyväinen kuntosalisuorituksiini, uintivauhtiini ja juoksemiini kilometreihin eikä aiheet ärsytä minua jos niistä keskustellaan kohteliaasti kaikki huomioonottaen. Kenenkään lyttäämisestä yai vähättelystä en tykkää mutta tämmöistäkin näkee turhan usein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on täysin oikeassa. On hienoa, että sinulla on itsekuria ja aloitekykyä harrastaa liikuntaa.
Näille ihmisille tulee paha mieli siitä, etteivät kykene siihen.
Esimerkiksi itselläni kaikki kaverit harrastavat liikuntaa, niin silloin siitä jutellaankin. Sinunkin kannattaa ottaa liikunnallisia ystäviä, jos onnistuu.
Terveydestään kiinnostumattomat pyrkivät lannistamaan sinut. Vältä heidän seuraansa.
On kyllä suoranainen ihme, että sinunlaisella ihmisellä on ystäviä.
No jos nyt viikoittain aina sanot saman lauseen *kävin uimassa kilometrin* niin ehkä se on se toisto joka saa aikaan kyllästymisreaktion. Varmasti he alussa ovakin reagoineet positiivisesti, mutta en itsekään keksisi viikosta toiseen tuohon uutta sanottavaa. Ei tuollainen jaksa kiinnostaa loputtomiin edes sellaisia ihmisiä jotka harrastavat liikuntaa. Mitä heidän mielestäsi pitäisi kommentoida?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
No mutta miksi juuri liikunnasta puhuttaessa pitäisi typistää lauseet?
Miksei muista tekemistään ja kertomistaan jutuista?
Ap
Sama jos alkaisin jaarittelemaan pianonsoitostani jollekin, miten eilinen desimin soittaminen oli hankala kokemus varmaan kiinnostaa kuulijaatosi paljon
Se aihe ei vaan herätä mielenkiintoa muissa, tai ei ole mitään samaistuttavaa. Jos mä kerron katsoneeni jonkun tekniikan alan dokumentin, ja kerron siitä pari itselleni mielenkiintoista pointtia, en edes usko saavani mitään vastakysymyksiä, vaan lopettelen aiheen itsekin siihen kertomaani, ja ohjaan keskustelua eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa nykyään eniten kuinka kaikki kaverit on käytännössä juoppoja tai menossa siihen suuntaan. Ei ketään saa minnekään, kun ehdottaa että lähdetäänkö vaikka kävely tai pyörälenkille. Kaikki on sitä, että pitää olla kontti kaljaa, ehkäpä vielä viinaa kyytipojaksi ja sen ympärille kehitetään se tekeminen.
Humalassa avautuminen, tyhjännauraminen, hihittely ja örinä ei nykyään kiinnosta, se oli hauskaa nuorempana, en saa tuollaisesta touhusta mitään irti. Olisihan se kivaa, kun tässäkin maassa olisi täysin normaalia myös se, että ei tarvitse joka vkl vetää perskännejä ja ihan perusliikkuminen, säännöllinen olisi myös "normaalia".
Ja ymmärrän, että kaikilla ei ole samanlaisia kavereita tai samoja kokemuksia, mutta minulla kaveripiiri on jotakuinkin huonossa kunnossa olevia sohvaperunoita/puolijuoppoja tai juoppoja. Aika masentavaa elämää, kun sitä katsoo vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt viikoittain aina sanot saman lauseen *kävin uimassa kilometrin* niin ehkä se on se toisto joka saa aikaan kyllästymisreaktion. Varmasti he alussa ovakin reagoineet positiivisesti, mutta en itsekään keksisi viikosta toiseen tuohon uutta sanottavaa. Ei tuollainen jaksa kiinnostaa loputtomiin edes sellaisia ihmisiä jotka harrastavat liikuntaa. Mitä heidän mielestäsi pitäisi kommentoida?
No, ihan vaan vaikkapa "sepä kiva" tai "ahaa, okei" tai "oliko paljon muita uimareita" tai mitä tahansa.
Samaa siis mitä itse kommentoin kun kuulen ties kuinka moneen kertaan miten Kaijan kissalla on taas ollut hassu ilme tai miten Kristiinan kitaransoiton harjoittelu viikko viikolta sujuu.
Ihan siis tällaista normaalia, mitä jaksavat kommentoida siihen kun kerron pitäneeni viikottaisen siivouspäiväni. Liikunnan harrastamiseen ei tule mitään kommenttia. Täysi hiljaisuus, aiheenvaihto tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on täysin oikeassa. On hienoa, että sinulla on itsekuria ja aloitekykyä harrastaa liikuntaa.
Näille ihmisille tulee paha mieli siitä, etteivät kykene siihen.
Esimerkiksi itselläni kaikki kaverit harrastavat liikuntaa, niin silloin siitä jutellaankin. Sinunkin kannattaa ottaa liikunnallisia ystäviä, jos onnistuu.
Terveydestään kiinnostumattomat pyrkivät lannistamaan sinut. Vältä heidän seuraansa.
On kyllä suoranainen ihme, että sinunlaisella ihmisellä on ystäviä.
On kyllä ystäviä ja todella paljon vielä, kiitos kysymästä :) Mutta valikoinkin ystävät huolella niin, että on paljon yhteistä tarttumapintaa. Heitä kiinnostaa minun seurani ja minua kiinnostaa heidän seuransa.
Jos haluaa ystäväksi vain siksi, että tarvitsee ystävän, se ei pidemmän päälle kanna. Kannattaa hankkia sellaisia ystäviä, joiden seuran kokee jotenkin merkitykselliseksi.
No, ihmiset puhuvat minulle uusista autoistaan, niiden ominaisuuksista, hinnasta ym. ja harrastamastaan seksistä yksityiskohtaisesti, naisten pilluista ja tisseistä. Ei riitä, että sanoo: "ostin auton ja panin muijaa". Joten minäkin sanon, että juoksin 14 km, vedin 16 leukaa, ja onpa kiva, kun sikspäkki näkyy ja hauissuonet ja olkapäiden lihassäikeet erottuu. Nyt onkin kiva, kun eivät enää ota yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä täällä on itsekeskeisiä ihmisiä, joita ei muiden asiat tunnu kiinnostavan.
Luulisi, että ihan kohteliaisuussyistä olisi hyvä olla jonkin verran kiinnostunut toisten asioista. Ja voihan siitä ihan oikeastikin sitten kiinnostua.
Onneksi minulla ei ole tuollaisia tylsiä ihmisiä ystävinä, joita kiinnostaa vain omat asiat. En jaksaisi sellaista. Miksi tuollaiset ihmiset edes haluavat ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on täysin oikeassa. On hienoa, että sinulla on itsekuria ja aloitekykyä harrastaa liikuntaa.
Näille ihmisille tulee paha mieli siitä, etteivät kykene siihen.
Esimerkiksi itselläni kaikki kaverit harrastavat liikuntaa, niin silloin siitä jutellaankin. Sinunkin kannattaa ottaa liikunnallisia ystäviä, jos onnistuu.
Terveydestään kiinnostumattomat pyrkivät lannistamaan sinut. Vältä heidän seuraansa.
On kyllä suoranainen ihme, että sinunlaisella ihmisellä on ystäviä.
On kyllä ystäviä ja todella paljon vielä, kiitos kysymästä :) Mutta valikoinkin ystävät huolella niin, että on paljon yhteistä tarttumapintaa. Heitä kiinnostaa minun seurani ja minua kiinnostaa heidän seuransa.
Jos haluaa ystäväksi vain siksi, että tarvitsee ystävän, se ei pid
On varmasti paljon "ystäviä". Niin käy kun pitää itseään muita parempana ja ylhäältä päin jakelee neuvojaan ja arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
Ja miksi? Miksi ei saisi sanoa, että uin kilometrin?
Itse ainakin ylpeästi sanon, jos olen uinut esim. 1,5 km. En siitä jauha koko ajan, mutta kyllä sen voi mainita.
No, kilometrin uiminen ei ole mikään iso uroteko. Olen ylipainoinen yli 60 vuotias nainen enkä mitenkään urheilullinen tai edes hyvä kuntoinen ja käyn usein uimassa kilometrin.
Suomalaiset ovat aivan helvetin lihava, laiska ja alati tyhmeneväkin kansa. Siitähän se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa vaan "kävin uimassa".
Ja miksi? Miksi ei saisi sanoa, että uin kilometrin?
Itse ainakin ylpeästi sanon, jos olen uinut esim. 1,5 km. En siitä jauha koko ajan, mutta kyllä sen voi mainita.
Miksi se matka pitää mainita, muuta kuin kehumistarkoituksessa? Yhtä omituisena pidän sitä jos joku sanoo kutoneensa 60cm kaulaliinaa tai pesseensä 15 ikkunaa, sen sijaan että vaan toteaisi että tuli kudottua tai siivottua. Nuo mittareiden asettamiset antaa vain vaikutelman että täytyy hiukan korostaa omaa erinomaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa välillä se kuinka jotkut kuvittelee ihmisten olevan hyvässä kunnossa koska geenit tai muuta vastaavaa, ihminen syntyi hyväkuntoiseksi.
Ehkä geenit voi olla syy 0,01% ihmisistä joidenka ei tarvitse tehdä mitään, he voivat myös syödä, juoda mitä haluaa, ovat silti normaalipainoisia. Auta armias jos kerrot jollekin ihmiselle, kuinka pitää katsoa mitä syö (määrät), ei voi vetää viinaa tolkuttomia määriä viikossa ja pitää harrastaa myös säännöllisesti liikuntaa, että pysyy kunnossa.
Jokainen saa tehdä aivan mitä haluaa, ei se minua haittaa. Mutta olisi joskus kiva, että tunnustetaan sellainenkin tosiasia, että asioiden eteen pitää tehdä myös "töitä". Eikä se aina niin kivaa ole katsoa mitä syö ja lähteä sinne lenkille. Joten mitäpä jos lopetetaan se geeneistä jauhaminen, annetaan tunnustusta ihan rehdisti ja kannustetaan muitakin kohtia terveellisempää elämää.
Siis miten ihmiset kokevat liikunnan tylsänä? Minusta on aivan ihanaa lähteä lenkille tai pyörälenkille saamaan raitista ilmaa. Ja sen jälkeen on mukava juoda kupponen kahvia lämpimässä sisätilassa.
Olen huomannut saman ilmiön. Luulen että johtuu siitä ettei sohvaperuna tai liikkumaton, joita on valtaosa suomalaisista, oikeasti tajua koko liikunta-asiasta yhtään mitään. Voisit yhtä hyvin puhua vaikka hepreaa tai suhteellisuusteorian saloista. Ymmärrys ei muuttuisi miksikään.
Ja koska iso osa suomalaisista on myös kykenemättömiä small talkiin, eli keskustelemaan vaikka ei niin kiinnostaisikaan, niin lopputuloksena on sitten aiheen sivuutus tai mitätöinti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on täysin oikeassa. On hienoa, että sinulla on itsekuria ja aloitekykyä harrastaa liikuntaa.
Näille ihmisille tulee paha mieli siitä, etteivät kykene siihen.
Esimerkiksi itselläni kaikki kaverit harrastavat liikuntaa, niin silloin siitä jutellaankin. Sinunkin kannattaa ottaa liikunnallisia ystäviä, jos onnistuu.
Terveydestään kiinnostumattomat pyrkivät lannistamaan sinut. Vältä heidän seuraansa.
On kyllä suoranainen ihme, että sinunlaisella ihmisellä on ystäviä.
On kyllä ystäviä ja todella paljon vielä, kiitos kysymästä :) Mutta valikoinkin ystävät huolella niin, että on paljon yhteistä tarttumapintaa. Heitä kiinnostaa minun seurani ja minua kiinnostaa heidän seuransa.
Jos haluaa ystäväksi vain siksi, että tarvitsee ystävän, se ei pid
Ei sinulta kysytty mitään, joten turhaa kiittelet. Toivottavasti ymmärrät olla kiitollinen niille "ystävällesi", koska jaksavat noin epämiellyttävää ja omahyväistä ihmistä.
Vili veikkaus: kerrot liikkumisesta tarkemmin kuin muusta ja ehkä eri sävyyn, kehuskellen, vaikka et sitä itse huomaakaan. Itse en kyllä jaksa kuunnella kenenkään "eilen treenasin x-määrän ja tänään tein uutta ohjelmaa" - juttuja, vaikka liikun itsekin aktiivisesti. Enkä kyllä raportoi muille omia treenejäni, vaikka muista asioista keskuttellaankin.
Hassua, että ajattelet heti muiden olevan kateellisia- se asenne ehkä paistaa rivien läpi jutuistasi. Eli asetat itsesi muiden yläpuolelle, muuten et ajattelisi muiden olevan kateellisia.
Ne on kateellisia. Itse eivät jaksa liikkua ja pitää huolta itsestään.
Ymmärrän täysin Ap:tä.
Juuri tämän vuoksi ystävät vaihtuvatkin vuosien aikana. Itsellänikin on jäänyt monia vanhoja ystäviä pois, kun yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei enää ole ollut.
Liikunta on todella hyvä ja tärkeä harrastus ja siitä olisi hyvä keskustella enemmänkin ja saada nuo sohvaperunat salille.
Yleensäkin liikunnalliset ovat parempaa ja aktiivisempaa seuraa ja heidän kanssaan jaksaa tehdä kaikenlaista jännää, mihin kotihiiriä ei saa mukaan.