Huolisitko mielialalääkityksellä olevan naisen seurustelusuhteeseen?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin tämä nyt miehiä ajatellen, koska olen nainen, joka seurustelee vain miesten kanssa.
Syynä se, että kun aikanaan etsin seurustelusuhdetta, etsin samalla myös tuleville lapsilleni parasta mahdollista isää. Mielen terveyden tasapaino oli yksi tärkeä valintaseikka, sillä mielisairaudet ovat periytyviä. Siksi ehdoton ei. Myöhemmin jos puoliso/lapsi sairastuisi olisi eri asia, mutta lähtökohtaisesti en tuollaiseen lähtisi, sillä ei olisi iskämatskua.
Pistit sit skitsofrenikot ja unettomuudesta kärsivät samalle viivalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia kommentteja. Monelle kuitenkin riippuvuustasoinen alkoholinkäyttö on ok, mutta oikein valittu mielialalääke ei. Ja ikään kuin se, että ei käyttäisi mielialalääkettä, olisi vakaan ja tasapainoisen ihmisen merkki :D
Itse olen mieluummin itseään hoitavan (= sopiva lääkitys ja terveelliset elämäntavat) kuin hoitamattoman kanssa. Yritin olla yli neljä vuotta suhteessa miehen kanssa, jolla oli hoitamaton ADHD. Hän hoiti itseään mieluummin nikotiinilla ja harvakseltaan myös kannabiksella, kuin oikeilla lääkkeillä.
En voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei hyväksy mielialalääkkeiden käyttöä.
Ei kofeiiniriippuvuus, nikotiiniriippuvuus eikä edes lievä alkoholiriippuvuus (70% Suomalaisista) ole kumppanille samanlainen mahdollisesti koko elämän pilaava riski kuin mielisairaus. Alkoholistista kyllä näkee loppuliuun ja siihen ehtii reagoimaan.<
"Mieliala vs. Mielisairaus
Mieliala:
Pitkäkestoisempi olotila, kuten iloisuus tai apeus, jolla ei välttämättä ole selvää syytä. Se voi vaihdella normaalisti.
Mielisairaus:
Diagnosoitu sairaus, jossa mielialan tai muiden psyykkisten toimintojen ongelmat ovat pitkäkestoisia, vakavia ja haittaavat merkittävästi elämää."
Ehkä. Voisin jatkaa yhtä paskaa kohtelua. Järjestää kivoja paskoja yllätyksiä. Se ei kyllä koskaan saa tavata ketään muuta. Koska sitten se näkee, millainen luuseri olen. Pelkkä kuori, jossa on rosetissa kukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin tämä nyt miehiä ajatellen, koska olen nainen, joka seurustelee vain miesten kanssa.
Syynä se, että kun aikanaan etsin seurustelusuhdetta, etsin samalla myös tuleville lapsilleni parasta mahdollista isää. Mielen terveyden tasapaino oli yksi tärkeä valintaseikka, sillä mielisairaudet ovat periytyviä. Siksi ehdoton ei. Myöhemmin jos puoliso/lapsi sairastuisi olisi eri asia, mutta lähtökohtaisesti en tuollaiseen lähtisi, sillä ei olisi iskämatskua.
Seuloitko myös suvun muun tautihistorian, syövät, verisuoni- ja sydäntaudit sekä dementiat? 🤔
Mielisairaus kertoo jo itsessään huonoista geeneistä. Näitä ei pitäisi levittää ensinkään. Sterilointia pitäisi suositella aina lääkityksen aloittamisen yhteydessä.
Isäni on tiedemies, älykkyys mensatasoa. Lisäksi hän on väkivaltainen ja sadistinen narsisti. Kumpi siis tekee geeneistä hyviä tai huonoja: persoonallisuushäiriö vai huippuälykkyys?
Joo. Voisin hallita sitä sen sairauden kautta. Omat paskat yllätykset on kaikki, mitä se ansaitsee. Mielummin vielä uskottelen, että se on sairaampi kuin onkaan. Palvelee minun etuani. Haluan kotirouvan. Minulla on vahva ego, mutta narsistin kuori.
Mä haluaisin tietää ensin diagnoosit. Jos pitkäaikainen, joskus psykoottistasoinenkin masennus im-yrityksineen ja sairaalahoitoineen, niin en. Joku ns. elämäntilannemasennus olisi eri asia, joutunut esim. työttömäksi ja siitä sitten mieliala laskenut masennuksen puolelle. Tuo olisi eri asia. Jos tuolla naisella olisi diagnoosina jokin persoonallisuushäiriö, niin ei sitten ikinä, kiitos. En jaksaisi mitään epävakaata persoonaa aiheuttamaan epävakautta mun elämääni. Jokuhan on joskus sanonut, että epävakaan ihmisen kanssa oleminen on kuin kananmunan kuorilla kävelisi - aina pitäisi olla varuillaan, koska joka hetki on jokin suuri ja tuntematon draaman aihe nurkan takana kummittelemassa.
En enää. Itsellä mt-ongelmia ja todellut että kaksi mt-ongelmaista ei sovi yhteen toipumisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin tämä nyt miehiä ajatellen, koska olen nainen, joka seurustelee vain miesten kanssa.
Syynä se, että kun aikanaan etsin seurustelusuhdetta, etsin samalla myös tuleville lapsilleni parasta mahdollista isää. Mielen terveyden tasapaino oli yksi tärkeä valintaseikka, sillä mielisairaudet ovat periytyviä. Siksi ehdoton ei. Myöhemmin jos puoliso/lapsi sairastuisi olisi eri asia, mutta lähtökohtaisesti en tuollaiseen lähtisi, sillä ei olisi iskämatskua.
Seuloitko myös suvun muun tautihistorian, syövät, verisuoni- ja sydäntaudit sekä dementiat? 🤔
Mielisairaus kertoo jo itsessään huonoista geeneistä. Näitä ei pitäisi levittää ensinkään. Sterilointia pitäisi suositella aina lääkityksen aloittamisen yhte
Tapauskohtaista. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa komboa.
Olen nainen ja kerran tapailin miestä, joka oli puoli vuotta syönyt masennuslääkettä. Hän ei kyennyt laukeamaan seksissä ja hänelle ei muodostunut romanttisia tunteita minua kohtaan, joten lopetin sitten tapailun , vaikka hän olisi vielä halunnut jatkaa tutustumista.
Joo. Siinä on se sweet spot -kohta. Mä saan yhden keinon lisää hallita. Minua ei jätetä ikinä. Mielummmmin näen naisen hullujenhuoneella tai arkussa. Minua ei jätetä. Egoni ei kestä sitä. Ja minä olen tärkein.
Tässä on sellainen ongelma, että juuri ne sinnittelee ilman lääkkeitä, joiden ei pitäisi. "Koska minä olen terve."
Isäni aikanaan sinnitteli vuosikymmeniä ilman masennuslääkkeitä, ja oli kuin ruutitynnyri koko ajan. Kaikki sai kävellä varpaillaan.
2/5 naista Suomessa on jatkuvilla mielialalääkityksillä nykyään. Juuri oli lehdessä pari kuukautta sitten juttua asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mieluummin huolisin esim ahdistukseen ja unettomuuteen mielialalääkkeitä syövän naisen kuin että nainen olisi rikollinen nettihuijari, tatuoitu tai työtön.
Mielummin ottaisin kyllä päästään terveen työttömän kuin mielisairaan tai rikollisen.
Päästään tervettä työttömään on tosi vaikeaa löytää. Mt-lääkkeitä syövät ovat työelämässä ja siitä tressaantuneita, ahdistuneita ja unettomia. Toki jos heittäytyvät työttömiksi, voisi lääkkeet jättää pois ja valvoa yöt. Kaksipiippuinen juttu.
Yrität ilmeisesti selittää vammaisuuttasi pois sillä, että kykenet käymään lääkittynä töissä.
Jutut ainakin haiskahtaa vahvasti MT-jänkältä
Jos aivoissa on välittäjäaineongelma, se on "vammaisuuksista" pienin ja tosi helposti lääkittävissä. Tällaiset ihmiset ovat yleensä älykkäitä, herkkiä, taiteellisia ja hyvin empaattisia eli aivan päinvastaisia kuin sinä. Onko Sinun vammasi autismi?
Hei, nyt vähän päivitystä kielenkäyttöön. Autismi ei ole mulkkuutta tai typerää väittelyä. Moni autisti on hyvinkin sosiaalisesti mukava ja empaattinen tai seuraa karttava. Ei ole mitään tarvetta aggressiiviseen esiintymiseen keskustelupalstalla. Kyseessä on ihan muu ongelma.
T. Autisti, joka tuntee monta muutakin
Vierailija kirjoitti:
Pakko ottaa mitä saa ei oo varaa valita eli joo
Joo, voi sen noinkin nähdä.
Olen kiva, älykäs, empaattinen, pärjäävä, päihdeongelmaton, sekoilematon, skarppi, arvostettu jne. Sattuu nyt vaan neuroepätyypillisyys pistämään dopamiinit ja estrogeenit vajaalle niin että elimistö tarvitsee tukea siinä missä diabeetikko insuliinin.
Mt-potilaat eivät voi rakastaa ketään etenkään lääkityksen alaisena, joten tietenkään en. En ota mitään omaishoidettavaa joka ei edes rakasta minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tosin tämä nyt miehiä ajatellen, koska olen nainen, joka seurustelee vain miesten kanssa.
Syynä se, että kun aikanaan etsin seurustelusuhdetta, etsin samalla myös tuleville lapsilleni parasta mahdollista isää. Mielen terveyden tasapaino oli yksi tärkeä valintaseikka, sillä mielisairaudet ovat periytyviä. Siksi ehdoton ei. Myöhemmin jos puoliso/lapsi sairastuisi olisi eri asia, mutta lähtökohtaisesti en tuollaiseen lähtisi, sillä ei olisi iskämatskua.
Seuloitko myös suvun muun tautihistorian, syövät, verisuoni- ja sydäntaudit sekä dementiat? 🤔
Mielisairaus kertoo jo itsessään huonoista geeneistä. Näitä ei pitäisi levittää ensinkään. Sterilointia pitäisi suositella aina lääkityksen aloittamisen yhte
Isäni on tiedemies, älykkyys mensatasoa. Lisäksi hän on väkivaltainen ja sadistinen narsisti. Kumpi siis tekee geeneistä hyviä tai huonoja: persoonallisuushäiriö vai huippuälykkyys?
Nyt on outo argumentti. Ikään kuin itse teet väitteen, että älykkyys olisi hyvä geeni ja sitten kumoat sen heti perään?
Älykkyydellä ei ole mitään tekoa, jos on psykopaatti tai persoonallisuushäiriö. Siinä kohtaa ei enää katsota, onko älykäs tai kaunis tai muita hyviä ominaisuuksia.
Olen itse Mensa-tason psykopaatin lapsi Mensa-tasoa ilman psykopatiaan. Että tässä tapauksessa sattui huonoilla geeneillä saamaan paremman lopputuloksen.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Voisin hallita sitä sen sairauden kautta. Omat paskat yllätykset on kaikki, mitä se ansaitsee. Mielummin vielä uskottelen, että se on sairaampi kuin onkaan. Palvelee minun etuani. Haluan kotirouvan. Minulla on vahva ego, mutta narsistin kuori.
Sinulla ei ole egoa lainkaan ja narsistin sisus etkä näemmä edes yritä terveen ihmisen kuorta.
Vierailija kirjoitti:
2/5 naista Suomessa on jatkuvilla mielialalääkityksillä nykyään. Juuri oli lehdessä pari kuukautta sitten juttua asiasta.
"Lähes viidennes 1829-vuotiaista naisista käytti masennuslääkkeitä viime vuonna.
Myös nuorten miesten masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt, mutta huomattavasti maltillisemmin. 7,5 prosenttia 1829-vuotiaista miehistä käytti masennuslääkkeitä viime vuoden aikana.
Adhd-lääkkeitä käyttää jo kymmenesosa 712-vuotiaista pojista."
Lähes viidennes ei ole 2/5. Käyttäjä määrät ovat suuria ilman liioitteluakin. Kaikista ikäryhmistä n. 10% käyttää mielialalääkkeitä (huom. EI ole = mielisairaus).
Pakko ottaa mitä saa ei oo varaa valita eli joo