Puolison salaelämä - miten pääsit yli

Tuo on kauhuskenaario, että tuon joutuisi joskus kokemaan. On nähnyt tätä sivusta niin pitkään. En tiedä miten tällaisen kanssa voi oppia elämään ilman, että hajoaa. Hatunnosto kaikille jotka siitä selviää. Kaksoiselämän viettäjän on pakko olla jotenkin tunteeton. Se on julmaa.

Ei selityksiä, ei anteeksipyyntöjä. *mun ei tarvitse selittää sulle yhtään mitään*

15-vuotta elämää yhdellä pyyhkäisyllä pois.

Aikansa sitä surin, sitten suru meni ohi. Nyt ajattelen vain itseäni. Enkä luota.

No eroaisin. Olen katsellut nuorena pelimiehiä ja jo riitti. Joillakin voi olla joku selitys, mikä se on, huonoja selityksiä lienee paljon. Muttei taida muuttua siitä. Oliko kertaerehdys vai paatunut kylmä tyyppi. Vaikuttaako viileältä.

Itse en ainakaan usko enää koskaan olevani kunnon parisuhteessa. En laita enää elämääni kiinni toiseen yhteisen asunnon yms. myötä, kun ihan koska tahansa saatetaan vetäistä matto jalkojen alta.

En usko parisuhteisiin ja sitoutumiseen enää. Uskon sen olevan pieni välivaihe, kunnes löytyy joku vähän kivempi. Ja taas kivempi. 

Ei kiitos, en lähde tuohon enää. Yksin on elämä ennustettavampaa 

Pettäjä halusi jatkaa ja ilmoitin jotta minäkin olen sitten avoimin mielin ja jos tulee kiinnostavampi niin lähden. Saatiin aikaa järjestellä asioita, tunteet tasoittuivat ja ajatukseen erosta tottui. Ero sujui paremmin kuin heti siinä tunnekuohussa vaikka heti tiesin ettei avoliitto kauaa enää kestä.

Vierailija kirjoitti:

Aikansa sitä surin, sitten suru meni ohi. Nyt ajattelen vain itseäni. Enkä luota.

Tuo luottamuspula taitaa itsellänikin olla ikuinen. En ikinä uskaltaisi muuttaa kenenkään kanssa edes yhteiseen vuokra-asuntoon, saati ostaa asuntoa ja hankkia lapsia.

Kun koska tahansa voi olla se päivä, kun sinulle sanotaan "kiitos näkemiin, olen rakastunut toiseen ja olemme aloittamassa suhdetta, muutan nyt hänen luokseen niin ilmoita kun olet pakannut tämän kämpän muuttovalmiiksi."

Kannattaa hoitaa sivukuviot sillai, ettei tule kiinnijäämisdraamoja! Itse piipahdellut vieraissa jokseenkin viikottain 30 vuotta, eikä ole ikinä ollut lähelläkään jäädä kiinni! 10 v sitten vaihdoin vaimoa reilusti nuorempaan.

Rakkaus ei vähene jakamalla nimittäin ja fyysisen läheisyyden merkitystä todella usein vähätellään tyyliin "sehän on  vain seksiä" ja "suhteessa on paljon muutakin" ononjuu, mutta ilman riittävää, monipuolista seksiä niillä muillakaan asioilla ei lopulta ole väliä. 70 vuotiaat miehet haluavat seksiä enemmän, kuin mikään ikäryhmä naisista: koko monogamiaideologiahan on vain sosiaalinen konstruktio kuten toksiset sukupuoliroolit, eli voimme opetella elämään myös toisin: valitettavasti asiat muuttuvat niin hitaasti, ettei oma elinaika riitä avointen suhteiden yleistymiseen standardiksi. Itse kun vielä biseksuaali, niin ei olisi oikein tukahduttaa tunteitaan ja tarpeitaan. Lisäksi Coolidge-efekti. <3

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä halusi jatkaa ja ilmoitin jotta minäkin olen sitten avoimin mielin ja jos tulee kiinnostavampi niin lähden. Saatiin aikaa järjestellä asioita, tunteet tasoittuivat ja ajatukseen erosta tottui. Ero sujui paremmin kuin heti siinä tunnekuohussa vaikka heti tiesin ettei avoliitto kauaa enää kestä.

Mutta selittikö hän tekojaan, myönsikö tai pyysikö anteeksi?

Sen ymmärtäisin, että sitä funtsitaan sitten yhdessä, miten jatkon käy, mutta se että jää housut kintuissa kiinni, ja väittää ettei mitään ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hoitaa sivukuviot sillai, ettei tule kiinnijäämisdraamoja! Itse piipahdellut vieraissa jokseenkin viikottain 30 vuotta, eikä ole ikinä ollut lähelläkään jäädä kiinni! 10 v sitten vaihdoin vaimoa reilusti nuorempaan.

Rakkaus ei vähene jakamalla nimittäin ja fyysisen läheisyyden merkitystä todella usein vähätellään tyyliin "sehän on  vain seksiä" ja "suhteessa on paljon muutakin" ononjuu, mutta ilman riittävää, monipuolista seksiä niillä muillakaan asioilla ei lopulta ole väliä. 70 vuotiaat miehet haluavat seksiä enemmän, kuin mikään ikäryhmä naisista: koko monogamiaideologiahan on vain sosiaalinen konstruktio kuten toksiset sukupuoliroolit, eli voimme opetella elämään myös toisin: valitettavasti asiat muuttuvat niin hitaasti, ettei oma elinaika riitä avointen suhteiden yleistymiseen standardiksi. Itse kun vielä biseksuaali, niin ei olisi oikein tukahduttaa tunteitaan ja tarpeitaan. Lisäksi Coolidge-efekti. <3

Mikset alunperinkin siis lähde avoimeen suhteeseen? Tarkoittaisi toki, että toisellakin olisi niitä sivusuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä halusi jatkaa ja ilmoitin jotta minäkin olen sitten avoimin mielin ja jos tulee kiinnostavampi niin lähden. Saatiin aikaa järjestellä asioita, tunteet tasoittuivat ja ajatukseen erosta tottui. Ero sujui paremmin kuin heti siinä tunnekuohussa vaikka heti tiesin ettei avoliitto kauaa enää kestä.

Mutta selittikö hän tekojaan, myönsikö tai pyysikö anteeksi?

Sen ymmärtäisin, että sitä funtsitaan sitten yhdessä, miten jatkon käy, mutta se että jää housut kintuissa kiinni, ja väittää ettei mitään ole tapahtunut.

Jos sananmukaisesti on jäänyt housut kintuissa kiinni, niin tuohan on jo jollain lailla psykoottista että vielä kieltää asian. Vai onko sittenkin jotain epäselvää asiassa, pieni mahdollisuus ettei olisikaan totta ja siksi kehtaa edelleen väittää ettei mitään tapahtunut?

Pettäjä on tunteeton, hän ajattele vain itseään. Hän haluaa viettää poikamieselämää, vaikka on avioliitossa. Mieti sitä, kun harkitset eroa pettämisen tkaia. Pettäjä ei muutu koskaan, vaikka hän lupaisi ja vannoisi muuttuvansa. Hän haluaa vain käyttää sinua hyväkseen omana palvelijanaan. Siksi hän on valmis lupaamaan ummet ja lammet, mutta lupauksiaan hän ei pidä. 

Tästä pääsee ylitse vain ottamalla eron.

Moni sarjapettäjä on loppu viimein itsetunnoton, jo lapsuudessaan traumatisoitunut hylkäämisen pelkoinen ihmisen muotoinen.

Ratkoo oman pääkopan ongelmiaan salasuhteilemalla. Mutta rauhaa ei niilläkään itselleen löydä.

Ota ero, muuten menetät itsekunnioituksesi kokonaan. Olet ansainnut paremman elämän kuin sen, että olet huijarin kynnysmattona.

Ei pettäjät halua avointa suhdetta. Menee jännitys. Ja sitten se puolisokin saisi panna muita ja sehän ei käy. 

Yli pääseminen eron jälkeen oli tuskallista. Kesti yli kaksi vuotta niin että itkin päivittäin. Elämänhalua ei ollut jäljellä. Lopulta tunteet katosivat, tuskakin katosi. Toivoin että tuntisin edes vihaa, että tietäisin olevani elossa. Mutta ajan kanssa alkoi pieniä valonpilkahduksia näkyä. Uutta suhdetta en ole aloittanut, elän omaa elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pettäjät halua avointa suhdetta. Menee jännitys. Ja sitten se puolisokin saisi panna muita ja sehän ei käy. 

Ei todellakaan. Omakin mies oli aina erittäin vittuuntunut, jos kävin ulkona kavereiden kanssa, vaikka en koskaan antanut aihetta epäilyksiin. Joka kerta kotona odotti myrtsi ukko. No, paljastui, että itse viestitteli kroonisesti vieraiden naisten kanssa aina, kun olin pois kotoa.