.:*:. KOTILOT .:*:. vko alku 15 .:*:.

Naksun vauvauutisia jäämme odottelemaan...!



Jospa nyt sais sitä synnytyskertomustansa tähän laitettua... Koitetaan.



Eli silloin to 22.3. alkoi aamulla tulla vaaleanpunertavaa limaa ja supistuksia tuli hiljakseen päivän mittaan iltaa kohti tihentyen. Kymmeneltä koitin vielä laittautua yöpuulle, mutta supparit alkoi olla jo niin kipeitä, että tajusin et tänä yönä ei nukuta, nyt tulee lähtö ihan oikeasti! Puoli kahdestatoista niiden väli alkoi olla säännöllinen 5 min. ja tunnin päästä soitin synnärille, et koska pitäis lähteä tulemaan. Sanoivat et voin olla kotona niin kauan kuin kipujen kanssa kestän. Soitin äitini lapsenvahdiksi. Siinä sit viiteen saakka kelloteltiin suppareita ennenkun lähdettiin laitokselle. Väli oli silloin 3-4 min ja musta tuntui ettei homma etene niin nopeasti kuin pitäisi ja ajattelin jos sairaalassa pistäisivät vähän vauhtia asioihin vaikka kalvojen puhkaisulla tai tipalla. Kipujen kanssa olisin vielä hyvin pärjännyt kotonakin.



Sairaalassa oli ruuhkaa ja mut pistettiin vaan käyrälle odottelemaan kätilöiden vapautumista. Siinä oltiin yli tunti ja ähkin suppareitteni kanssa. Sain sentään lämpötyynyn ristiselkään, ah ihanuutta! Lopulta seitsemän aikaan kätilö tuli mut tutkimaan ja vaihdoin sairaalan vaatteet päälle. Yllätyttiin molemmat, minä ja kätilö, kun olinkin jo 7 cm auki! Kätilöt lähti kiireellä valmistelemaan mulle jotain huonetta synnytyssaliksi, koska varsinaiset salit oli varattuna. Sain huoneen jossa oli parisänky(?), sairaalasänky ja keinutuoli... Synnytystuolia ei ollut joten ponnistusvaihtoehdoiksi annettiin sängyllä kyljellään, mikä kuulosti ihan hirveältä, tai sitten jakkaralla jonka valitsinkin. Edellisessä synnytyksessä jo piti kokeilla tuota jakkaraa, mutta en sitten h-hetkellä enää jaksanutkaan nousta siihen kykkimään joten ajattelin nyt pikku pakon edessä kokeilla sitä lopulta.



Asetuin keinutuoliin kiikuttelemaan ja mut laitettiin taas käyrälle. Supparit tuntui mulla ristiselässä ja kaikkein pahiten reisien ulkosivuilla! Se oli ihan järjetön kipu mikä reisissä tuntui ja sen takia en voinut olla jaloillani ollenkaan. Sain taas lämpöpussin ristiselkään ja se auttoi kyllä sinne ihanasti. Ilokaasua tarjottiin, mutta en kokenut tarvitsevani. Supistukset oli ihan siedettäviä vielä. Kahdeksan aikaan halusin pissalle ja kun nousin tuolista iski supistus ja samalla lapsivedet alkoi lorista jalkoja pitkin. Siitä supistukset alkoi hiljakseen voimistua. Takapuoli alkoi puutua keinutuolissa istumisesta niin, että se oli jo melkein pahempaa kuin supistukset! Kätilö toi mulle kävelytuen jonka varassa seisoskelin sitten ja siinä oli hyvä " roikkua" supistuksen tullessa. Reisiin sattui niin tajuttomasti, että pystyssä oli kyllä hirveä olla, mutta tiesin että se nopeuttaa toimitusta joten koitin sinnitellä.



Sitten alkoi tuntua painetta, että vauva olisi tulossa ja kätilö tuli tutkimaan tilanteen. Olin 9 cm auki joten odoteltiin taas muutama supistus. Sinä aikana istuin parisängyn reunalla ja supistukset alkoi olla jo aika hirveitä. Nojasin käsiini ja kohta mut käskettiin kyljelle makaamaan kun aloin olla kuulemma aika uupuneen näköinen. Makuulla supistukset vasta kauheita olikin, olisin halunnut olla pystyssä mutten jaksanut. Valvottu yö alkoi jo tuntua. Kohta tutkittiin uudestaan ja olin jo muuten auki, mutta oikeassa reunassa oli vielä paksu " lippa" jäljellä. Taas odoteltiin muutama supistus kyljellään maaten ja sitten katsottiin hävisikö tuo " lippakin" jo. Eipä hävinnyt, joten seuraavaksi kätilö päätti pitää käsin " lippaa" sivussa supistuksen aikana jos se sitten jäisikin sivuun. Oli muuten todella järkyttävää toimitusta, kun kohdunsuulla ronkitaan supistuksen aikana! Tuli kyllä ulistua ja vinguttua ihan estottomasti! Siinä oltiin jo niin mun sietokyvyn äärirajoilla, että itku meinas tulla moisesta kidutuksesta! Eikä se pirun lippa tahtonut edes hävitä. Homma toistettiin kolme kertaa ennenkuin se tehosi. Aloin olla jo ihan lopussa!



No, sitten päästiin vihdoin ponnistusvaiheeseen ja mut autettiin jakkaralle. Mies istui mun takana parisängynlaidalla ja mä nojasin sen reisiin. Eikun ponnistamaan seuraavan supistuksen tullessa. Tein työtä käskettyä, mutta hirveetä miten se sattui! Ihan väkisin koitin vähän ponnistaa, mut sattui niin paljon ettei siitä mitään tullut. Mulla ei ollut lainkaan ponnistamisen tarvetta vielä ja ponnistaessa tuntui vaan supistuskipu ihan kauheana. Tätä epätoivoista yritystä jatkettiin vartin verran ja lopulta kätilöt alkoi puhua tipan laittoa supistuksia voimistamaan. Mut nostettiin takaisin sängylle kyljelleni ja olin ihan masis. Tuntui että tästä ei tuu ikinä valmista, kauanko tää piina oikein vielä jatkuu!!! Tosi ikävä palata loppusuoralta vielä takaisin. Toinen kätilö lähti hakemaan sitä tippaa ja olin ihan epätoivoinen, kun tiesin etten kestä enää niitä tippasupistuksia. Tunne oli kuin teuraaksi menevällä emakolla :/ Sitten tuli taas supistus ja samalla hirveä ponnistuksen tarve! Ponnistin siinä kyljelläni maaten ja oikein tunsin, että nyt alkoi tapahtua, vauva liikkui alemmas. Kätilö kannusti vieressä. Toinen kätilö saapui tipan kanssa ja tää toinen sanoi, ettei tarvita enää! Mikä helpotus! Tuli taas supistus ja ponnistin ja kätilöt kysyi haluanko mennä jakkaralle, että nyt on viimeinen tilaisuus tai sit synnytetään tässä! Siinä kyljellä oli yllättävän hyvä ponnistaa ja melkein meinasin jäädä siihen, mut ajattelin, että kyllä mä nyt kokeilen sen jakkaran loppuun saakka. Siihen sitten taas ja lopulta oikein tositoimiin! Täytyy kyllä sanoa, ettei siinä jakkarallakaan homma käynyt ihan niin helposti kuin olin kuvitellut. Ihan tosissani sain työtä tehdä, että sain pojan maailmaan :) Eräs vanhempi kätilökin joka aiemmin oli salissa piipahtanut kehui niin kuinka jakkaralla vauva vaan " lumpsahtaa" ulos, mutta kyllä oli puppua meikäläisen kohdalla! Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 21 minuuttia! Poika syntyi kello 11.11 ja synnytys kesti 11,5h eli ei kuitenkaan kovin nopeaa toimintaa ollut tämä kolmas synnytys. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja ihana palkinto tuhisi sylissä =)



Luna ja Aarre

Onnea synnyttäneille ja parhaillaan prosessissa oleville!!! Ihana kuulla vauvauutisia!

Lunan synnytyskertomus oli jotenkin ihanan rauhallinen vaikka lopussa olikin rankkaa.



Sitten omaa napaa... Se pelottava kontrolliultra oli viikko sitten ja siellä saatiin vain hyviä uutisia. Se oli kamala kokemus kun pistin ultraajan ensiksi kertomaan kaiken mitä tutkivat ja mihin edellinen löytö viittasi. Sitten ultrasi pitkään ja hartaasti vauva rakenteita ja varsinkin aivoja. Mittasi moneen kertaan ja se tuntui ikuisuudelta. Lopulta kertoi ja näytti käyrällä miten nestemäärä aivoissa kulkee juuri normaalin keskikäyrällä, edellisellä kerralla se oli yläkäyrän päällä. Tällä alueella on kuulemma huomattavasti tiukemmat rajat kuin muualla, koska vesipäisyyttä esiintyy enemmän. Purskahdin nolosti itkuun kun kuulin, että nyt arvo oli kohdallaan. Kaikkeahan voi silti vielä käydä ja kehittyä.

Sitten vielä ultraaja sanoi, että vauva asettuu nätisti kuukautisten mukaan lasketun LA:n mittoihin ja hän ei LA:ta muuttaisi. Katsotaan mitä kätilö kirjoittaa sitten rv28 raskaustodistukseen. Pojun sukukalleudet löysi tämäkin ultraaja ja painoarvio kaverilla 580g.



Pääsiäinen meni syöden ja nyt pitää ottaa vähän kevyemmin pari viikkoa...



Kuinkas pitkään saa nukkua selällään? Ei tee heikkoakaan vielä ja itseasiassa se on paras asento. Oliko siihen jotain suositusta?



Mukavaa viikkoa kaikille!



Lumituuli ja mennään jossain välillä rv23+2 - rv24+3

Sun synnytys kuulosti ihan mun tokan synnytykseltä avautumisvaiheineen ja ponnistuksineen. :)



Naksulla on varmaan nyytti sylissä! :)



Lumituuli: Hyvä, että ultrassa kuitenkin kaikki hyvin! Tollaisia aina jännittää kuitenkin enemmän kuin tarpeeks... :/ Mulla on torstaina oma piinapenkki edessä. Vähänks ahdistaa sekin, että nyt tehdään eka sisätutkimus pitkään aikaan, kun silloin verenvuodon aikaan ei voitu tehdä. No, tuskin siellä tällä levolla ihmeitä on tapahtunu. Toivottavasti ei vaan ärsytä uutta vuotoa.



ON: Eipä ihmeitä. Vaikka eilen valitin noista öistä, niin viime yö oli poikkeuksellisen hyvä. Tosin lisäsin taas yhden tyynyn... :D Voi ku ois ihan oma levee sänky, niin vois vaan pitää tyynyt ympärillä ja kääntyillä miten huvittaa.



Lisäks eilen illalla tuntu mahan kohdalla ihan järkyttävän voimakas paineen tunne! :O Eka säikähdin taas, että istukka siellä irtoo, vaikkei istukka siinä kohin mulla ookaan. Mut ilmeisesti vauva yritti kääntyä raivotarjontaan. ei vaan tainnu onnistua. Hetken oli jo poikittain, mut jäi jotenkin jumiin ja lumpsahti sit takas. ainakin potkut tuntuu niin kuin ennen...



Peloista ja jännityksistä en oo siis edelleenkään päässy eroon, mut en jaksa niistä koko ajan ruikuttaa.



Hulda 30+5

En oo tätä ennen tähän pinoon uskaltanu ilmottautua ku halusin ensin varmuuden raskaudesta yksityisellä ultrassa. Tosin nyt en tiedä onko asiat vauvanalulla hyvin vai ei ku lääkäri ei nähny sydämen sykettä. Olin siis viime viikolla 7+ jotain siellä ultrassa ja sikiöpussi näky ja lääkäri oli havaitsevinaan sikiökaikuja muttei vielä sydämen sykettä. Ylihuomenna uus ultra edessä eli viikolla 8+ ja pelkään ihan sairaasti ettei kaikki ookaan hyvin. Kuopusta oottaessa olin ultrassa yksityisellä just viikolla 7+ ja sydämen syke näky, siks oletinki et nytkin pitäis näkyy...Onkohan tässä enää toivoa et vauvanalulla ois kaikki hyvin?



Esikoisen ja kuopuksen välissä np-ultrassa selvis et raskaus on menny alussa kesken. Nyt on pelko ihan kaamee ja ihme et pysty pääsiäisen viettämään suht mukavasti. Mielessä jo kummittelee 4 vuotta sit koettu kaavinta ja se tyhjyyden tunne :(



Onko kaikilla näillä viikoille ultrassa käyneillä näkyny sydämensyke jo viikolla 7+ ? Onkohan eri lääkäriasemoiden kuten Väestöliitto (jossa kävin kuopusta oottaessa ultrasa) ja Diacor (jossa kävin nyt) ultralaitteilla eroja?



Tarald, peloissaan koko ajan

Tarald:

En oo tätä ennen tähän pinoon uskaltanu ilmottautua ku halusin ensin varmuuden raskaudesta yksityisellä ultrassa. Tosin nyt en tiedä onko asiat vauvanalulla hyvin vai ei ku lääkäri ei nähny sydämen sykettä. Olin siis viime viikolla 7+ jotain siellä ultrassa ja sikiöpussi näky ja lääkäri oli havaitsevinaan sikiökaikuja muttei vielä sydämen sykettä. Ylihuomenna uus ultra edessä eli viikolla 8+ ja pelkään ihan sairaasti ettei kaikki ookaan hyvin. Kuopusta oottaessa olin ultrassa yksityisellä just viikolla 7+ ja sydämen syke näky, siks oletinki et nytkin pitäis näkyy...Onkohan tässä enää toivoa et vauvanalulla ois kaikki hyvin?

Tarald, peloissaan koko ajan

Älä vielä turhia murehdi. Mä ite jätin alkuraskauden ultrat väliin just sen takia, että noita vastaavia tapauksia sattuu nin paljon. Ja silti siis kaikki hyvin, vaikkei mitään vielä löydy. Se on ihan päivistä kiinni tuossa vaiheessa. :)

Onks sulla oireita raskaudesta? Jos on, niin kyllä se elossa on. :)

Hulda

Onnea synnyttäneille!!



Luna: Menikö tällä kertaa nopeammin vai hitaammin ku ed. kerroilla? Kun ei ainakaan kovin vauhdilla tuo kolmas tullut. Mulla kun noi kestot on ollu 25,5h(ponnistus 1,5h) ja 5h (ponnistus 10 min.) Erosivat toisistaan ku yö ja päivä...jännittää vähän tuleva...



Mulla alkaa olla jo nyt hakemista öisin, vähän joka asennossa joku mättää. Eikös sitä voi nukkua missä asennossa vaan jos hyvältä tuntuu? Vai?



Tarald: Aina on toivoa. Tiedän kyllä miltä tuntuu. Mulla kun on kolme viimeistä raskautta menny kaikki jotenkin " vikaan" . Nuorempaa poikaa tutkittiin koko raskausaika ja jossain vaiheessa löytyi sydänvika (nyt kaikki ok). Välissä sain keskenmenon viikoilla 10+6 ja tämän raskauden alussa ilmeisesti toinen sikiö tuli ulos. Olin jo täysin varma keskenmenosta, mutta saadakseni " rauhan" kävin yksityisellä varmistamassa. Pahoinvointi kun ei hellittänyt. Ja lääkäri totesi, että kyllä täällä ainakin elämää vielä on. Nyt mennään viikkoa 25, joten toivottavasti saat hyviä uutisia...



Helpa ja pojat 7 ja 1,5 sekä Sissi 24+5

Helpa: eka synnytys kesti 11h ja ponnistus 0,5h, toinen synnytys 8h ja ponnistus 20 min joten kuvittelin et tää kolmas menis sit jo viidessä tunnissa... No sepä olikin sit kaikkein pisin synnytykseni! Mutta helpoin myös. Kuten joku kirjoittikin, et kuulosti rauhalliselta niin sitä se tosiaan olikin aina siihen yhdeksään senttiin asti. Ihmettelin koko ajan, et näin helpollako mä pääsen tällä kertaa, kun supistuksetkin oli ihan ähisemällä selvittäviä... Ihana synnytys kaiken kaikkiaan vaikka loppu olikin aika rankka.



Luna ja Aarre taas

Kiitos kannustavista vastauksista! Toivoa siis ehkä edelleen on! Oireita on samanlaisia ku edellisissä raskauksissa eli rinnat arat, kuvotusta, pissattaa useemmin ja väsyttää normaalia enemmän. Jospa tää pari päivää menis pian ja ultra tois ilosia uutisia.



Ilmottelen ultran jälkeen tuunko jatkamaan odotusta teijän kanssa (toivottavasti) vai joudunko tuomiolle!



Tarald jolla pelko edelleen pepussa

Meillä ollaan taisteltu enemmän ja vähemmän ilmavaivojen kanssa, mutta tänään oli todella ihana päivä, kun ei ollut minkäänlaisia vaivoja!

Ja poika on todella iloinen ja rauhallinen kun ei mistään paikasta kipristä!



Hymyjä saadaan koko perhe (ja kaikki jotka vauvalle juttelee) ja neuvolasta saatu hymynaama on kiva juttukaveri hoitopöydällä kelliessä.. Tosin aika hiljainen juttukaveri, mutta ei haittaa vauvaa..



Lunan synnytys taisi tosiaan olla aika rauhallinen ja helppo!

Jos olisin raskaana ja lukisin synnytys kerotumuksesi, niin hyvillä mielin odottelisin tulevaa synnytystä! (vaikka kaikki synnytykset erilaisia onkin)

Kumma vaikutus vaan toisten synnytyksillä omaan mieleen..Jos kuulee kauheita tarinoita niin on ihan paniikissa, mutta jos kuulee hyviä juttuja niin on paljon rauhallisempi olo itsellä! (näin ainakin mulla raskausaikana)



nyt kuuluu kutsuhuuto taas..on siis mentävä

mammutti ja vilppu 1kk ja joku viikko päälle

Noilla oireilla olisin ihan rauhassa. :) Kaveri kerto, että sillä hävis ihan kaikki oireet sinä päivänä kun sikiö oli kuollut kohtuun. IHAN kaikki siis. Vaikka tietty sä jännität sitä ultraa, vaikka kuka sanois mitä... ;) Mulla on kans huomenna ultra ja jännittää, vaikken oikein ees tiedä mitä sieltä odotan...



SOKERIRASITUKSESTA: Mä kiemurtelin itteni irti sokerirasituksesta, sanoin th:lle, että mieluummin tsekkailen ensin ite ne arvot, kun mulla siis mittari (kaksikin) on kotona. Mut oon unohdellu. Tai siis noita ruokailun jälkeisiä oon muistanu mittailla, mut en kertaakaan vielä ennen aamupalaa oo muistanu mitata... Muistuttakaas mulle millaisia ne arvot saa milloinkin olla? Otin nyt " melkein paaston" eli olin syöny rautatbl:n ja mandariinin ja verensokeri oli 4.5. Eiks sen pitäis olla hyvä? (Oon ollu vähän huolissani, kun mulla on suussa kauhee maku jos syön makeaa...)



Mammutti: Hassua miten " isolta" teiän vauva jo kuulostaa, vaikka musta ainakin tuntuu, että vastahan säkin olit vielä yhtenä kappaleena. Meillä on molemmat tytöt kärsiny ilmavaivoista. Ensimmäisellä oli paha maitoallergia ja se oli muutenkin ihan epänormaalia. Mut toisella autto cuplatonit ja se, että mä en syöny ruisleipää. :)



ON: Edelleen ihan samanlainen olo. Jotenkin alkaa jo ajatukset selkiytyä tuosta verenvuodon aiheuttamasta masennuksesta, vaikka edelleen koko ajan pelkään ja kyttään tuleeko uusia vuotoja, mut tietynlaista sopeutumista tilanteeseen tapahtuu. Mut oli kyllä äsken niin kurja fiilis, kun kuopus 3,5v ei millään ois halunnu päiväkotiin lähteä, mut en mä uskalla olla sen kanssa täällä vielä ainakaan yksin, jos vuoto uusiutuukin, niin ne pitäis ottaa lanssiin mukaan. :( No, ei niillä onneks oo kuin 3pvää viikossa päiväkodissa oloa, joten eihän se nyt maailman suurin rasitus tuon ikäiselle voi olla. Huono aamu vaan. :/



Hulda 30+6 ja huomenna ultra!