Miksi exäsi on exä?

Vierailija kirjoitti:

Siitä aikaa jo kakskyt vuotta,kun erosimme lasten isän kanssa.Hän löysi nuoremman.Lapsillamme ei ole montaa vuotta ikäeroa nuoren äitipuolen kanssa.

Hän jäi siis lapsen tasolle.

Niin sanotusti riittäviä syitä olisi ollut vaikka kuinka jo aiemmin, mutta kyllä todellinen lähtö alkoi miehen rattijuoppoudesta. En halua olla rattijuopon vaimo. 

Syystä exä.

Eka exä oli paljon poissa kotoa. Etäännyttiin toisistamme ja romanttisuus loppui. Välit pysyi hyvinä. Toka exä oli narsisti, lähenteli muita naisia ja joi paljon. Kolmas exä joi paljon, oli passiivinen, ei auttanut kuluissa eikä lapsemme hoidossa tai käynyt meidän kanssa ikinä missään. Kavereiden kanssa kyllä kävi ryyppäämässä ja mökkeilemässä milloin huvitti.

Mikä on se syy ?

No kun exästä kuoriutui hirvittävä ja kammottava Kyy !

Ei mulla oo yhtään exää enkä ole koskaan seurustellut :) Ei oo tarvetta kerätä exä-katalogia vaan aion laittaa hynttyyt yhteen vasta JOS tällainen sielunkumppani-ihminen tulee vastaan. Nyt kyllä tapaillut ihan mielenkiintoista tyyppiä muutaman kuukauden, saa nähdä tuleeko tästä mitään isompaa. N33

Hän lähti.

Koska exä oli herkkä, epävarma ja sulkeutunut. Hänen itsetuntonsa oli saanut kolhuja. Suuri osa johtui ulkonäöstä, joka ei ollut huono, mutta hän koki itsensä epäviehättäväksi. Hän kärsi myös masennuksesta. Liian neuroottinen ja moniongelmainen.

Exä ei kai koskaan oikein rakastanut, ja myös käyttäytyi sen mukaisesti. Omakin rakkaus sitten aikanaan loppui. Nyt tullaan hyvin toimeen, asiat hoituu asioina.

Ilmeisesti alkoi inhoamaan minua. En tiedä kun ei puhunut minulle. Käytös oli kylmää ja oli ivallinen, jos jotain sanoi. Eli ihan omaa elämää, johon minä en kuulunut.

Tuli päivä, että minulle riitti 20 vuoden suhde. 

Kenties siksi, että jätti minut?

M41

Exä pelkäsi läheisyyttä ja perhe-elämää.

Pakeni illat ja viikonloput nettiin chattailemaan naisten kanssa  ja jätti kaiken, koko kodin ja lapsen asioiden pyörittämisen minulle.

Lisäksi alkoi purkamaan minuun ja lapseemme työstressiä huutamalla ja haukkumalla joka ikinen ilta kun viimein viitsi irroittautua työkoneestaan (chattailemasta) ja tulla kotiin.

Lomat vietti isänsä kanssa, koska omien sanojensa mukaan ei edes viihdy seurassamme.

Viikonloput chattaili ja raivosi tekevänsä töitä, eikä häntä ei saa häiritä.

Elimme kahta eri elämää kodin sisällä, vain kulissit meinasi hänelle mitään.

Kun lapsi oppi puhumaan tajusin hänen pahoinpitelevän lasta sekä henkisesti että myös fyysisesti.

Samalla tajusin, että hän oli jo vuosia pahoinpidellyt lemmikkieläimiämme.

Alkoi kivulias ja pitkä eroaminen hänestä. Jotenkin yhä halusin auttaa häntä, mutta tajusin, että hän saastuttaa koko perheen ja pilaa lapsemme lapsuuden.

Sen jälkeen hän on vainonnut minua, mitä mielikuvituksemmilla tavoilla vuosia.

Koska on kuollut.

(miehenä) Kyllästyin siihen jatkuvaan draamaan ja "säätämiseen". 

Toteutin hänen toiveitaan (omasta) ulkonäöstäni, mutta hän itse ei, siis päinvastoin. Välit poikki. Suhde sitten taas "on"; mulle tuli sellanen tunne, että sen "off" vaiheen kanssa/kautta molemmat kasvettiin, henkisesti. Hänellä oli ollut muitakin, mulla ei. Mun työura vaan heitti mut muualle.

Seuraava ex taas, häneen ei saanut yhteyttä, ei vastannut puhelimeen, tekstareihin .... Mitä sellasen ihmisen kanssa voi tehdä??? Samaa teki muillekin. Rupesin jo miettimään, et onko hän enää elossa??? .... Päätin, että en ala tuohon hommaan. (pahinta ghostausta).

Heitin sen h.oron pihalle kun nusutteli jonkun tyypin kanssa ja jäi rysän päältä kiinni!

Löysi jostain seminaarista uuden miehen, joka arvosti ja kehui häntä. Panemiseen asti. Sitten äijä meni oman eukkonsa helmoihin. Minä en mennyt, vaan otin eron. En pystynyt elämään huoraavan naisen kanssa.

Mies alkoi kulkemaan salilla. Hänen steroidien syönnin takia ei enää seksi onnistunut. Muuttui äkkipikaiseksi öyhöttäjäksi. Päätin lähteä ennen kuin nyrkit alkavat heilua.

Oli niitä joiden mielestä parisuhteessa pitää riidellä joka helvetin päivä enkä jaksanut sellaista,

liian iso muna, sattui.

 146/40

Koska minua ahdistaa hyvin pitkät parisuhteet. Jossain vaiheessa alan vain tuntea itseni vangituksi, vaikka asiat ovat hyvin. Sitten en vain saa enää ajatusta päästäni, että jokin on vialla. Tiedän, että eron jälkeen tulee valtava helpotus ja alan etsiä parempaa suhdetta. Kunnes sama toistuu. En osaa olla yksin, enkä osaa olla yhdessä vuosikausia. Hyvä suhde kestää 3-7 vuotta. En halua enempää.

N59