Miksi olet lapseton?
Kommentit (73)
Ei olisi lapsen etu, että hänestä olisi vastuussa henkilö, joka vihaa häntä silmittömästi. Lopputuloksena ei olisi mitään muuta kuin iltapäivälehtien kokomusta etusivu ja minulle menolippu Hämeenlinnaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi lapsen etu, että hänestä olisi vastuussa henkilö, joka vihaa häntä silmittömästi. Lopputuloksena ei olisi mitään muuta kuin iltapäivälehtien kokomusta etusivu ja minulle menolippu Hämeenlinnaan.
Suoraa, jämäkkää retoriikkaa - arvostan!
En löytänyt perheen perustamiseen sopivaa miestä, enkä halunnut varta vasten tehdä isätöntä lasta. Harkitsin kyllä, mutta ei se minun nuoruudessani ollut niin normaalia kuin nykyään. Olisin halunnut perheen.
Olen aina inhonnut lapsia. Monenkertaiset ehkäisyt olleet käytössä, silti olen joskus nähnyt painajaisia että olen raskaana.
En ole keksinyt yhtään hyvää syytä hankkia lapsia. Ainoastaan huonoja puolia tulee mieleen.
En ole löytänyt miestä, joka olisi isämatskua ja joka haluisi mun kanssa naimisiin. Yksin en halua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan sellainen mies ei huolinut minua, jonka kanssa olisi voinut harkita lapsen tekemistä. Seurustelin kyllä nuorena pari kertaa, mutta ruman, tosikon ja ujon tytön huoli vaan joku juopporetku hetken panopuuksi paremman puutteessa. Pitkään vakaaseen suhteeseen en ole koskaan päässyt. Harkitin ennen kuin 40 tuli. täyteen itsellistä vanhemmuuttakin, mutta totesin että kun mulla ei ole yhtään sosiaalisia turvaverkkoja, olisi väärin tuoda lapsi yksin maailmaan - mitä jos minulle tapahtuisi jotain. Joten lapsettomaksi jäin.
Nyt ikää 51 ja olen kyllä jo ihan sinut asian kanssa eikä se enää sureta. Keski-iän kriisissä suretti välillä kyllä niin paljon, että tuntui että minulla ei edes olisi oikeutta elää, kuluttaa täällä luonnonvaroja, kun kukaan ei tarvi mua enkä ole hyödyksi kellekään, tällainen ruma lapseton hylkiö.
Onneksi et ajattele enää noin :)
Itsellä samoja kokemuksia.
Miksi minulla olisi lapsia?
Kunhan saisi ensin vastauksen tuohon, niin sitten voin itse vastata.
Vierailija kirjoitti:
Olen vela. Lapsia en halua.
Tässä on hyvä ja tyhjentävä vastaus!
Koska kukaan sellainen mies ei huolinut minua, jonka kanssa olisi voinut harkita lapsen tekemistä. Seurustelin kyllä nuorena pari kertaa, mutta ruman, tosikon ja ujon tytön huoli vaan joku juopporetku hetken panopuuksi paremman puutteessa. Pitkään vakaaseen suhteeseen en ole koskaan päässyt. Harkitin ennen kuin 40 tuli. täyteen itsellistä vanhemmuuttakin, mutta totesin että kun mulla ei ole yhtään sosiaalisia turvaverkkoja, olisi väärin tuoda lapsi yksin maailmaan - mitä jos minulle tapahtuisi jotain. Joten lapsettomaksi jäin.
Nyt ikää 51 ja olen kyllä jo ihan sinut asian kanssa eikä se enää sureta. Keski-iän kriisissä suretti välillä kyllä niin paljon, että tuntui että minulla ei edes olisi oikeutta elää, kuluttaa täällä luonnonvaroja, kun kukaan ei tarvi mua enkä ole hyödyksi kellekään, tällainen ruma lapseton hylkiö.